Juhlat sujuivat tosi hyvin, mutta tässä muutama juttu: - En opettelusta huolimatta muistanut, milloin meidän piti suudella. Pappi odotti hetken ja tokaisi sitten että: "NOH, suudelkaas nyt jo!" - Stressasin liikaa. En saanut syötyä päivällä juuri mitään (vaikka äiti oli kokannut herkullisen lounaan) ja alttarilla tuli yksi hetki jolloin luulin että pyörryn. Tunne meni kuitenkin hetkessä ohi. Eniten harmittaa se, etten saanut juuri mitään alas edes hääillallisella! Mulla oli tosi hauskaa, mutta jännitys oli jotenkin niin kova ettei ruoka maistunut vaikka se oli ihan tosi hyvää. En myöskään syönyt nam-niin-ihanasta hääkakusta kuin pienen palasen . - Pianisti ja yksi jousiduon soittaja oli pudonnut pois, mutta onneksi siellä oli varamiehet paikalla. Ilmeisesti tästä johtuen musiikkivalinnat olivat hieman eri kuin mitä olimme sopineet. Ilmeisesti kyse oli sairastumisesta, mutta en itse asiasta vieläkään ole muistanut kysellä että miksi siellä oli ihan eri ihmiset paikalla kuin piti... - Suurin harmitus: en muistanut jutella vieraiden kanssa tarpeeksi. Tanssimme sulhasen kanssa tosi paljon, ja kävin toki välillä myös juttelemassa ihmisten kanssa mutta olisi pitänyt jutella paljon enemmän. - Kumpikaan meistä ei muistanut, että mieheni piti kantaa mut kynnyksen yli häänviettopaikassa. Muistin tämän vasta muutama viikko sitten vaikka häistä on jo 4kk .