shallan

Tässä mun maailman parhaat pottarini Juuri sellaiset kuin haaveilin ja vielä enemmän Päivään mahtui vaikka mitä, joten varautukaa pitkään tekstiin Pientä vainoharhaisuutta oli allekirjoittaneessa havaittavissa perjantai-iltana ja lauantaiaamuna. Yhdeksän jälkeen soi ovikello ja ovella seisoi yhdeksän ihanaa ystävääni, kaikki, joiden olin toivonut saavan kutsun polttareihin! (paitsi yhtä, mutta hän ei päässyt paikalle ja oli siitä kovin pahoillaan) Käteeni lykättiin epämääräinen lista, joka sisälsi mm. humppakappaleen nuotit, sulhon kalsarit ja passin Nuo olivat kyllä kaikki hämäystä, mutta aiheuttivat kyllä kovasti pohdittavaa. Aikaa kerätä tavarat oli 15 minuuttia ja viime sekunneille meni. Sitten morsian sai päälleen upean turkoosin paidan, jossa oli printti "Keilaajan morsian" (sulhon harrastuksen mukaan) Asianmukaisesti päivän prinsessa sai päähänsä myös kruunun ja käteensä valtikan. Viittakin oli, mutta se karisti hilettä niin pahasti, että sitä ei aseteltu sisällä. Polttarikansalla oli paitani väriset huivit, jotka kukin sitoi tyylillään. Sitten suunnattiin ystävni vanhempien pihalle. He asuivat ja asuvat aivan sen talon naapurissa, jossa perheemme asui 12 vuotta. Pihalla mulle lykättiin käteen omistamani barbien auto. Tarkoituksena oli leikkiä meidän häät läpi (olen siis ollut pienenä tosi kova leikkimään, erityisesti barbeilla). Siitä suunnattiin vanhan ala-asteeni pihaan, jossa harrastettiin pesistä, kaulin lyöntiaseena. En ole koskaan tykännyt koululiikunnasta, ja ystäväni tietävät sen Kumma kyllä kaulimella osui paremmin kuin tavallisella mailalla. Pesiksen jälkeen ruokatiimi Hell's Kitchen oli valmistanut upean piknikaamiaisen: erilaisia hedelmiä, patonkia, mansikoita, kermavaahtoa ja kuohuviiniä! Upeaa, kertakaikkiaan. Seuraavaksi suunta vei yläasteeni pihaan, jossa ensin hieman muisteltiin menneitä. Seuraavan rastin tehtävänä oli vaihtaa nukkevauvalle vaipat! Tässä testattiin kuulemma äidin taitojani. Ystäväni, kahden lapsen äiti, arvioi suorituksen hyväksytyksi. Seuraavaksi suunnattiin kaupungille, jossa oli kuulemma tarkoitus myydä pusuja... Vitsi vitsinä, tytöt tiesivät kyllä, että se olisi mulle täysi kauhistus. Sen sijaan matka vei Kaupunginkirkon ovelle. Mulle oli varattu tunti aikaa soittaa kirkon urkuja. Olen siis jo pitkään halunnut kokeilla, ja nyt sain. Aivan ihana yllätys! Nykyään harrastan myös laulamista ja sain kokeilla myös sitä - ja voi sitä akustiikkaa! Tytöt taisivat hiukan kyynelehtiä ja se oli parasta saamaani palautetta ikinä. Tästä suunnattiin lukioni pihalle, jossa oli kaljapulloista muotoiltu pujottelurata - ja kulkuvälineenä potkulauta! Mulla oli kuulemma hyvä rouvatyyli Myös kaaso kokeili, mutta kellottajan mukaan hän hävisi mulle kymmenen sekuntia... Taisi laskea kellottaja sekunteja vähän juhlakalun hyväksi, sen verran huteraa se mun menoni oli Seuraava etappi oli Harjun rinne, jossa teininä käytiin aina pussikaljalla. Niinpä siis kilisi kasseissa nytkin sinne kulkiessa. Siellä levitettiin jälleen piknikliina ja tarjottiin juotavaa ja naposteltavaa. Sain myös "Rinsessan selviytymispakkauksen", joka sisälsi mm. sulakkeen, suklaata, sukkahousut ja kurkun... Lisäksi sen mukana tuli käyttöohjeet (mm. sukkahousuista Niksi-Pirkka -osastoa) ja ihana ystäväkirja, johon oli koottu polttarikansan toisilleen lähettämät esittelymailit, joissa kertoivat myös suhteestaan minuun. Se oli sekä liikuttava että hauska Sitten oli aika aterian, joka syötiin astetta paremmassa ravintolassa. Olin aivan järkyttynyt raflavalinnan hienoudesta! Sanoin, että mennään mäkkäriin, niin säästyy heidän rahansa No eivät luonnollisesti lähteneet vaihtamaan, ja syötiin erinomaiset annokset - ainakin mun oli Jyväskylän viimeisenä etappina oli yliopisto, jossa opiskelukaverit pitivät mulle kielenhuoltotestin. Kun oikeisiin pisteisiin lisättiin vähän hyvän morsiamen lisää, pääsin tentin hyvin arvosanoin läpi, ja sain opettaa sulhotiedettä kuulijakunnalle Tämä vaihe aktiivisine oppilaineen kestikin melkein puoli tuntia. Yliopistolta lähdettiin kaupan kautta ajelemaan hääpaikkakunnalle, eli Ibizalle, niinkuin mulle sitkeesti väitettiin. Kolme ystävääni karsiutui ennen tätä vaihetta pois, seuraavan aamun töiden takia. Mutta me muut jatkoimme Perillä luin puiston lavalla matkalla kirjoittamani runot sulhosta (tämä oli siis tehtävä). Siitä siirryimme satamatorille, jossa laukusta ilmestyi lasten keilauslelusetti! Joka keilaan oli kiinnitetty entisen poikaystävän nimi. Näille keiloille annoin sitten kyytiä ja kerroin vähän jokaisesta jotakin. Näin saatiin käsiteltyä loppuun vanhat jutut, jotta voin keskittyä täysin tulevaan mieheeni. Rantatorilla olimme puolitoista tuntia, ja hauskaa oli! Ennen Ibizaa, eli mökkiämme, pysähdyttiin vielä hääjuhlapaikalla, jossa annoin nallen kanssa tanssinäytteen häävalssista. Mökillä sitten laitettiin sauna lämpiämään ja valmistauduttiin äidin sponsoroiman turpeen levitykseen. Morsiamen kuulemma kuuluu käydä turvesaunassa. Lauteet oli kyllä suojattu, mutta entäs seinä? Onneksi lähti sitten helposti mäntysuovalla En muuten suosittele turvesaunaa, jos ei ole juoksevaa vettä. En todellakaan. Ei ainakaan jos järviveden lämpötila on 16 astetta ja saunan pesutila niin pieni, että siinä mahtuu juuri ja juuri ohittamaan lauteilta tulevan. Lyhyesti sanottuna siis: turve ei meinannut lähteä pois! Lopulta hankasimme itseämme hiekalla ja pyörimme järvessä. Mulla oli kyllä älyttömän hauskaa, mutta yhdellä ystävistäni ei niinkään: hänellä oli paksuin kerros turvetta, pisin aika saunassa ja karkeinta hiekkaa parkkipaikalta. Kaikki saatiin kuitenkin puhtaaksi. Vielä turpeisina lähdimme karkottamaan pahoja henkiä, eli juoksimme alasti mökin ympäri pitäen niin kovaa meteliä kuin suinkin. Terveiset vaan mökkinaapureille Paras välähdys syntyi toisella kaasoistani, joka mojautteli kastelukannua henkarilla. Kyllä oli naurussa pitelemistä kun katsoin taakse ja näin joukon mustia naisia juoksevan perässä ja öykkäävän kamalasti. Totesin myöhemmin, että ei ihmekään, että juoksin Saunan jälkeen söimme suosikkiani tortilloja noin klo 1 yöllä. Sitten alkoi armoton Shallan-show: tanssin, lauloin ja höpisin melkein kolme tuntia putkeen. Puolustuksekseni sanon: porukka alkoi näyttää väsyneeltä, enkä halunnut polttareiden päättyvän vielä Ja ainakin polttarikansa nauroi niin kovasti ja ajoittain osallistui show'hun, että ilmeisesti heilläkin oli hauskaa Noin klo 4.20 totesimme isosiskoni kanssa, että me seniorit olimme viimeisinä pystyssä. Olisimme vielä jaksaneet, mutta äly voitti ja painuimme pehkuihin. Aamulla söimme ihanan aamiaisen ja kertailimme edellistä päivää. Sain myös ihanan käsihoidon Pikkuhiljaa kukin lähti tahoilleen. Olo oli hieman väsynyt ja haikea, mutta onnellinen. Päivä ja yö olivat ihanat, samoin rakkaat ystäväni :-X

Ostin tänään sulhaselleni rannekellon, kun on pikkuhiljaa opiskelujen jälkeen siirtymässä työelämään ja sanoi sellaista tarvitsevansa. Haetaan siihen sitten kaiverrus, ja voi sen vaihtaakin jos jokin toinen kello miellyttää enemmän. Hitsi, tuo huomenlahjakuvauskin olisi ollut tosi kiva, mutta enää en ennätä... Ellen pyydä jotain kaveria ottamaan kuvia vaikka hääyöasusteissa. Asiaa sietää harkita...

Minc84, aivan upea kakku! En käsitä että joku voi osata tehdä noin upean kakun

Puku on ollut omani jo syyskuusta lähtien, mutta tässä viimein sovituskuva pääsiäiseltä.

Vihdoin ja viimein saan esille myös meidän kutsut, jotka lähtivät jo kuukausi sitten vieraille. Suunnittelu oli meidä yhteinen projekti, samoin tarvikkeiden leikkaaminen. Varsinaisen kokoamisen suoritin lähinnä minä, mutta olenkin meistä se, joka tykkää askartelusta. Apua sain myös toiselta kaasoltani. Kortteja tehtiin yhteensä n. 50 kpl. Työtä oli, mutta se oli antoisaa

Itse kokeilin jos jonkinlaiset aineet, eikä mikään auttanut. Paras kokeilemani tuote tähän mennessä on Joe Blascon Orange Highlight. En oo ihan varma onko se tarkotettu tähän käyttöön, mutta toimii Se ei oo sävyltään punainen vaan vähän oranssihtava ja se myös heijastaa valoa. Tuote on aika kallis, pieni purnukka n 3o e, mutta riittoisa. Kannattaa pyytää näyte, että saa kokeilla. Koska kuten jouduin huomaamaan samat tuotteet ei sovi kaikille

Moips! Ystäväni kirjotti tän aikoinaan kihlajaiskorttiin, ja on merkinnyt tekijäksi Hannu Tarmion... Mutta yheltä keskustelupalstalta taas löytyi tieto, että olisi juuri Kaskisen kirjoittama... Että tiedä nyt sitten tässä. Kiinnostuin näet itsekin tosta kaunnista runosta. Ei löytynyt Kaskisen kotisivuiltakaan... Tuuthan kertomaan, jos löydät tekijän?

Moikka! Tarkoitatko tätä: "Kaksi karamellia kai lasketaan yhdeksi, jos ne ovat takertuneet toisiinsa" Ihan takuuvarmaksi en mene lupaamaan tuota sanamuotoa, jostain täältä foorumilta olen sen itsekin poiminut, enkä oo jaksanut selata Tove Janssonin tuotantoa läpi tarkistaakseni sitä Ajateltiin itsekin laittaa tämä korttiin