Yritetään Olen syntynyt siis ortodoksiperheeseen ja minut on kasvatettu sen mukaisesti. Meidän perheessä on keskusteltu & mietitty hyvin paljon näitä asioita. Ainoa, mikä tekee minusta ei-uskonnollisen on kai se, etten vaan osaa nimetä itselleni jumalaa. Todella vaikea selittää tätä lyhyesti Äitini tiivisti ortodoksisen uskon perusajatuksen näin: "Vältä pahaa, tee hyvää. Molemmat yhtä tärkeitä, ei riitä että välttää pahaa. Se sisältyy ns. rakkaus kaksoiskäskyyn". Itse noudatan tuota täysin, olen aina noudattanut. En kiellä jumalan (tai jumalien) olemassaoloa, vaan minun on jotenkin helpompi ajatella, että tämä "jumala" ja "jumaluus" näkyy ihmisen teoissa ja omassatunnossa. Joten en katso uskovani jumalaan siinä mielessä, miten se yleensä käsitetään Raamattuakin voidaan tulkita varmasti niin monella tavalla kun sillä on lukijoita, joten sama pätee kai myös kristillisten kirkkojen vihkikaavoihin? En nyt tarkoita tällä sitä, että tulkitsisin asiat täysin päin mäntyä, vaan ehkä... minulle itselleni läheisemmällä tavalla. Tiedän, että monet eivät katso sopivaksi, että menen kirkossa naimisiin (saati sitten, että liityn häiden alla takaisin). En aio ruveta itseäni puolustelemaan sen kummemmin. Olen näitä asioita todella paljon miettinyt (ja puhunut aiheesta) ja uskon, että kun minut vihitään kirkossa, en ajatuksissanikaan vastusta enkä riko kirkon tapoja ja periaatteita (ottaen huomioon tuo kristillisten tekstien ym monella tavalla tulkittavuus). Olipa sekava ja surkea selitys, mutta yritin ainakin Pistetään flunssan piikkiin tämä . Mut jos tästä haluaa joku vielä tarkemmin kysyä ym, niin varmaan sit yksärillä?