orchidee

Mentiin naimisiin Italiassa katolisin menoin syyskuussa ja hankittiin liitolle luterilainen siunaus joulukuussa Suomessa Pàikystà (2010-puolelta) lòytyy kaikenlaista(linkki allekirjoituksessa), hauskaa muistella miten itse pàhkàili niin hetki sitten samojen asioiden parissa kuin te nyt bambola ja MariS78

Viime viikolla mietin (tuskaillen) kampaustani, surffailin eri kuvia ja valitin sulholle, ettà vaihtoehtoja on liikaa. Kàskin sen tulla auttamaan. Se tuli koneelle ja sanoi "googleta barbi" Lopulta se kàski mun laitattaa itselleni "Nicole Kidman-hiukset" eikà se ottanut kuuleviin korviinsa kun yritin selittàà, ettei Nicolella ole mitààn yhtà vakiokampausta vaan hànkin voi laittaa hiukset usealla eri tavalla

Alttarille kàveleminen ja sulhon siellà nàkeminen.

*voimia toivottava halaus*

Minà olen menossa naimisiin katolisen italialaisen kanssa Italiassa, ja meille tulee suoraan kirkkohààt ilman, ettà minun tàytyy kààntyà - Luterilainen kirkko siis ainakin hyvàksytààn ja olettaisin ettà muutkin "pààkirkot", mutta minun piti toimittaa papille todistukset siità, ettà minut on kastettu ja konfirmoitu, meille pyydetààn piispalta vihkimiseen erikoislupa ja todennàkòisesti jossain vaiheessa minun tàytyy luvata kasvattaa (tai antaa kasvattaa) lapset katolisen kirkon jàseniksi. Maisan tilannetta kommentoidakseni: En tiedà olisiko kirkkohààt olleet mahdolliset, jos en olisi kirkkoon kuulunut. En myòskààn tiedà, mità mieltà katolinen kirkko on edellisestà avioliitosta. Ne eivàt kovin suopeasti suhtaudu eroihin

Minulta on Italiaan tulossa perhettà/làhisukua meidàn hàihin, ja he saivat tietàà 2 vuotta ennen hàità Ehkà hiukan ààrimmàinen ajoitus Leikit sikseen, ajattelisin ettà toivotuille vieraille kannattaisi kertoa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, ettà voivat varautua mm. matkakustannuksiin, lomien varaamiseen jne.

Itse olen jotenkin aina ajatellut menevàni naimisiin ennen lasten hankintaa, ilman sità sen kummemmin miettimàttà oikeastaan, se on aina vain tuntunut luonnolliselta ajatukselta - jos asiaa kuitenkin mietin, avioliiton solmiminen on minulle sellainen konkreettinen merkki siità sitoutumisesta, jota tarvitaan lapsen kasvattamiseen, ja jonka varaan uuden perheen voin kuvitella perustavani. Jos kohdallemme olisi sattunut "yllàtysraskaus", olisimme varmaan suunnitelleet nopeassa tahdissa hààt, pienimuotoisemmat jos taloudellinen tilanne ei olisi suurempaa mahdollistanut. Sellaisia pinnallisempiakin syità on, pinnallisempia, jotka varmaan juontavat juurensa siità, ettà minulla ei itsellà niità lapsia ole (uskon, ettà jos olisi, nàkisin nàmà asiat varmasti eri valossa) - olen vuosien varrella eri tyòtehtàvistà kàsin nàhnyt hààpareja, joilla on ollut omia lapsia, jotka luonnollisesti ovat vaatineet huomiota ja àidin/isàn làsnàoloa (ja esim. kadehtineet àitià siità, ettà hànellà on isompi kimppu, ja minà haluan sellaisen, itkupotkuraivari tai menneet toistuvasti vanhempien viereen alttarille leikkimààn hameenhelmoilla jne.jne.), enkà itse haluaisi sellaista hàihini. Hààt ovat pariskunnan juhla, ja siksi haluan viettàà ne pariskuntana, keskittyà minuun ja sulhoon ilman lasten muodostamaa "hàiriòtà" (joka, toistan koska kyseessà on aika "tulenarka" aihe, varmasti àidin nàkòkulmasta ei ole hàiriò, vaan oman lapsen rakkaudenosoitus). Meidàn kohdalla naimisiin meneminen ennen lapsia tulee toteutumaan, sillà hàihin on aikaa hiukan yli 3kk

Me olemme jàrjestàmàssà kaksia juhlia (molempien kotimaissa) ja molemmissa ruualla on tàrkeà rooli. Molemmissa maissa menumme tulevat olemaan melko perinteiset sen maan ruokakulttuuria noudattelevat (suunnittelemme karjalanpaistia Suomeen - rakastamme sità ), mutta taidolla ja laadukkaista raaka-aineista tehdyt. Tààllà Italiassa ruoka on.... se on jotain, en itse asiassa osaa edes sanoiksi pukea, mità se on ja miten tàrkeàà se on - tààllà raaka-aineisiin ja laatuun kiinnitetààn huomiota jo arjessa, joten voitte vain kuvitella, miten paljon huomiota niihin kiinnitetààn juhlassa! Italialaisissa hàissà ruokaan panostaminen tarkoittaa sità, ettà siihen kuluu ehdottomasti eniten rahaa, sità ettà panostetaan laatuun ja sità ettà panostetaan mààrààn. Me valitsimme ravintolaksi hyvàtasoisen ja hyvàmaineisen paikan, josta olimme kuulleet tuttujen kautta hyvià asioita. Meille tulee alkupalabuffet (jossa on melkein 50 eri alkuruokaa!), jota seuraa yhden pastaruuan, yhden riisiruuan, yhden pààruuan ja hedelmàn illallinen (tarkempaa menua olemme parhaillamme pàhkàilemàssà), jàlkiruokabuffet ja hààkakku. Suomessa valitsimme ravintolan, jossa olemme kàyneet useaan otteeseen syòmàssà, ja josta olemme aina làhteneet pois enemmàn kuin tyytyvàisinà - etenkin mità tulee laatuun, mutta myòs mààrààn.

Mà olen pitànyt Suomen pààssà, eli oman sukuni piirissà, aika matalaa profiilia aiheen suhteen, koska meille on tulossa pienet hààt (40+ vierasta, erittàin vàhàn, jos miettii, ettà mulla on pelkàstààn sukulaisina 20 serkkua ja niillà n. 23 lasta ), enkà oikein halua ettà kaikki kuulee tàstà ja kuvittelee saavansa kutsun Ne làhimmàt ystàvàt ja sukulaiset (=vieraat) taitaakin aika lailla tietàà. Heidàn kanssa saatan suht avoimesti aiheesta puhua, tosin se on vaikeahkoa vàlimatkan takia. Italiassa sana on alkanut vàhàn niin kuin jo levità "kuulin, ettà olette menossa naimisiin" Tyòpaikalla myòs puhun aika avoimesti, sillà yksi toinenkin tyòkaveri on menossa naimisiin ja erààn toisen poika, joten hààt on sità kautta suht yleinen puheenaihe.

Mun pàikkyyn pààsee allaolevasta linkistà....joka jo kertoneekin, mitkà kulttuurit yhdistyy!

Kun tutustuin sulhoon, olin 19-vuotias, eli aika nuori. Sità ennen olin tapaillut joitain suomalaisia, en kuitenkaan varsinaisesti seurustellut kenenkààn kanssa.

Meillà epàtavallista on jo se, ettà juhlitaan logistisista syistà kahteen otteeseen, vihkiminen sulhon maassa hànen ystàvien ja sukulaisten kera ja avioliiton siunaaminen Suomessa + juhla minun làhimmille sukulaisille ja ystàvilleni. Ajattelen tàssà nyt tuota ensimmàistà tapahtumaa, kun se on ajallisesti làhempànà: ...morsian ja sulhanen ...morsiamella valkoinen, pitkä hääpuku ja oheistuotteet (kuten kengät, laukku, viitta yms.) ...sulhasella tumma puku/saketti/frakki tms. ...vihkiminen kirkossa lauantaina maanantaina ...hääjuhla vihkimisen jälkeen ...juhlassa ruokailu: karjalanpaistia ja kakkukahvit tààllà ei ole kakkukahvi kàsitettà, hààkakun kanssa meillà tulee olemaan varmaankin kuohuviinià ja jàlkiruokabuffet ...hääkakun leikkaus ja ehkä se polkaisu ...häävalssi/häätanssi ...kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten kehittelemää ohjelmaa ...hääparin hääyö jossain kahdestaan, yleensä jotain spesiaalia järjestettynä joko hääparin tai kaasojen/bestmanien/ystävien/sukulaisten taholta - morsiamen huntu - isän saattaminen - ruusukimppu orkideoja - hääkarkit - hääauto - hääparia esittävä hääkakunkoriste - kimpun ja sukkanauhan heitto - häävalokuvaus ulkopuolisen kuvaajan toimesta - itse väkerretyt askartelut

Ei tule nàkemààn helman vilahdustakaan Kivempi nàin, pààsee yllàttymààn sitten oikein kunnolla.

Me juhlitaan kahdesti ensi vuonna - molempien maissa siis. Varsinainen vihkiminen on syyskuun lopulla Italiassa (n.80 vierasta, tàkàlàisittàin aika pienet hààt siis) ja avioliiton siunaaminen luterilaisin menoin joulukuussa Suomessa (n. 50 vierasta). Kunnioitetaan nàin molempien perinteità, kirkkoja ja juhlitaan sekà italialaisten ettà suomalaisten kanssa - olisi ollut vaikeaa saada kaikki vieraat yhteen jompaan kumpaan maahan.

Tässä hiukan taustaa - olen siis ollut samankaltaisessa tilanteessa itsekin. Itse tapasin tulevan (ulkomaalaisen) mieheni internetissä ja vaikka melkolailla alusta asti tiedettiin, että tässä on nyt "sitä jotakin" ja kiinnyttiin toisiimme nopeasti, on meille vuosien kuluessa käynyt kuitenkin selväksi se, miten vähän oikeastaan tiesimme toisistamme niinä alkuaikoina. Tavallaan toisen silloin sanomat asiat ovat "auenneet" vasta toisen luona vieraillessa ja toiseen lähemmin tutustuessa. Ennen ensimmäistä tapaamistamme olimme mesettäneet erittäin tiiviisti melkein 8kk ja ensimmäinen matka kesti 1,5 viikkoa. Silloin varmistui se, että yhdessä halutaan olla juu - mutta ei olisi tullut mieleenkään alkaa heti suunnittelemaan naimisiin menoa. To sum up, toiseen tutustuminen ja jopa rakastuminen onnistuu mainiosti internetissä, mutta syventyäkseen suhde tarvitsee aikaa. Etenkin kun välissä on kulttuurieroja ja lapsi. Jo kulttuurierojen vuoksi mielestäni jonkinlainen miettimisaika olisi hyväksi ja lapsen vuoksi miettisin jokaista siirtoa monen monta kertaa. Se, että isä näkee joka toinen viikonloppu on aika paljon - ts. siinä on kuitenkin säännöllisyyttä ja on aivan eri asia nähdä kerran - kaksi vuodessa. Sanoit, että olet 20-vuotias. Oletko miettinyt työ/opiskelujuttuja? Menisitkö USA:han jokin ammatti taskussa? Miten opiskelu/työelämän aloittaminen onnistuisi siellä? Toki itse teette päätökset, mutta kehotan miettimään asioita ja alkuun vaikka kaukoilemaan hiukan - siten toista voi oppia tuntemaan rauhassa ja ilman paineita, eikä lapsikaan joudu heti vaihtamaan ympäristöään

Itse olin kaasona kaksi kertaa viime kesänä, ja molemmilla seisoin bestmanin kanssa edessä. Ei se ehtinyt jaloissa tuntua, ja mun mielestä oli hienoa todistaa hääparin tärkeää hetkeä läheltä, vähän niin kuin "kunniapaikalta".

Mmmm, mä olin miettinyt, että antaisi vieraille kuusenkoristeet, mutta piparimuotti ei olisi hullumpi idea! Etenkin kun sulhon yksi suurimmista ihastuksen aiheista Suomessa ovat olleet piparit!

Olen varautunut henkisesti jonkinlaiseen summaan 500e ja 800e välissä. Toivon mukaan tietenkin lähempänä ensin mainittua

En ainakaan nopealla vilkaisulla muuta samanlaista topiccia löytänyt. Liippaa ehkä läheltä tuota talvihääteemaa, mutta olisi kiva kuulla ideoita nimenomaan joulunajan häihin (aattoa edeltävät päivät - uusi vuosi) tai teemaltaan jouluisiin häihin Tonttuja kutsuihin, juhlapaikka täyteen joulukuusia vai jotain siltä väliltä? Sana on vapaa ja ainakin minä kuulolla

MunKAAN tuleva mies ei ole sieltä valveutuneimmasta päästä häiden suhteen. Alkukesästä, omassa maassaan, hän meni kaverinsa häihin ja mä käskin kiinnittää huomiota morsiamen pukuun (details, pliiiiiis). Kun sitten seuraavana iltana mesetettiin, käytiin seuraavanlainen keskustelu: "No, kerropas millainen se puku oli" "No tuota, siinä oli sellainen korsettiyläosa... ja sitten loppu oli sellaista paperisilpun näköistä" (...) "No entäs kampaus?" "Pitikö mun kiinnittää huomiota siihenkin? En mä tiiä!" Tai sitten sillä ei vain ole silmää tärkeille yksityiskohdille

Tällaiseen ratkaisuun tulen varmaan päätymään, koska meillä tulee näillä näkymin olemaan kahdet juhlat kahdessa maassa. Pieni, söpö kimppu, jota voi käyttää molemmilla kerroilla, ja joka on helppo kuljettaa paikasta A paikkaan B lentsikassa. Näin ei tarvitse laittaa kahdesti rahoja kukkiin, jotka sitten eivät säily Todella hienoja kuvia täällä - ja kannustavia

Olen kuullut juttua vastaavanlaisista järjestelyistä. Mua mietityttää tämmöisessä kuviossa rahapuoli (periaatteen tasolla): polttarit on yleensä jotain, jonka ystävät järjestävät (ja kustantavat) morsiammelle/sulhaselle - hääjuhlan puolestaan hääpari järjestää ystävilleen jne. Joten jos itse saisin "kutsun" pelkästään polttareihin, viesti joka siitä välittyisi olisi jotain tämän suuntaista: järjestä sinä minulle jotain kivaa; et kuitenkaan ole niin tärkeä, että sisältyisit häideni budjettiin. Jos siis itse olisin puuhaamassa pieniä häitä, mutta haluaisin laajemmin ystävien kesken juhlia, koittaisin järjestää jotain muuta kuin perinteiset polttarit - esimerkiksi illanvieton nyyttäri-periaatteella tai muunlaiset, pienemmät avioitumisbileet. Siten kenellekään ei tulisi juuri tuota toisen-luokan-ystävä-oloa eikä homma vaikuttaisi itsekkäältä (järkätkää mulle jotain kivaaaa, mutta ette saa "takaisin" mitään).

Solidago: www.matrimonio.it sivustolta löytyy ainakin tämän foorumin vastine - ja sieltä monia paikallisia morsiamia, jotka varmasti vastaavat kysymykseen kuin kysymykseen aiheesta kuin aiheesta (ja tarvittaessa aiheen vierestä):-)

"Joku muu" eli italiaano:-)