Sarj

Meillä oli Dusit Princess toisena vaihtoehtona, kun mietittiin hotellia Se on varmaan kanssa ihana hotsku! Meillä oli Koh Changilla malarian estolääkitys päällä. Eikä ainakaan sen puolesta ihan hukkaan mennyt, että mulla oli jalat ihan syötynä Mies puolestaan säästyi hyttysten puremilta. Olihan se lääkitys aika pirun kallis.... Mitään sivuvaikutuksia ei onneks tullut.

Pico: Henk.koht. suosittelisin Thaimaata ennemmin kuin Mauritiusta. Oltiin häämatkalla Mauritiuksella -07 ja nyt -08 1v. häämatkalla Koh Changilla ja Bangkokissa. Thaimaan reissumme tuli puolet halvemmaksi kuin Mauritiuksen reissu + Thaimaassa kaikki oleminen ja tekeminen on huomattavasti halvempaa, ja koimme ehdottomasti saaneemme paremmin rahalle vastinetta Thaimaassa. Yleisesti ottaen (jos ei edes mietitä rahaa) Thaimaan lomamme oli unohtumattomampi ja Koh Changin luonto kauniimpi kuin Mauritiuksen.

Thaimaan reissu takana. Oltiin siis 1-vuotishäämatkalla 8 yötä Koh Changin saarella ja 3 yötä Bangkokissa. Oli varmaan elämäni paras reissu Tehtiin ihan täysin omatoimimatka. Mies uskoikin vasta perillä hotellissa, että huone tosiaan oli sellainen, kun oltiin netistä katottu Majoituttiin Koh Changilla Chang Buri Resort & Spa:ssa Pool Suite Villassa, mikä oli kyllä täydellinen päätös! Suosittelen hotellia ja kyseistä huonetta ehdottomasti häämatkalaisille! Saimme valita, tuodaanko aamupala meille huoneeseen vai syömmekö sen hotellilla. Suurimmaksi osaksi syötiinkin omalla terassilla se aamun lämmöstä nauttien. Kokeiltiin myös kerran hotellimme spa:ta, mikä tuntui ihan ilmaiselta Suomen hintatasoon nähden. Meillä oli skootteri kolmena päivänä vuokralla (suosittelen!!) ja sillä huristeltiinkin saari ympäri. Skootterivuokra oli ~4€/vrk eli ilmaista ja bensakaan ei maksanut paljon mitään. Oli ihanaa ajella ympäriinsä ja mennä minne huvitti. Ennen reissua olin tosin katsonut tiettyjä paikkoja, missä saarella haluan käydä ja niissä poikettiinkin skootterireissuilla. Kävimme skootterireissuilla mm. *vesiputouksilla (näitä löytyy saarelta useampi), joissa pulahdimme myös uimaan *Koh Chang Animal Foundationilla (eläinrakkaana suosittelen tätä, vaikka saattaakin olla myös "rankka" kokemus) *norsuvaelluksella *Tree Top Adventure Parkissa (mieletön kokemus, en suosittele korkeita paikkoja kammoaville ) *Koh Chang Remembrance - the sunken Warships jne. Kun olimme skootterilla tien päällä, niin tuli myös pysähdyttyä paikkoihin, missä tuskin muuten olisi tullut käytyä ja löysimme ruokapaikkoja, missä ruoka oli vielä halvempaa, kuin turistialueilla. Käytiin myös paikallisen matkatoimiston järjestämällä muutaman saaren veneretkellä, mikä ei nyt ehkä ihan ollut mitä odotettiin, mutta hauska reissu silti. Tässä nopeasti jotain, mitä saaresta tulee mieleen. Saapi kysellä lisää. Ja tulen lisäilemään juttuja, kunhan mieleen tulee.

Oih, ihana kuulla kommenteja Changista <3 Kiitos oceanus. Sun kommenttis sai odottamaan matkaa vielä enemmän Reilu 2 viikkoa enää aikaa lähtöön ja sitten pääsee murun kanssa rentoutumaan =) Tänään hain taas Seppälästä alle eurolla biksuja lisää, eihän niitä vielä ollukaan ku joku parikymmentä erilaista ylä- ja alaosaa

Oltiin viime vuonna häämatkalla Verandassa ja Sandsissa ja molemmissa oli periaatteessa pukukoodi illalliselle (se jopa luki ravintolan ulkopuolella), mutta pian huomattiin, että aika harva siitä pitää kiinni eli ihmisiä oli niin shortseissa, varvastossuissa kuin perus T-paidallakin ym. illallistamassa. Itekin oli varattu pelkästään parempaa vaatetta matkalaukut täyteen, että kehdataan olla Mauritiuksella, mutta turhaan

Me ollaan menossa lokakuussa Koh Changille 1-vuotishäämatkalle, voin käydä sen jälkeen kertoilemassa jotain kyseisestä paikasta

Tuossapa linkki: http://www.naimakaupat.com/haaopas/haapari/huomenlahja.php Eli koko huomenlahjan ideahan on muuttunu siitä, mitä se aikanaan on ollu. Eikä naisen tarvitse lahjaa antaa, mutta nykyään kai moni morsian kokee sen niin, että on mukava myös sitä sulhastakin muistaa. Näin myös meillä.

Me ei haluttu pitää häistämme mitään melua. Juhliin kutsuimme ainoastaan 20 lähimmäistä ja hekin saivat tietää asiasta vasta 5-8kk ennen häitä ja muut saivat tiedon vasta häiden jälkeen. Toki naimisiinmeno oli iloinen ja aivan ihana asia, mutta meille sopivimmalta tavalta tuntui se, että saatiin suunnitella ja olla kaikessa rauhassa.

Kyllä hymyilin ja leveesti. Häämarssi sai myös vähän kyyneleitä silmiin.

Voisin kopsata tähän suoraan mvrzm:n vastauksen ;D Eli mäkin sain lahjakortin tatuointiliikkeeseen, olen myöskin haaveillut toisesta tatuoinnista jo pitkään. Lisäksi mies oli teetättänyt mulle valkokultasen timanttiriipuksen ketjun kera. Riipus on samanhenkinen mun vihkisormuksen kanssa, joka siis myös teetetty.

Meillä koko päivän kuvaa sulhon ystävä kunnon kameralla ja taidolla. Pidämme pienet häät, joihin ystäviä ei ole kutsuttu (heille on myöhemmin bileet), joten kaveri on ihan palkattu tähän tehtävään, emmekä siis ajattele häntä vieraana, jonka nakitamme töihin. Olimme ensin varanneet valokuvauksen studiossa, mutta peruimmekin sen ja luotamme sulhon kaveriin kuvauksen suhteen

No meilläpä vieraiden ei tarvitse tehdä mitään, vaan me teemme heille, joten ei luulisi heille olevan kova paikka eikä mitenkään tekohauska leikki ;D Senkun ovat ja nauttivat meidän lahjuksista heille

;D Vielä tulin sanomaan, että juurikin siitä mä vedän herneen nenääni jos joku väittää mun miehen olevan mun tossun alla, kun ottaa mun sukunimen omasta valinnastaan, en siis siitä, että ihmiset tekevät oman tahtonsa mukaan. Niinhän sen nimenomaan pitää ollakin ja sitä juuri yritin sanoa, että ärsyttää, kun kauhistellaan, jos me teemme näin, kun asiat on aina ollut noin (eli teemme eri lailla). Oliko järkeä? ;D Muoks. Tää on vähän sama, kun jos jollain työpaikalla on asiat aina tehty tietyllä tavalla ja tuleekin joku uusi työntekijä, joka tekee asiat omalla tavallaan, niin sitä aletaan karsastaa ja kerrotaan, että "ei noin, kun nämä on aina tehty tällä tavalla". Jos se uus työntekijä tekee erilailla asiat, niin ei se automaattisesti tarkota, että se tekee ne väärin, se on vaan ERI TAVALLA.

Komppaan Blossomia monessa asiassa. Munkin puolesta jokin saa ja pitääkin tehdä tyylillään, eikä se kuulu kenellekään muulle. Pointti onkin ollut siinä, että ihmiset sanovat miehen olevan tossun alla, jos ottaa vaimon sukunimen.

^Tiedän Mua risoo just tämmönen ajattelutapa "kun aina on ollu näin..." (ja "aina" ei välttämättä edes oo "ihan aina") koskien ihan mitä tahansa: sukunimi naimisiin mennessä, lasten hankkiminen, häiden ohjelma, ihan mitä tahansa elämään liittyen. Meillä mies ihan ITSE ilmoitti, että ottaa sitten mun sukunimeni kun mennään naimisiin. Ja mä olin siitä erittäin otettu. Ja joo, mulla on melko harvinainen sukunimi ja miehen sukunimi taas on Suomen yleisimpiä, joten senkin puolesta kiva. Meillä joustaa molemmat vuorollaan, mutten kyllä sanois kummankaan olevan tossun alla sillä perusteella tai varsinkaan sen perusteella, että mies teki itsenäisesti päätöksen ottavansa mun nimen. Mun oli pakko näyttää tää ketju miehelle (siis tulevalle) ja yhessä naureskeltiin näitä kommenteja täällä. Tässä mm. sulhon kommenttia ihan alottajan viestiin: "se on isin tossun alla, jos ei uskalla ottaa. Tosin on kyl akankin, jos haluaa sen vaan vaimon tahdosta. Iso mies ni pitäis ite pystyä päättään" (pastettu suoraan meijän keskustelusta). Niin että hohhoijaa