Lumimarja

Ei se virsi ole pakollinen. Se kuitenkin kuuluu osaksi vihkimisen dynamiikkaa; vihkiminen itsessän on liikuttava ja jännittävä tilaisuus. Vihkimisen jälkeen virren tehtävänä on rauhoittaa tilanne, niin että lähtisitte alttarilta tyynin ja seesteisin mielin. Eli vihkikaavassa on tietty rakenne; alkuosa, huipennus ja loppuosa, ja siihen tuo virsi kuuluu olennaisesti. Mutta pakko sitä ei ole ottaa; virret on joskus niin kummallisia, ettei niitä tavallinen ihminen osaa kylmiltään laulaa. Me valitsimme "Jumalan kämmenellä " -virren, koska sen kaikki ainakin osaa. No, kanttori veti sen sitten niin korkealta, että meidän kirkkoväestä lähti vain säälittävää pihinää virren aikana ja papillakin oli vaikeuksia päästä lauluun mukaan. Ei mikään suksee siis todellakaan. Mutta tulipahan laulettua.

Yllättävä kyllä, miehetkin täytti tuota kirjaa ihan innokkaasti. Emme laittaneet kuin muutaman kysymyksen; elämäni tähtihetki, jos saisin miljoonan, mitä olen seuraavassa elämässäni, ja terveiseni hääparille. Osa kysymyksistä (esimerkiksi työtä koskevat kysymykset) voi olla ikäviä niille, jotka on työttöminä ym. Joten otettiin kysymyksiä, johon kaikki voi vastata mielellään. Kun ihmiset ensin oli vastanneet kysymyksiin, niin tuo terveiset- kohtakin oli helppo täyttää, ja saatiin paljon neuvoja avioliittoa varten. Olen koonnut kirjan noista vastauksista ja liimannut väliin valokuvia juhlista. Kirjan loppuosaan kokosin lahjojen mukana tulleet kortit ja pidetyt puheet. Vieraat on lueskelleet tätä ihan innoissaan - kivempaa heille kuin katsoa loputtomasti hääkuvia, luulen.

Tekisin joka ikiselle oman tehtävälistan vähintään viikkoa ennen häitä (paitsi ettei tätä voi tehdä, koska häitä edeltävän päivän hässäkänaiheita on aika mahdoton ennakoida). En päästäisi häätilan järjestelyyn ja koristeluun yhtään kädetöntä tyyppiä pyörimään jaloissa ja hermostuttamaan niitä, jotka jotain tekevät. Pitäisin ruuan ja kahvin välissä lyhyemmän tauon. Ja ennen kaikkea; pyytäisin jotain luottoystävääni valvomaan appiukon toilailuja. Nyt nimittäin kävi niin, että tyypistä oli pelkkää haittaa. Hän ei tehnyt mitään, ja häiden lopuksi oli omin luvin jakanut ylijääneet ruuat omille sukulaisiilleen. Eli kun tulimme sunnuntaina kotiin häistämme (jossa en ollut voinut jännitykseltäni syödä juuri mitään) meitä odotti tyhjä jääkaappi. Kakut, ruuat, leivonnaiset, kaikki joita olin koko viikon vääntänyt, oli syötetty miehen suvulle ja niiden kavereille edellisenä iltana jossain mökkibileissä. Olen vieläkin ihan raivona; maskoin s*na mansikoita kaikesta siitä ruuasta, jota joku mulle tuntematon ihminen on sitten mässänyt, ja todennäköisesti kakut on pistetty roskiin sitten, kun niitä ei tuo porukka ole jaksanut loppuun asti syödä. Ja mun ois pitänyt väsyneenä häiden jälkeen alkaa vielä leipomaan työpaikalle jotain viemistä, kun tiesin että olivat maanantaiksi järjestäneet lahjan ja kahvitilaisuuden, ja sinne ois pitänyt jotain viedä. Ollaan onneksi sovittu, että meille ei noilla miehen sukulaisilla ole asiaa niin kauan kuin haluan vain nirhata joka ikisen niistä saakelin törtöistä.

Meidän häissä nuo älypelit oli tosi suosittuja. Laitoin niitä ensisijaisesti sellaisiin pöytiin, joissa kaverini toivat juhliin miehensä, jotka eivät hirveän hyvin meitä tai toisia vieraita tunteneet. Jokaisesta ratkaistusta älypelistä sai tikkarin. Miehet innostuivat noista peleistä paljon, sillä ne antoivat heille jotain kiinostavaa yhteistä tekemistä, joiden kautta tutustua toisiinsa. Noi vieraat vaan oli niin älykkäitä, että meinas karkit loppua kesken - näistä vierasita kehittyi illan mittaan sellainen jengi, että aina hetken päästä heidän pöydästään lähti raikuva tuuletus, ratkaistua peliä heiluteltiin muiden vieraiden edessä, ja tikkareita vaadittiin hyväntuulisesti heti pöytään. ;D Illan lopuksi jouduttiin puoliksi heittämään sinnikkäin älypelin ratkaisija pois juhlimasta (pelin ratkaisuun menee oikeasti pari päivää). Muissa pöydissä noista ei ihan noin paljoa innostuttu, mutta tämän pöydän kohdalla noi olivat ihan nappijuttuja.

Moi! Häät on nyt vietetty, ja tuosta meidän mukaillusta aikuiset ystäväni-kirjasta tuli suuri suksee. Tein niistä irtokopiot vieraskirjan viereen, ja laitoin ohjeistuksen, jossa kerroin että tahtoisimme tietää nämä asiat ihmisistä, jotka ovat meille tärkeitä. Reilu kolmannes hääväestä täytti näitä vieraskirjan sijasta, ja vastauksia kertyi siis ihan ilahduttava nippu. Olemme niitä tänään lueskelleet, nauraneet ja liikuttuneet. Vastaajia on miehen kummipojan rocktähti-haaveista iäkkään pappissukulaisen koskettaviin elämänohjeisiin. Suosittelen kaikille, vierailla on näiden kanssa hauskaa, ja vastauksista sekä vastaajien valokuvista saa vieraskirjasta kirjan, jota voi luetuttaa kyläilijöillä ja tulevilla lapsillakin.

Minusta tuntuu näin koemeikin jälkeen, että osaisin itse tehdä vähintään yhtä hyvän meikin. Koska olen aika vaaleaihoinen, tehtiin koemeikki todella hennoksi. Oma päivämeikkinikin on voimakkaampi kuin häämeikki. En todellakaan halua näyttää häissäni miltään "luonnonlapselta" vaan kauniilta, hitto soikoon - voinhan juosta saunanraikkaana vaikka loppuelämän, mut omissa häissä kai sais olla ihan sen näköinenkin, että tälle naamalle on jotain tehty? Kulmakarvat oli myös tehty niin suttuisiksi, että heti kotona parantelin ne paremmiksi. Se nyt vaan ei mene niin, että otetaan hehtaarin kokoinen sivellin ja piirretään sillä kulmat - niistä ei mitenkään voi tulla tuolla tavalla siisitit. Hääpäivän aamuna en mitenkään ehdi tehdä meikkiä itse; meillä on silloin talo täynnä sukulaisnaisia meikkaamassa, ja peilejä on peräti kaksi. Siksi on ihan hyvä ajatus mennä meikkaajalle, että tulee tämä duuni tehtyä edes jotenkin. Kyllä se vaan niin menee, että omat kasvonsa osaa parhaiten meikata itse, kun sitä hommaa on teinistä asti tehnyt joka päivä.

Mullakin eka painajainen, samaa kaavaa menee kuin muillakin; puku karmea, meikissä unohdettu käydä. Sit vielä sulhanen kääntyy alttarilla kohti juhlaväkeä ja sanoo, että jos kirkkoväki nyt lähtis vetämään siitä, että saadaan kahdestaan mennä naimisiin! No, ne lähti jo juhlapaikalle syömään meidän hääkakkua ja meikäläinen jäi sinne kirkkoon kolmistaan miehen ja papin kanssa. Surkeat häät kyllä kerrassaan.

Tässä muutama kysymys, jotka kirjassa on -näistä saat jo vähän vinkkejä: -Nimi - Suhteeni tämän kirjan omistajaan - Toteemieläimeni - Mottoni - Asun - Perheeseeni kuuluu - Lapsuuden unelma-ammattini - Nykyinen ammattini - seuraavassa elämässäni olen - Harrastukseni - Erityistaitoni - En osaa - Parhaat puoleni - Elämäni tähtihetki - Oudoin tekemäni asia - Haluaisin matkustaa - Jos saisin kymmenen miljoonaa - Elämän tarkoitus on - Jos olisin historiallinen henkilö/rakennus/ auto/sarjakuvasankari jne. mikä olisin - Terveiseni tämän kirjan omistajalle Tästä jätin pois kaikki seksikkyyskysymykset, mutta noista saa jo jotain aikaan. Kysymykset on myönteisiä, ja minusta on mukava saada tietää, millainen sarjakuvasankari esmes mun tiukkapipoinen tätini on. ;D

Niin, ostin myös alle vuoden ikäisille tuollaiset pehmolelu-purulelu -yhdistelmät. Tiedän nimittäin, että pikkukaverit on sen verran puuhakkaita, että kiva jos niilläkin on jotain tekemistä. Se servetti kun ei ehkä oo kaikista paras purtava.

Meidän juhliin tulee 13 leikki-ikäistä, ja just askartelin niille puuhapussit valmiiksi. Yhden pussin hinnaksi tuli noin 2€, (tyttöjen pussi kalliimpi kun niitä ei oo kuin 3..) mikä on kyllä aika paljon - mutta toisaalta, jos tää pitäis lapsen työn touhussa.. Pussit saa ongintapisteestä, koska toi onkiminen on monen mielestä niin jännää.. Eli tyttöjen pussiin tuli: - tinkerbell- hyrrä, 30 snt/kapple, myydän kolmen kappaleen paketeissa. (Tokmannut ja muut tarjoitustalot) - Hörhelö-hiuspinni 50 snti (Euromarketissa kaikki tukkajutut puoleen hintaan) - taskukissa- maskotti, (4kpl/5 €) - kuulapeli (Tiimari, 3kpl/50snt), eli peli jossa pitää saada kuula kulkemaan labyrintin läpi - tikkari 10 snt ja suffeli 30 snt Pojille - jojo (Tiimari, 2kpl / 50snt) - kuulapeli - pikkuauto ( 5kpl/ 4€, marketista) - karkkia Isoimmissa Tiimareissa on siis erikseen Lastenkutsu- osasto, josta noita halpoja jojoja, kuulapelejä, palapelejä ja muita hauskoja leluja löytää. Sinne kannattaa suunnata pienellä budjetilla - ei sitten harmita, jos kalliit lelut lojuu pitkin juhlapaikkaa, tai jos menevät rikki. Noilla saavat pärjätä, lisäksi paikalla on pelejä ja satukirjoja. Nyt ois ongelma vaan saada tuonne lapsenvahdit. Ette nimittäin, usko, paljonko maksaa kaksi mll:n lapsenvahtia lauantaina klo 15-18? 150€!! Siis aivan järkyttävä hinta, kun normaalitaksa niillä on reilu 6€ - nyt se ois sitten 25€/tunti. En todellakaan voi kuvitellakkaan, että maksan tuollaista hintaa iisistä työstä, jossa lapsia ei tartte edes vahtia, vaan nehän ovat vanhempien vastuulla koko ajan. Nyt pikapikaa sitten etsimään joku taskurahaa kaipaava lähihoitajaopiskelija.

Meidän häät on niin pienen budjetin häät, että väistämättä näistä tuli myös jonkin verran ekologiset, kun ei ole varaa mihinkään törsäillä. ;D Eli -sormukset on tehty vanhoista kultakoruistamme - puku on vuokrattu - ruuat on lähiruokaa, itse pyydettyä kalaa ja hirveä, sieniä ja marjoja - jätettä ei juurikaan synny - juhlapaikkaan kuuluu astiat ja liinat, joten niitä ei tarvitse tehdä ja ostaa - jo häänsä viettäneiltä kavereilta on lainattu kaikki mahdollinen tilpehööri ja heiltä ylijääneet askartelumateriaalit - koristeet luonnontuotteita ja itse kasvatettuja kukkia. - kaikille vieraille olemme sanoneet, että häälahjan voi antaa myös aikana ja työnä, eikä tavarana. Niinpä jotkut kaverimme ovat antaneet lahjansa jo nyt häiden valmistelussa leipomalla jne. ja itse hääjuhlan aikana soittamalla ja laulamalla jne. Mukava yhdessäolo onkin paras lahja, mitä voi toivoa! - niiltä jotka lahjan haluavat kuitenkin antaa, olen toivonut tiettyä kotimaista arkiastiastoa, joten asitoita saamme. Kaksi viikkoa häiden jälkeen pidän naapureiden kanssa kirppiksen, jossa myyn kaikki vanhan astiat pois nurkista pyörimästä.

Niin, toi meidän ay-kirja on täytetty tähän mennessä aina sillä boolin voimalla - ja siksi sitä ei ihan tiukkiksille voi antaakkaan luettavaksi. Siksipä ihan uusi versio näihin häihin, helpommilla kysymyksillä. Koska eihän esmes siihen kysymykseen, mitä tekisit jos oisit päivän toista sukupuolta, vastaa kukaan selvänä rehellisesti. ;D

Kiva että edes muutama ihminen tässä maailmassa on sitä mieltä että toi idea toimis. ;D Te ootte mun henkiset tukijoukot kun lähden junttaamaan ideaa läpi. 8-) Minusta tämä vain olisi mielenkiintoisempi muisto häistä, kuin vieraskirja, jossa on kaksi sivua täynnä suttuisia nimmareita, pari pliisua värssyä ja loput 50 sivua tyhjää. Ja sitä kirjaa sitten säästeltäis kirjahyllyssä pyörimässä vuositolkulla. Ei tunnu kovin järkevältä. Minua muutenkin ärsyttää, että osa vieraista ei haluaisi tehdä mitään. Minä olen uskollisesti leikkinyt kaikkien häissä vaikka mitä leikkejä, ja nyt omissa häissäni ei vieraat muka voi edes sen vertaa vaivautua, että kertois mitkä on lemppariharrastukset. Kaikki haluaa jotain erilaista, mutta kun sitten jotain kivaa keksii, niin sehän ei sitten käykkään. Oisinpa vain alusta asti pitänyt suuni kiinni, en ois kysynyt keneltäkään mitään, ja sitten vaan iskenyt noi kaavakkeet ohjelmalehtisten väliin. Nimittäin jos jotain tässä oppii, niin se, että mitä useampi kokki sen huonompi soppa. 8-)

Ajatuksena ois, että vieraat täyttäis paperin esimerkiksi pöytiin saapumisen ja maljannoston välissä - siinä kuitenkin tulee sellaista väliaikaa. Paperiin ei siis tule kuin muutama kysymys, sen pitää yhdessä aikuistestin kanssa mahtua yhdelle puolelle A4:sta. Pöytään tulee kolmioksi taitettu paperi, jossa menu ja ohjelmat, ja aikuistestin tulokset tulis tälle yhdelle muuten tyhjäksi jäävälle sivulle. Osa vieraista ei varmaan oikein lämpene tälle, mutta sitten ei ole pakko tietenkään kirjoittaa. Eihän vieraskirjaankaan ole pakko nimeään laittaa jos ei tahdo. Mutta suurin osa vieraista on kolmikymppisiä, joten eiköhän heiltä jonkinverran huumoria löydy. Paperi palautettais ihmiselle, joka ottais sitten aina myös kuvan palauttajasta. Tai sitten niin, että paperit haettais pöydistä ja kuva räppästäis siinä samalla. Meillä kun on pienet häät, niin tää ois mahdollista toteuttaa ilman suurempaa hässäkkää. Ajatuksena tässä taustalla on, paitsi oppia tuntemaan ihmisiä vähän paremmin, myös tuoda heille viihdyttävää tekemistä pöytiin. Aikuistestin tuloksia tuskin kukaan tosikkomaisesti itsekseen tankkaa, vaan kyllä se tieto tulee aina jaettua vieruskaverien kanssa. Lisäksi minulla on erittäin huono muisti ihmisten synttäripäivien kohdalla - tällä tavalla saisin myös selville ihmisten synttärit, niin että ihmisiä vois aina ohimennessään muistaa.

Toi Fröbelin palikoiden biisi on ihan mieletön! Laulatin sitä lapsilla kun olin kerhonohjaaja, ja muistan kuinka hikistä ja hauskaa niitä oli laulaa, yhdessä sutsisatsisatsaan kanssa. Neuvottelen tässä meidän pianistin kanssa, otettaisko nuo biisit ohjelmistoon niin, että kaikki osallituis; lapset saatais sillä virittymään leikkeihin (leikkihuone aukeaa heti tän laulun jälkeen ja lapset pääsee sinne vipeltään) ja aikuisilla tämä toimis äänenavaajana ja rentouttajana; sujuis sitten laulu aikuisilta paremmin, kun lähdetään laulaan tän perään aikuisten lauluja. Vieraitten on sitten pakko laulaa, kun minä kerran haluan. Muistaisko kukaan, miten meni leikki nimeltä murha? (tulis lapsille leikitettäväksi.) Muistan alun; eli huoneen lattialle on laitettu esineitä, kenkää, narua, mitä nyt sattuu talosta löytymään. Lapset viedään huoneeseen silmät sidottuina, ja he tunnustelevat lattialla olevia esineitä ja yrittävät tunnistaa ne. Puhua ei saa. Sitten lapset muodostavat ryhmiä, ja kirjoittavat ylös mitä lattialta tunnistivat. Sen jälkeen heidän on näiden tavaroiden pohjalta pääteltävä 1) Kuka on murhattu 2)Miten on murhattu 3) Miten ruumis on kuljetettu paikalta pois. Mut oliko tässä kaikki tähän leikkiin liittyvä? Jotenkin muistelen että tässä ois vielä lisää... Näistä tulee tosi mielenkiintoisia tarinoita, ja mietin tahtoisko tenavat käydä lukemassa niitä yleisölle - saattaa tosin ramppikuume vaivata. Olen tänkin joskus lapsilla leikittänyt, ja tarinat oli ihan villejä! Silmien sitominen on jännää, ja tässä lapset saa tehdä jotain myös yhdessä. Mutta toimiikohan häissä...sitä täytyy vielä miettiä.

Mulla oli ajatuksena korvata häidemme vieraskirja "aikuiset ystäväni"-kirjalla, vähän muunnelluin kysymyksin. (Joka ei tiedä; kirja on aikuisille suunnattu versio näistä lapsena täyteyistä ystäväkirjoista- ja hauska!). Eli jokainen vieras saisi nämä kysymykset ohjelmalehtisen välissä, täyttäisi ne joutoajalla ja niistä koottaisiin sitten kirjanen, johon jokaisesta pistettäisiin vielä kuva, joka juhlassa on otettu. Ajatus tuli siitä, että omat kaverini ovat aivan innoissaan täytelleet tuota aikuinen ystäväni kirjaa, ja heistä on sitä lukeissa paljastunut aivan uusia asioita. Yleensä sekä kirjaa täytettäessä että lukiessa ihmiset nauraa kippurassa omille ja muiden vastauksille. Olisi mukava koota samanlainen kirja niistäkin perheystävistä ja sukulaisista, joista pitää mutta joiden kanssa on eri sukupolvea, ja joille tuota kirjaa ei voi noin vain lykätä täytettäväksi. Kysymyksissä olisi peruskysymyksien lisäksi kysymyksiä mielenkiinnon kohteista, lapsuuden toiveammatista, elämän tärkeistä asioista ym. asioita, jotka kuitenkin ovat sillä tavalla neutraaleja, ettei kukaan paljasta niissä liikaa itsestään. Lopussa tietenkin aikuistesti, jonka voi täyttää jos haluaa. Tämä olisi huomattavasti mukavampaa kuin vieraskirja, kenenkään ei tarvitsisi vaivata päätään keksimällä siihen mitään värssyjä ym, ja kukaan ei jättäisi kirjoittamatta, kuten vieraskirjan kanssa usein käy. Helppoa ja nopeaa. Nyt olen sitten saanut palautetta, että tällainen idea ei toimi, eikä ihmiset halua häissä mitään lippulappua täyttää. Kysymyksiäkään ei saa esittää, kun ihmiset niistä vaivautuu. Nyt en sitten tiedä, onko tämä ajatus ihan surkea, vai kehittämiskelpoinen. Mitä mieltä olette? Täyttäisittekö itse tällaisen kyselyn itsestänne, vai olisiko se pelkästään ärsyttävää ja noloa?

Meillä koira jää kotiin, ja siitä huolehtii ne vieraat, jotka meille muutenkin häiden ajaksi majoittuu. Tiedän että kaikki menee hyvin, mutta kyllä koirasta on siltikin pieni huoli koko ajan. Koirattomat ihmiset kun ei aina hoksaa, miten toimia; koira on esimerkiksi kerran karannut ovesta, kun vieras ei tajunnut, että tottakai se menee ulos jos ovi aukaistaan ja jäädään siihen ovensuuhun ihmettelemään. : Onneksi meidän koira irtipäästessään juoksee aina ekana naapurin ovelle ja pyytää päästä sisään tervehtimään niiden ihanaa tyttökoiraa, joten se on helppo hakea sieltä ovelta pois.

Minäkin menen syyskuussa naimisiin, ja koristelussa teemana luonnontuotteet. Mutta syyskuu on siitä hankala kuukausi, ettei ikinä voi tietää, onko se lämmin ja aurinkoinen vai kylmä ja sateinen, ja missä kunnossa kasvit silloin on. Appiukko on kylvänyt aarillisen auringonkukkia ja gladioluksia koristeeksi, muttei niidenkään kukkimista voi kukaan tarkkaan ennustaa. Joten en ota vielä stressiä koristeluista, ettei tule turhia pettymyksiä. Lisäksi kasveja saa kerätä aikamoisen määrän ihan pieniinkin askarteluihin ja köynnöksiin ym, joten jos siitä tulee liian työlästä, niin luovun suosiolla. ;D Pohjaksi koristeisiin tulee paju, jota nyt satavarmasti on saatavilla ja jota on helppo ja hauska apujoukkojenkin punoa pylväiksi ja palloiksi. Pylväät ajattelin tukea sepelillä astioihin ja peittää pinnan sammalella. Muutoin pajurungot koristellaan kuivuutta kestävillä koristeilla, kuten marjatertuilla, ja koristeena käytettävät kukat laitetaan sieniin tai pieniin vesisäiliöihin. Saas nähdä miten tää toimii, onneksi kaaso on floristi ja osaa opastaa.

Meillä tulee lapsille myös puuhapussit sillä ajatuksella, että niissä ei ole mitään, millä voi sotkea tai rikkoa hääpaikkaa. 8-) Tiimarissa on lastenjuhlaosastolla kaikenlaista halpaa pikkukrääsää, kuten pieniä pelejä, kolmiulotteisia palapelejä ym, jotka on halpoja ja toimivia, kunhan katsoo ettei osat ole niin pieniä, että pienimmät vois saada ne käsiinsä ja pistää suuhunsa. Meidän puuhapussiin tulee karkkia, pieni labyrinttipeli, pojille pikkuauto ja tytöille sormus, jonka kivi vaihtaa väriä käyttäjän mielialan mukaan (siis oikeasti "kivi" reagoi sormen lämpötilaan muuttamalla väriään.) Lisäksi jos laittais pari tarraa - tai sitten ei, mikäli ne tarrat on juhlapaikan seinissä. ;D Mutta pojille on vaikea keksiä mitään kivaa ja toiminnallista, jolla kuitenkaan ei saa vahingoitettua kaveria tai hajotettua koko leikkihuonetta. Melko raisuja poikia kun on paikalle tulossa. Jo transformer- ukkeli olis varmaan kiva, mutta ihan liian kallis kustantaa koko porukalle. Mut kaikki saippuakuplahässäkät, pallot, miekat, piirustusvälineet ym. on pannassa. En ole vielä varannut MLL:n lastenvahteja, ja kuulin että heillä olis eri taksat tällaisten juhlien vahtimiseen, ja että ne olis tavallista korkeammat. Näitä lapsia kun voi oikeasti vahtia kuka tahansa normaali ihminen, niin ajattelin ottaa hinnoista selvää, ja sitten kysyä paikallisen sosiaalialan oppilaitoksen ilmoitustaululla, josko noita lähihoitajaopiskelijoita kiinnostais parin tunnin helppo lastenvahtikeikka. Vastuu kun on koko ajan vanhemmilla, eikä lapsia tarvitse leikittää, kunhan ovat tilaa valvomassa.

En lukenut koko viestiketjua, mutta olettehan te finniongelmaiset tietoisia finnien kehittymisen kiertokulusta? Ei ole sattumaa, että monien iho kukkii eniten talvella, mutta se ei niinkään johdu auringonvalon puutteesta, vaan siitä, että silloin kesän aikana syntyneet finnien alut ovat kehittyneet finneiksi - niiden isojen, kipeiden finnien syntyminen kestää oikeasti monta kuukautta. Kesällä runsas auringonotto siis kyllä näyttää auttavan finneihin ja tasoittaa ihon värin, mutta samalla lisää ihon talintuotantoa ja silloin syntyvät myös uusien finnien alut. Jos siis haluaa saada finniongelmansa kuriin, pitää auringonottoa välttää, eikä lisätä, kuten usein suositellaan. En itse tiennyt tätä, kunnes lääkäri kertoi, ja ainkin minun kohdallani tämä oli täyttä totta. Kun suojasin itseni kesän aikana, ei iho kukkinut talvellakaan yhtä paljon kuin ennen. Jos akne on hormoniperäistä, niin siihen ei voi kuitenkaan auringon välttämisellä, voiteilla ja lioksilla lopullisesti vaikuttaa- siis aknen syntyyn. Siihen auttaa vain hormonitoiminnan muutos. Itse hoidin ihan liian kauan seurausta (finnejä) en syytä (hormonitoimintaa), eikähän siinä ollut mitään järkeä. Lääkäri suositteli sitten ensin antibiootit, että päästiin tulehtuneista ihonalaisista finneistä eroon, ja sen jälkeen e-pillerit, jotta uusia finnejä ei syntyisi. On mukava elää ilman aknea- sillä sehän ei ole pelkästään kosmeettinen sairaus, vaan tekee todella kipeää, että kehon suurin elin, iho, on jatkuvasti tulehtunut. Eikä sitä paranna ympäristön suhtautuminen, jonka mukaan akne ei ole sairaus, vaan tulee huonosta hygieniasta/ suklaan syönnistä/ vääristä ihonhoitotuotteista ym. ja että se jostain syystä pitäisi vain kestää. Aknea on ihmisillä aina ollut, kuului mihin sosiaaliluokkaan tahansa, söi sitten pettua 1800-luvulla tai pottua 2000 -luvulla, pesi kasvojaan tai ei pessyt.

Paljonko pitopalvelunne on pyytänyt tarjoilijan ja emännän työtunnista hintaa? Meidän pitopalvelumme ilmoitti hinnakseen 54€/ tunti YHDESTÄ henkilöstä, ja minusta hinta kuulostaa tosi korkealta, sillä tuomme ruokien raaka-aineet esikäsitelyinä juhlapaikalle. Lisäksi näytti, että he yliarvioivat reilusti ruuan valmistuksen näistä puolivalmiista aineksista, joten vähän hämärältä vaikuttaa... Ja sitten nätti pyyntö tumpelolta; jos joku sanoo pitopalvelunsa olleen edullinen tai kallis, ei se sano minulle yhtään mitään. 20€/tunti voi jonkun mielestä olla halpa ja jonkun mielestä kallis, joten jos muistatte tarkkoja euromääriä, niin olisin erittäin kiitollinen.

Minäkin mietin tässä piilareita, mutta sen jälkeen kun aloin käyttämään e-pillereitä, niin silmät on vaan niin kuivat, ettei piilarit pysy päässä. Kyllä kuvista saa ihan hyviä myös silmälasien kanssa, omat ylioppilaskuvatkin onnistui ihan hyvin rillien kanssa. Kauniinpi oisin rillit päässä ja silmät kirkkaina kuin punasilmäisenä räpyttelevänä morsiamena, joka käy hätäpäissään vessassa tökkimässä niitä takaisin silmiinsä. Joten ongelma on...kun paikalla on kuitenkin mulle tutut ihmiset, niin heitä tuskin haittaa vaikka mulla oiskin lasit päässä.

Meillä menee niin, että pianisti soittaa taustamusiikkia kun vieraat saapuvat ja kätellään, ja ruuan jälkeen on yhteislaulu. Toiveena on, että lapset on silloin saatu ruokittuina lastenhoitajien valvontaan leikkihuoneisiin onkimaan ja pelaamaan pelejä, joten eivät tylsisty kuoliaaksi ja häiriköi kun aikuiset laulaa. Samalla ne, joita ei laulu kiinnosta, voi vähän niinkuin lasten varjolla mennä sinne lastenhuoneeseen vahtimaan tenaviaan. Meillä on ekana lauluna tuo käymme yhdessä vain, koska se on kaikille tuttu, ja avaa vähän ääntä. Jos porukka ei lämpene, pakotetaan ne lämpenemään laulattamalla saku sammakkoa. Sen jälkeen lauletaan kaksi laulua, Uralin pihlaja josta tiedän monen pitävän, ja toisena joku vähän reippaampi laulu, jota en ole saanut päätettyä. Esimerkiksi syyslaulu (kiirehdi rakkain kun rakkaus kutsuu) on ihana ja todella monen suosikki, mutta ehkä hiukkasen liian mollivoittoinen. Dingon autiotalosta haluaisin laulattaa ekan säkeistön, koska kohta "käsi kädessä kuljemme taloon autioon, ja se minua niin ravistaa, ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon, kun talon aution kanssasi jaan.." on jotenkin niin mielettömän hauskaa teinirakkautta...aivovaurio, sitähän se rakastuminen teettää. ;D Kokoan näitä lauluja ohjelmavihkoon, jotta myös toiveita voi esittää. Meillä ei sinänsä ole pelkoa, etteikö ihmiset laulais, koska moni on ollut innoissaan siitä, että kerrankin saa laulaa - sitä kun meidän suvussa tehdään nykyään lähinnä hautajaisissa.