shallan

Omani kesti oikein hyvin monta päivää, mutta luonnonkukka on varmaan aina vähän riskialtis. Kannattaa varmaan kukkakaupasta kysellä vinkkejä

Riippuu. Itse kyynelehdin just kirkossa, koska kuuntelin mitä pappi sanoi

Aivan uskomattoman ihania kimppuja on naikkareilla ollut! Tässä mun kimppuni, jota ylpeänä kannoin 14.6.

^ Kiitos kehuista Olin itsekin tosi tyytyväinen. Kielot keräsi äiti pari päivää ennen häitä. Toteutuksesta vastasi Kukka ja lahja Elisa Kangasniemellä. Valitettavasti en muista tarkalleen tekijän nimeä, mutta hän taisi olla omistaja Tuoksu oli kyllä uskomaton muoks. Niin juu, kimpun hinta oli n. 50 e, eli ei kovin paljoa

Oh my, taitoa löytyy Kokeillaan uudestaan Eli tässä mun kielokimppuni.

Tän takia päätin itekin luopua kieloista pöytäkukkina. Ihanan kimpun sen sijaan sain!

Kun lähdin isän kanssa kävelemään sulhasta kohti, en sitten enää tiennytkään mistään muusta kuin sulhasestani. Katsoin koko matkan häntä ja kyllä, hymyilin Takaisin tullessa hymy oli jo lähinnä virnistys

Me tutustuttiin vähän kaupunkiin, jossa meidän hääyöhotelli oli. Tosin kaatosateessa ei kauheesti huvittanut jalkautua Sitten ajeltiin mökille juttelemaan perheiden ja bestmanin kanssa ja avattiin lahjat. Oli tosi ihanaa olla yhdessä rennosti ja kertailla edellistä päivää.

Meille tuli yhteinen kutsu mun serkun konfirmaatioon

Sain Kalevalan Kielo-kaulakorun ja saman sarjan korvakorut. Aivan ihanat Rakas oli valinnut ne, koska rakastan kieloja; hääkimpussani ja hänen vieheessään oli kieloja ja hääpäivämme oli lisäksi Kielon päivä. Romanttista Itse annoin hänelle lahjaksi Leijona-rannekellon, josta rakas piti kovasti

Tässä mun maailman parhaat pottarini Juuri sellaiset kuin haaveilin ja vielä enemmän Päivään mahtui vaikka mitä, joten varautukaa pitkään tekstiin Pientä vainoharhaisuutta oli allekirjoittaneessa havaittavissa perjantai-iltana ja lauantaiaamuna. Yhdeksän jälkeen soi ovikello ja ovella seisoi yhdeksän ihanaa ystävääni, kaikki, joiden olin toivonut saavan kutsun polttareihin! (paitsi yhtä, mutta hän ei päässyt paikalle ja oli siitä kovin pahoillaan) Käteeni lykättiin epämääräinen lista, joka sisälsi mm. humppakappaleen nuotit, sulhon kalsarit ja passin Nuo olivat kyllä kaikki hämäystä, mutta aiheuttivat kyllä kovasti pohdittavaa. Aikaa kerätä tavarat oli 15 minuuttia ja viime sekunneille meni. Sitten morsian sai päälleen upean turkoosin paidan, jossa oli printti "Keilaajan morsian" (sulhon harrastuksen mukaan) Asianmukaisesti päivän prinsessa sai päähänsä myös kruunun ja käteensä valtikan. Viittakin oli, mutta se karisti hilettä niin pahasti, että sitä ei aseteltu sisällä. Polttarikansalla oli paitani väriset huivit, jotka kukin sitoi tyylillään. Sitten suunnattiin ystävni vanhempien pihalle. He asuivat ja asuvat aivan sen talon naapurissa, jossa perheemme asui 12 vuotta. Pihalla mulle lykättiin käteen omistamani barbien auto. Tarkoituksena oli leikkiä meidän häät läpi (olen siis ollut pienenä tosi kova leikkimään, erityisesti barbeilla). Siitä suunnattiin vanhan ala-asteeni pihaan, jossa harrastettiin pesistä, kaulin lyöntiaseena. En ole koskaan tykännyt koululiikunnasta, ja ystäväni tietävät sen Kumma kyllä kaulimella osui paremmin kuin tavallisella mailalla. Pesiksen jälkeen ruokatiimi Hell's Kitchen oli valmistanut upean piknikaamiaisen: erilaisia hedelmiä, patonkia, mansikoita, kermavaahtoa ja kuohuviiniä! Upeaa, kertakaikkiaan. Seuraavaksi suunta vei yläasteeni pihaan, jossa ensin hieman muisteltiin menneitä. Seuraavan rastin tehtävänä oli vaihtaa nukkevauvalle vaipat! Tässä testattiin kuulemma äidin taitojani. Ystäväni, kahden lapsen äiti, arvioi suorituksen hyväksytyksi. Seuraavaksi suunnattiin kaupungille, jossa oli kuulemma tarkoitus myydä pusuja... Vitsi vitsinä, tytöt tiesivät kyllä, että se olisi mulle täysi kauhistus. Sen sijaan matka vei Kaupunginkirkon ovelle. Mulle oli varattu tunti aikaa soittaa kirkon urkuja. Olen siis jo pitkään halunnut kokeilla, ja nyt sain. Aivan ihana yllätys! Nykyään harrastan myös laulamista ja sain kokeilla myös sitä - ja voi sitä akustiikkaa! Tytöt taisivat hiukan kyynelehtiä ja se oli parasta saamaani palautetta ikinä. Tästä suunnattiin lukioni pihalle, jossa oli kaljapulloista muotoiltu pujottelurata - ja kulkuvälineenä potkulauta! Mulla oli kuulemma hyvä rouvatyyli Myös kaaso kokeili, mutta kellottajan mukaan hän hävisi mulle kymmenen sekuntia... Taisi laskea kellottaja sekunteja vähän juhlakalun hyväksi, sen verran huteraa se mun menoni oli Seuraava etappi oli Harjun rinne, jossa teininä käytiin aina pussikaljalla. Niinpä siis kilisi kasseissa nytkin sinne kulkiessa. Siellä levitettiin jälleen piknikliina ja tarjottiin juotavaa ja naposteltavaa. Sain myös "Rinsessan selviytymispakkauksen", joka sisälsi mm. sulakkeen, suklaata, sukkahousut ja kurkun... Lisäksi sen mukana tuli käyttöohjeet (mm. sukkahousuista Niksi-Pirkka -osastoa) ja ihana ystäväkirja, johon oli koottu polttarikansan toisilleen lähettämät esittelymailit, joissa kertoivat myös suhteestaan minuun. Se oli sekä liikuttava että hauska Sitten oli aika aterian, joka syötiin astetta paremmassa ravintolassa. Olin aivan järkyttynyt raflavalinnan hienoudesta! Sanoin, että mennään mäkkäriin, niin säästyy heidän rahansa No eivät luonnollisesti lähteneet vaihtamaan, ja syötiin erinomaiset annokset - ainakin mun oli Jyväskylän viimeisenä etappina oli yliopisto, jossa opiskelukaverit pitivät mulle kielenhuoltotestin. Kun oikeisiin pisteisiin lisättiin vähän hyvän morsiamen lisää, pääsin tentin hyvin arvosanoin läpi, ja sain opettaa sulhotiedettä kuulijakunnalle Tämä vaihe aktiivisine oppilaineen kestikin melkein puoli tuntia. Yliopistolta lähdettiin kaupan kautta ajelemaan hääpaikkakunnalle, eli Ibizalle, niinkuin mulle sitkeesti väitettiin. Kolme ystävääni karsiutui ennen tätä vaihetta pois, seuraavan aamun töiden takia. Mutta me muut jatkoimme Perillä luin puiston lavalla matkalla kirjoittamani runot sulhosta (tämä oli siis tehtävä). Siitä siirryimme satamatorille, jossa laukusta ilmestyi lasten keilauslelusetti! Joka keilaan oli kiinnitetty entisen poikaystävän nimi. Näille keiloille annoin sitten kyytiä ja kerroin vähän jokaisesta jotakin. Näin saatiin käsiteltyä loppuun vanhat jutut, jotta voin keskittyä täysin tulevaan mieheeni. Rantatorilla olimme puolitoista tuntia, ja hauskaa oli! Ennen Ibizaa, eli mökkiämme, pysähdyttiin vielä hääjuhlapaikalla, jossa annoin nallen kanssa tanssinäytteen häävalssista. Mökillä sitten laitettiin sauna lämpiämään ja valmistauduttiin äidin sponsoroiman turpeen levitykseen. Morsiamen kuulemma kuuluu käydä turvesaunassa. Lauteet oli kyllä suojattu, mutta entäs seinä? Onneksi lähti sitten helposti mäntysuovalla En muuten suosittele turvesaunaa, jos ei ole juoksevaa vettä. En todellakaan. Ei ainakaan jos järviveden lämpötila on 16 astetta ja saunan pesutila niin pieni, että siinä mahtuu juuri ja juuri ohittamaan lauteilta tulevan. Lyhyesti sanottuna siis: turve ei meinannut lähteä pois! Lopulta hankasimme itseämme hiekalla ja pyörimme järvessä. Mulla oli kyllä älyttömän hauskaa, mutta yhdellä ystävistäni ei niinkään: hänellä oli paksuin kerros turvetta, pisin aika saunassa ja karkeinta hiekkaa parkkipaikalta. Kaikki saatiin kuitenkin puhtaaksi. Vielä turpeisina lähdimme karkottamaan pahoja henkiä, eli juoksimme alasti mökin ympäri pitäen niin kovaa meteliä kuin suinkin. Terveiset vaan mökkinaapureille Paras välähdys syntyi toisella kaasoistani, joka mojautteli kastelukannua henkarilla. Kyllä oli naurussa pitelemistä kun katsoin taakse ja näin joukon mustia naisia juoksevan perässä ja öykkäävän kamalasti. Totesin myöhemmin, että ei ihmekään, että juoksin Saunan jälkeen söimme suosikkiani tortilloja noin klo 1 yöllä. Sitten alkoi armoton Shallan-show: tanssin, lauloin ja höpisin melkein kolme tuntia putkeen. Puolustuksekseni sanon: porukka alkoi näyttää väsyneeltä, enkä halunnut polttareiden päättyvän vielä Ja ainakin polttarikansa nauroi niin kovasti ja ajoittain osallistui show'hun, että ilmeisesti heilläkin oli hauskaa Noin klo 4.20 totesimme isosiskoni kanssa, että me seniorit olimme viimeisinä pystyssä. Olisimme vielä jaksaneet, mutta äly voitti ja painuimme pehkuihin. Aamulla söimme ihanan aamiaisen ja kertailimme edellistä päivää. Sain myös ihanan käsihoidon Pikkuhiljaa kukin lähti tahoilleen. Olo oli hieman väsynyt ja haikea, mutta onnellinen. Päivä ja yö olivat ihanat, samoin rakkaat ystäväni :-X

Ostin tänään sulhaselleni rannekellon, kun on pikkuhiljaa opiskelujen jälkeen siirtymässä työelämään ja sanoi sellaista tarvitsevansa. Haetaan siihen sitten kaiverrus, ja voi sen vaihtaakin jos jokin toinen kello miellyttää enemmän. Hitsi, tuo huomenlahjakuvauskin olisi ollut tosi kiva, mutta enää en ennätä... Ellen pyydä jotain kaveria ottamaan kuvia vaikka hääyöasusteissa. Asiaa sietää harkita...

Minc84, aivan upea kakku! En käsitä että joku voi osata tehdä noin upean kakun

Puku on ollut omani jo syyskuusta lähtien, mutta tässä viimein sovituskuva pääsiäiseltä.