dariana

Mulla meinasi tulla jo jännäkakka tänään, kun sain vihdoin ja viimein kanttorin langan päähän (vihkiminen ylihuomenna, hyvissä ajoin olen taas liikkeellä... ) ja kanttori sitten päräytti, että juu, Toivo Kuula passaa kyllä tulomusiikiksi, mutta poistumiseen ajateltu Trumpettisävelmä ei ole tuttu, ei voi soittaa. Siinä sitten vähän aikaa pohdittiin, että mikä passaisi vaihtoehdoksi, ja lopulta kanttori ehdotti Elvistä (!!) poistumismusiikiksi. On itse sovittanut ja kuulemma useissa häissä esittänyt "Crying in the chapelin", joten sen tahtiin sitten poistutaan kirkosta. Onpahan ainakin vähän erilainen "marssi", ja oman äidin Pokemon-itkut taattu: ko. kappale on Elviksen tuotannosta yksi äidin lemppareita.

Mulla tuli mieleen, että nämä kaksi edellämainittua ideaa vois hyvinkin yhdistää: sulhanen voisi kaivella mun mekon alta jotkut OMAT (vanhat) bokserinsa ja viskata ne sukkanauhan sijaan! Ja tietenkin niiden boksereiden pitäis olla sitten jotkut järjettömän mauttomat Harald Hirmuinen -pöksyt tai muut sarjakuvahahmoilla koristellut...

Mekin istutaan todennäköisesti omassa pikku pöydässä ihan kahden, mutta yritetään sijoittaa meidän pöytä jotenkin niin, ettei olla ihan syrjässä tai "jemmassa" vierailta. Vanhempien kanssa samaan pöytään asettautuminenkin olisi mukavaa, mutta siinä tulisi kuitenkin näitä jonkun muunkin mainitsemia eronneiden vanhempien "sijoitteluongelmia". Ja lisäksi miehen isä on niin kova puhumaan, etten mä kuitenkaan saisi puheenvuoroa koko iltana. Miehen kanssa kahdestaan istuessa saan sentään sanotuksi jotakin ilman, että joku keskeyttää...

Oman miehekkeen polttarit on viikon päästä lauantaina, ja ainakin vielä olen täysin luottavaisilla mielin polttareiden suhteen. Mitä olen miehen serkun ja BM:n puheista päätellyt, niin jätkät juhlivat polttareita pienellä porukalla jossain mökillä tai muuten korvessa, joten tissibaareja tuskin on ohjelmassa. Ainut huolenaihe on se, että mies tekee yötöitä ensi viikon ja on siis polttaripäivän aamuna kotona klo 6:30, joten raukka ei ehdi varmaan paljonkaan nukkua ennen rymyreissua ja joutuu heti seuraavana maanantaina aamuvuoroon... Niin, ja toinen juttu mikä arveluttaa on miehen veljen osallistuminen polttareihin. Joka kerta, kun veljekset on juhlineet yhdessä, tuleva lankoni tuppaa juottamaan miehen täysin umpihumalaan (halusi mies tai ei...), mikä ei noita työvuoroja ajatellen ole järin fiksua. Ei auta kuin toivoa, että velikullalla olisi tällä kertaa edes vähän tolkkua matkassa.

Kaasolle virkkaan parhaillani pieneksi kiitoslahjaksi hartiahuivia. Lahjan arvo ei rahallisesti ole ehkä mikään ylettömän suuri, mutta tiedän kaason arvostavan elettä: on tuo aikaisempinakin vuosina tykännyt meikäläisen kädentaidon näytteistä. Bestmanin lahjonta sen sijaan tuottaa päänvaivaa. Mies ehdotti, että neuloisin bestmanille villasukat, mutta kun en yhtään tiedä, onko bestmanin tyttöystävä käsityöihmisiä. Jos nimittäin bestmanin tyttis onkin himoneuloja ja minä sitten lahjon hänen miestään villasukilla, niin voi tulla sanomista... Jos ei muuta tässä parin kuukauden aikana keksi niin herkkukori toimii aina.

Polttarit ei niinkään pelota, mutta vähän kyllä jänskättää, että millaiset tsembalot kaaso saa muun porukan kanssa aikaiseksi. Esitin vienona toiveena jo kauan sitten, että haluaisin rymypolttarien sijasta morsiussaunan ja mahdollisesti baarijatkot, ja kaasokin oli sitä mieltä että nolausmeininki ei meikäläiselle sovi. Vaan saapa nähdä, saavatko opiskelukaverini tahtonsa läpi ja meikäläinen passitetaan keskustaan vaaleanpunaisessa tyllihameessa suukkoja kauppaamaan... Noh, jos tyllihame jossain vilahtaa niin tämä tyttö tekee u-käännöksen kohti kotia! Toinen asia mikä vähän mietityttää on polttariporukan sisäiset henkilökemiat. Pahimmat riitapukarit sentään osasin karsia pois listasta, jonka kaasolle annoin, mutta vähän jännittää, että miten eri ympyröistä ja eri puolilta Suomea tulevat ihmiset tulevat toimeen keskenään. Onneksi porukassa ei ole ns. yksittäisiä kavereita jotka tuntee porukasta vain mut, eli kenenkään ei pitäisi jäädä ihan yksin.

Mirachun kanssa samantyyppinen tilanne: mies käy töissä, minä kituutan opintotuella ja pyrkimys on, että itse maksetaan hääkulut. Nimenomaan pyrkimys, saa nähdä miten oikeesti käy... Opintolainaa nostin häitä varten 1500e, lisäksi on säästelty rahaa pitkin vuotta ja vielä kesän aikana saadaan miehen palkoista aika paljon laitettua syrjään, jos nyt ei mitään katastrofia iske (fingers crossed!). Jos vielä näiden säästötoimenpiteiden jälkeen ei meinaa rahat riittää, nostetaan mun opintolainaa lisää. Erillistä kulutusluottoa tms. en missään nimessä lähtisi neuvottelemaan.

Noista Fingerporeista tuli mieleen, että vuoden 2007 (?) Fingerporeissa on muutama strippi, joissa Heimo Vesa valmistelee häitänsä, ja siellä on ihan hupaisia oivalluksia. Molemmat sulhon kanssa tykätään Fingerporista ihan hulluna, ja olisihan nuo toki vaihtelua Viiville ja Wagnerille.

Minä olin alun perin ajatellut osallistuvani kaason pukukustannuksiin 50-50-periaatteella, mutta kun sitten kaason kanssa liikkeitä koluttiin ja täydellinen mekko löytyi, niin ihana rakas kaasoni maksoikin mekon itse eikä huolinut minulta rahaa. Jotakin pientä kyllä aion kiitokseksi kaasolle myöhemmin kustantaa, keksisi vain että mitä...

No niin, ipana ^ pukikin sanoiksi sen, mitä hain takaa. Juuri tuo tunne, että tekee kaverien mielestä ns. ei-hyväksyttyjä valintoja, on kovin tuttu. Silläpä olen yrittänytkin nyt pitää suuni supussa kaveriporukassa ollessa ja tyydyn häähössöttämään kaason kanssa miehekkeen kauhuksi.

Joopa joo, kaikenlaista sitä on täälläkin saatu kuulla... Ei tosin vielä mitään ihan törkeätä, mutta kyllä näistä kommenteista on pahaa mieltä tullut ainakin minulle. Kihloihin mentiin loppuvuodesta 2006, ja häiden suunnittelu ja ääneen pohdinta alkoi noin vuotta myöhemmin. Yhden kaverin (joka itse asiassa tutustutti minut ja miehekkeen aikanaan toisiimme) kanssa sitten tuli puheeksi häät ja häiden suunnittelu, ja kaveri sitten kysäisi, että "kenenkä häitä sie muka suunnittelet". Vastasin tähän että omiani tietenkin, johon kaveri taas tokaisi suurin piirtein, että "ai meinasitte naimisiinkin mennä vai?!". Niin, koristehan se kihlasormus vaan olikin... Miehen veli taas meidän kihlauksesta kuultuaan oli onnitellut miestä ihan kohtuu normaalisti (vaan ei minua, tietenkään...), ja jälkeen päin työporukan risteilyllä mennyt humalassa avautumaan miehekkeen ja hänen yhteiselle ystävälle (miehen BM), kuinka velipoika tekee nyt elämänsä virheen ja että ei kannata sitoutua jne jne... Samainen veli sai nyt jouluna kuulla meidän hääpäivän, johon ensireaktio oli: "No voi ny jumankauta. Pitääpä kattoa jos satun sillon olemaan vapaalla töistä." Ei onnitteluja, vaan hirveä tenttaus siitä, ketä "jätkistä" eli serkuista ja yhteisistä kavereista on kutsuttu ja mahtaakohan olla tarpeeksi viinaa juhlissa. Vasta kun minä olin poistunut saunaan enkä ollut kuulemassa, oli veli onnitellut miestä ja sanonut, että hyvä homma. Muutenkin miehen veli suhtautuu minuun nuivasti ja käyttää miehekkeen kanssa puhuessaan minusta nimitystä "emäntä", mitä inhoan yli kaiken. Mitähän vielä muuta... Noh, lähimmät ystävät, joiden kanssa myös opiskellaan samaa alaa ja hengataan paljon, suhtautuvat kyllä muuten oikein positiivisesti minun ja miehen naimisiinmenoon ja ovat reilusti onnitelleet. Silti esim. tänäänkin lounaalla oltaessa tytöt miettivät ääneen, että "on se nyt jumankauta kun kaikki pariutuu ja menee naimisiin ja hankkii lapsia ja taloja" ja naureskelevat "porvarimeiningille", vaikka itsekin lähes kaikki seurustelevat ja ovat avoliitossa. Vaikka tiedän, etteivät tytöt pahalla tarkoita eivätkä varsinkaan minulle henkilökohtaisesti kohdista tätä naljailua, niin harmittaa silti. Vaikea selittää miksi, mutta kaipa edes joku tajusi, mitä ajan takaa. Lisää loistokommentteja odotellessa...

Itselle oli jo pukua hankkiessa itsestään selvää, että joku huivi tai bolero pitää hankkia kirkkoa ja siirtymiä, ulkona oloa jne. varten. Ei pelkästään siksi, että muutama sukulainen ja tuttava "heittäisi pahaa öögaa" paljaille olkapäilleni ja yläselälleni, vaan myös siksi, että häät on syyskuussa ja kirkossa on kuitenkin kylmä. Nyt tuolla roikkuukin sifonkihuivi odottamassa kemuja, pitäisi vielä kehitellä joku rintarossi tai koru jolla sen huivin saisi kiinnitettyä edestä. Miehen serkun häissä joulukuussa (!) morsiamella oli selkäpuolelta TODELLA avara puku eikä minkäänlaista huivia, huntua tms., ei kirkossa eikä juhlassa. Kieltämättä tuli kurtistettua kulmia pariin otteeseen, kun morsmaikulla oli melkein koko selkä näkyvillä... Samalla mietin koko ajan, että eikö tuolla raukalla ole kylmä.

Myös täällä aikanaan keskusteltiin jonkin verran BM:n valinnasta. Mies on pyytänyt BM:ksi vanhinta ja parasta ystäväänsä, mikä on mulle hyvinkin ok. Tykkään kyseisestä tyypistä ja olen varma, että hän hoitaa hommansa. Ainoa, mikä tässä mietityttääkin, on se, että me asutaan Keski-Suomessa ja häät järkätään täällä, ja BM asustelee Rovaniemellä eikä liikuskele etelässä kovinkaan usein, joten BM ei pääse mukaan käytännön järjestelyihin kovinkaan paljon... Yritin ehdottaa miehelle, että valitsisi varalle myös toisen BM:n, joka olisi paremmin "saatavilla" käytännön juttuja varten, mutta mies ei nähnyt moiseen tarvetta. Että saapa nähdä, miten meitin käy. Tosin minä ja kaaso ollaan sen verran topakoita järkkäilemään, että ehkä tästä koko kuviosta ei ees tule minkäänlaista ongelmaa.

Meille piti tulla häätanssiksi Stellan Häävalssi, mutta siitä pitääkin nyt sitten luopua kun miehen serkku tanssi vaimonsa kanssa Stellan tahtiin omissa häissään joulukuussa (samaa kappalettahan ei tietenkään voi valita... ). Juha Tapion Vuodet vieriä saa oli onneksi valittu jo aiemmin "varatanssiksi", eikä tuo Pietan mainitsema Egotrippikään olisi yhtään pöllömpi. Egotripin uudella levyllä oleva Häälaulukin on muuten varsin hupaisa kappale, vaikka pitää olla kyllä häävierailla tarpeeksi hyvä huumorintaju, etteivät vedä herneitä nenään laulun sanoituksista...

Meillä piti alun perin tulla boolimaljan ryöstö, mutta sitten päädyttiinkin siihen ratkaisuun, ettei tarjoilla alkoholia meidän laskuun eikä näin ollen ole maljaa jota ryöstää... Joten vaihtoehtona on nyt hääkakun ryöstö, ja appiukko joutuisi kakkua saadakseen suorittamaan jonkun tehtävän. Appiukko kun on niin kovin perso makealle. Vaan saapa nähdä, häät vasta syyskuussa joten tämänkin idean ehtii unohtaa vielä useaan kertaan.