Lumimarja

Ei se virsi ole pakollinen. Se kuitenkin kuuluu osaksi vihkimisen dynamiikkaa; vihkiminen itsessän on liikuttava ja jännittävä tilaisuus. Vihkimisen jälkeen virren tehtävänä on rauhoittaa tilanne, niin että lähtisitte alttarilta tyynin ja seesteisin mielin. Eli vihkikaavassa on tietty rakenne; alkuosa, huipennus ja loppuosa, ja siihen tuo virsi kuuluu olennaisesti. Mutta pakko sitä ei ole ottaa; virret on joskus niin kummallisia, ettei niitä tavallinen ihminen osaa kylmiltään laulaa. Me valitsimme "Jumalan kämmenellä " -virren, koska sen kaikki ainakin osaa. No, kanttori veti sen sitten niin korkealta, että meidän kirkkoväestä lähti vain säälittävää pihinää virren aikana ja papillakin oli vaikeuksia päästä lauluun mukaan. Ei mikään suksee siis todellakaan. Mutta tulipahan laulettua.

Yllättävä kyllä, miehetkin täytti tuota kirjaa ihan innokkaasti. Emme laittaneet kuin muutaman kysymyksen; elämäni tähtihetki, jos saisin miljoonan, mitä olen seuraavassa elämässäni, ja terveiseni hääparille. Osa kysymyksistä (esimerkiksi työtä koskevat kysymykset) voi olla ikäviä niille, jotka on työttöminä ym. Joten otettiin kysymyksiä, johon kaikki voi vastata mielellään. Kun ihmiset ensin oli vastanneet kysymyksiin, niin tuo terveiset- kohtakin oli helppo täyttää, ja saatiin paljon neuvoja avioliittoa varten. Olen koonnut kirjan noista vastauksista ja liimannut väliin valokuvia juhlista. Kirjan loppuosaan kokosin lahjojen mukana tulleet kortit ja pidetyt puheet. Vieraat on lueskelleet tätä ihan innoissaan - kivempaa heille kuin katsoa loputtomasti hääkuvia, luulen.

Tekisin joka ikiselle oman tehtävälistan vähintään viikkoa ennen häitä (paitsi ettei tätä voi tehdä, koska häitä edeltävän päivän hässäkänaiheita on aika mahdoton ennakoida). En päästäisi häätilan järjestelyyn ja koristeluun yhtään kädetöntä tyyppiä pyörimään jaloissa ja hermostuttamaan niitä, jotka jotain tekevät. Pitäisin ruuan ja kahvin välissä lyhyemmän tauon. Ja ennen kaikkea; pyytäisin jotain luottoystävääni valvomaan appiukon toilailuja. Nyt nimittäin kävi niin, että tyypistä oli pelkkää haittaa. Hän ei tehnyt mitään, ja häiden lopuksi oli omin luvin jakanut ylijääneet ruuat omille sukulaisiilleen. Eli kun tulimme sunnuntaina kotiin häistämme (jossa en ollut voinut jännitykseltäni syödä juuri mitään) meitä odotti tyhjä jääkaappi. Kakut, ruuat, leivonnaiset, kaikki joita olin koko viikon vääntänyt, oli syötetty miehen suvulle ja niiden kavereille edellisenä iltana jossain mökkibileissä. Olen vieläkin ihan raivona; maskoin s*na mansikoita kaikesta siitä ruuasta, jota joku mulle tuntematon ihminen on sitten mässänyt, ja todennäköisesti kakut on pistetty roskiin sitten, kun niitä ei tuo porukka ole jaksanut loppuun asti syödä. Ja mun ois pitänyt väsyneenä häiden jälkeen alkaa vielä leipomaan työpaikalle jotain viemistä, kun tiesin että olivat maanantaiksi järjestäneet lahjan ja kahvitilaisuuden, ja sinne ois pitänyt jotain viedä. Ollaan onneksi sovittu, että meille ei noilla miehen sukulaisilla ole asiaa niin kauan kuin haluan vain nirhata joka ikisen niistä saakelin törtöistä.

Meidän häissä nuo älypelit oli tosi suosittuja. Laitoin niitä ensisijaisesti sellaisiin pöytiin, joissa kaverini toivat juhliin miehensä, jotka eivät hirveän hyvin meitä tai toisia vieraita tunteneet. Jokaisesta ratkaistusta älypelistä sai tikkarin. Miehet innostuivat noista peleistä paljon, sillä ne antoivat heille jotain kiinostavaa yhteistä tekemistä, joiden kautta tutustua toisiinsa. Noi vieraat vaan oli niin älykkäitä, että meinas karkit loppua kesken - näistä vierasita kehittyi illan mittaan sellainen jengi, että aina hetken päästä heidän pöydästään lähti raikuva tuuletus, ratkaistua peliä heiluteltiin muiden vieraiden edessä, ja tikkareita vaadittiin hyväntuulisesti heti pöytään. ;D Illan lopuksi jouduttiin puoliksi heittämään sinnikkäin älypelin ratkaisija pois juhlimasta (pelin ratkaisuun menee oikeasti pari päivää). Muissa pöydissä noista ei ihan noin paljoa innostuttu, mutta tämän pöydän kohdalla noi olivat ihan nappijuttuja.

Moi! Häät on nyt vietetty, ja tuosta meidän mukaillusta aikuiset ystäväni-kirjasta tuli suuri suksee. Tein niistä irtokopiot vieraskirjan viereen, ja laitoin ohjeistuksen, jossa kerroin että tahtoisimme tietää nämä asiat ihmisistä, jotka ovat meille tärkeitä. Reilu kolmannes hääväestä täytti näitä vieraskirjan sijasta, ja vastauksia kertyi siis ihan ilahduttava nippu. Olemme niitä tänään lueskelleet, nauraneet ja liikuttuneet. Vastaajia on miehen kummipojan rocktähti-haaveista iäkkään pappissukulaisen koskettaviin elämänohjeisiin. Suosittelen kaikille, vierailla on näiden kanssa hauskaa, ja vastauksista sekä vastaajien valokuvista saa vieraskirjasta kirjan, jota voi luetuttaa kyläilijöillä ja tulevilla lapsillakin.

Minusta tuntuu näin koemeikin jälkeen, että osaisin itse tehdä vähintään yhtä hyvän meikin. Koska olen aika vaaleaihoinen, tehtiin koemeikki todella hennoksi. Oma päivämeikkinikin on voimakkaampi kuin häämeikki. En todellakaan halua näyttää häissäni miltään "luonnonlapselta" vaan kauniilta, hitto soikoon - voinhan juosta saunanraikkaana vaikka loppuelämän, mut omissa häissä kai sais olla ihan sen näköinenkin, että tälle naamalle on jotain tehty? Kulmakarvat oli myös tehty niin suttuisiksi, että heti kotona parantelin ne paremmiksi. Se nyt vaan ei mene niin, että otetaan hehtaarin kokoinen sivellin ja piirretään sillä kulmat - niistä ei mitenkään voi tulla tuolla tavalla siisitit. Hääpäivän aamuna en mitenkään ehdi tehdä meikkiä itse; meillä on silloin talo täynnä sukulaisnaisia meikkaamassa, ja peilejä on peräti kaksi. Siksi on ihan hyvä ajatus mennä meikkaajalle, että tulee tämä duuni tehtyä edes jotenkin. Kyllä se vaan niin menee, että omat kasvonsa osaa parhaiten meikata itse, kun sitä hommaa on teinistä asti tehnyt joka päivä.

Mullakin eka painajainen, samaa kaavaa menee kuin muillakin; puku karmea, meikissä unohdettu käydä. Sit vielä sulhanen kääntyy alttarilla kohti juhlaväkeä ja sanoo, että jos kirkkoväki nyt lähtis vetämään siitä, että saadaan kahdestaan mennä naimisiin! No, ne lähti jo juhlapaikalle syömään meidän hääkakkua ja meikäläinen jäi sinne kirkkoon kolmistaan miehen ja papin kanssa. Surkeat häät kyllä kerrassaan.

Tässä muutama kysymys, jotka kirjassa on -näistä saat jo vähän vinkkejä: -Nimi - Suhteeni tämän kirjan omistajaan - Toteemieläimeni - Mottoni - Asun - Perheeseeni kuuluu - Lapsuuden unelma-ammattini - Nykyinen ammattini - seuraavassa elämässäni olen - Harrastukseni - Erityistaitoni - En osaa - Parhaat puoleni - Elämäni tähtihetki - Oudoin tekemäni asia - Haluaisin matkustaa - Jos saisin kymmenen miljoonaa - Elämän tarkoitus on - Jos olisin historiallinen henkilö/rakennus/ auto/sarjakuvasankari jne. mikä olisin - Terveiseni tämän kirjan omistajalle Tästä jätin pois kaikki seksikkyyskysymykset, mutta noista saa jo jotain aikaan. Kysymykset on myönteisiä, ja minusta on mukava saada tietää, millainen sarjakuvasankari esmes mun tiukkapipoinen tätini on. ;D

Niin, ostin myös alle vuoden ikäisille tuollaiset pehmolelu-purulelu -yhdistelmät. Tiedän nimittäin, että pikkukaverit on sen verran puuhakkaita, että kiva jos niilläkin on jotain tekemistä. Se servetti kun ei ehkä oo kaikista paras purtava.

Meidän juhliin tulee 13 leikki-ikäistä, ja just askartelin niille puuhapussit valmiiksi. Yhden pussin hinnaksi tuli noin 2€, (tyttöjen pussi kalliimpi kun niitä ei oo kuin 3..) mikä on kyllä aika paljon - mutta toisaalta, jos tää pitäis lapsen työn touhussa.. Pussit saa ongintapisteestä, koska toi onkiminen on monen mielestä niin jännää.. Eli tyttöjen pussiin tuli: - tinkerbell- hyrrä, 30 snt/kapple, myydän kolmen kappaleen paketeissa. (Tokmannut ja muut tarjoitustalot) - Hörhelö-hiuspinni 50 snti (Euromarketissa kaikki tukkajutut puoleen hintaan) - taskukissa- maskotti, (4kpl/5 €) - kuulapeli (Tiimari, 3kpl/50snt), eli peli jossa pitää saada kuula kulkemaan labyrintin läpi - tikkari 10 snt ja suffeli 30 snt Pojille - jojo (Tiimari, 2kpl / 50snt) - kuulapeli - pikkuauto ( 5kpl/ 4€, marketista) - karkkia Isoimmissa Tiimareissa on siis erikseen Lastenkutsu- osasto, josta noita halpoja jojoja, kuulapelejä, palapelejä ja muita hauskoja leluja löytää. Sinne kannattaa suunnata pienellä budjetilla - ei sitten harmita, jos kalliit lelut lojuu pitkin juhlapaikkaa, tai jos menevät rikki. Noilla saavat pärjätä, lisäksi paikalla on pelejä ja satukirjoja. Nyt ois ongelma vaan saada tuonne lapsenvahdit. Ette nimittäin, usko, paljonko maksaa kaksi mll:n lapsenvahtia lauantaina klo 15-18? 150€!! Siis aivan järkyttävä hinta, kun normaalitaksa niillä on reilu 6€ - nyt se ois sitten 25€/tunti. En todellakaan voi kuvitellakkaan, että maksan tuollaista hintaa iisistä työstä, jossa lapsia ei tartte edes vahtia, vaan nehän ovat vanhempien vastuulla koko ajan. Nyt pikapikaa sitten etsimään joku taskurahaa kaipaava lähihoitajaopiskelija.

Meidän häät on niin pienen budjetin häät, että väistämättä näistä tuli myös jonkin verran ekologiset, kun ei ole varaa mihinkään törsäillä. ;D Eli -sormukset on tehty vanhoista kultakoruistamme - puku on vuokrattu - ruuat on lähiruokaa, itse pyydettyä kalaa ja hirveä, sieniä ja marjoja - jätettä ei juurikaan synny - juhlapaikkaan kuuluu astiat ja liinat, joten niitä ei tarvitse tehdä ja ostaa - jo häänsä viettäneiltä kavereilta on lainattu kaikki mahdollinen tilpehööri ja heiltä ylijääneet askartelumateriaalit - koristeet luonnontuotteita ja itse kasvatettuja kukkia. - kaikille vieraille olemme sanoneet, että häälahjan voi antaa myös aikana ja työnä, eikä tavarana. Niinpä jotkut kaverimme ovat antaneet lahjansa jo nyt häiden valmistelussa leipomalla jne. ja itse hääjuhlan aikana soittamalla ja laulamalla jne. Mukava yhdessäolo onkin paras lahja, mitä voi toivoa! - niiltä jotka lahjan haluavat kuitenkin antaa, olen toivonut tiettyä kotimaista arkiastiastoa, joten asitoita saamme. Kaksi viikkoa häiden jälkeen pidän naapureiden kanssa kirppiksen, jossa myyn kaikki vanhan astiat pois nurkista pyörimästä.

Niin, toi meidän ay-kirja on täytetty tähän mennessä aina sillä boolin voimalla - ja siksi sitä ei ihan tiukkiksille voi antaakkaan luettavaksi. Siksipä ihan uusi versio näihin häihin, helpommilla kysymyksillä. Koska eihän esmes siihen kysymykseen, mitä tekisit jos oisit päivän toista sukupuolta, vastaa kukaan selvänä rehellisesti. ;D

Kiva että edes muutama ihminen tässä maailmassa on sitä mieltä että toi idea toimis. ;D Te ootte mun henkiset tukijoukot kun lähden junttaamaan ideaa läpi. 8-) Minusta tämä vain olisi mielenkiintoisempi muisto häistä, kuin vieraskirja, jossa on kaksi sivua täynnä suttuisia nimmareita, pari pliisua värssyä ja loput 50 sivua tyhjää. Ja sitä kirjaa sitten säästeltäis kirjahyllyssä pyörimässä vuositolkulla. Ei tunnu kovin järkevältä. Minua muutenkin ärsyttää, että osa vieraista ei haluaisi tehdä mitään. Minä olen uskollisesti leikkinyt kaikkien häissä vaikka mitä leikkejä, ja nyt omissa häissäni ei vieraat muka voi edes sen vertaa vaivautua, että kertois mitkä on lemppariharrastukset. Kaikki haluaa jotain erilaista, mutta kun sitten jotain kivaa keksii, niin sehän ei sitten käykkään. Oisinpa vain alusta asti pitänyt suuni kiinni, en ois kysynyt keneltäkään mitään, ja sitten vaan iskenyt noi kaavakkeet ohjelmalehtisten väliin. Nimittäin jos jotain tässä oppii, niin se, että mitä useampi kokki sen huonompi soppa. 8-)

Ajatuksena ois, että vieraat täyttäis paperin esimerkiksi pöytiin saapumisen ja maljannoston välissä - siinä kuitenkin tulee sellaista väliaikaa. Paperiin ei siis tule kuin muutama kysymys, sen pitää yhdessä aikuistestin kanssa mahtua yhdelle puolelle A4:sta. Pöytään tulee kolmioksi taitettu paperi, jossa menu ja ohjelmat, ja aikuistestin tulokset tulis tälle yhdelle muuten tyhjäksi jäävälle sivulle. Osa vieraista ei varmaan oikein lämpene tälle, mutta sitten ei ole pakko tietenkään kirjoittaa. Eihän vieraskirjaankaan ole pakko nimeään laittaa jos ei tahdo. Mutta suurin osa vieraista on kolmikymppisiä, joten eiköhän heiltä jonkinverran huumoria löydy. Paperi palautettais ihmiselle, joka ottais sitten aina myös kuvan palauttajasta. Tai sitten niin, että paperit haettais pöydistä ja kuva räppästäis siinä samalla. Meillä kun on pienet häät, niin tää ois mahdollista toteuttaa ilman suurempaa hässäkkää. Ajatuksena tässä taustalla on, paitsi oppia tuntemaan ihmisiä vähän paremmin, myös tuoda heille viihdyttävää tekemistä pöytiin. Aikuistestin tuloksia tuskin kukaan tosikkomaisesti itsekseen tankkaa, vaan kyllä se tieto tulee aina jaettua vieruskaverien kanssa. Lisäksi minulla on erittäin huono muisti ihmisten synttäripäivien kohdalla - tällä tavalla saisin myös selville ihmisten synttärit, niin että ihmisiä vois aina ohimennessään muistaa.

Toi Fröbelin palikoiden biisi on ihan mieletön! Laulatin sitä lapsilla kun olin kerhonohjaaja, ja muistan kuinka hikistä ja hauskaa niitä oli laulaa, yhdessä sutsisatsisatsaan kanssa. Neuvottelen tässä meidän pianistin kanssa, otettaisko nuo biisit ohjelmistoon niin, että kaikki osallituis; lapset saatais sillä virittymään leikkeihin (leikkihuone aukeaa heti tän laulun jälkeen ja lapset pääsee sinne vipeltään) ja aikuisilla tämä toimis äänenavaajana ja rentouttajana; sujuis sitten laulu aikuisilta paremmin, kun lähdetään laulaan tän perään aikuisten lauluja. Vieraitten on sitten pakko laulaa, kun minä kerran haluan. Muistaisko kukaan, miten meni leikki nimeltä murha? (tulis lapsille leikitettäväksi.) Muistan alun; eli huoneen lattialle on laitettu esineitä, kenkää, narua, mitä nyt sattuu talosta löytymään. Lapset viedään huoneeseen silmät sidottuina, ja he tunnustelevat lattialla olevia esineitä ja yrittävät tunnistaa ne. Puhua ei saa. Sitten lapset muodostavat ryhmiä, ja kirjoittavat ylös mitä lattialta tunnistivat. Sen jälkeen heidän on näiden tavaroiden pohjalta pääteltävä 1) Kuka on murhattu 2)Miten on murhattu 3) Miten ruumis on kuljetettu paikalta pois. Mut oliko tässä kaikki tähän leikkiin liittyvä? Jotenkin muistelen että tässä ois vielä lisää... Näistä tulee tosi mielenkiintoisia tarinoita, ja mietin tahtoisko tenavat käydä lukemassa niitä yleisölle - saattaa tosin ramppikuume vaivata. Olen tänkin joskus lapsilla leikittänyt, ja tarinat oli ihan villejä! Silmien sitominen on jännää, ja tässä lapset saa tehdä jotain myös yhdessä. Mutta toimiikohan häissä...sitä täytyy vielä miettiä.