Kiakura

Kaikki on maksettu. Rahat oli kasassa jo ennen häitä.

Heh, mulle eka posti oli kelakortti...ja nyt meinaan avata kaikki mieheni postit. Avasinkin jo vahingossa luottokorttilaskun, arvatkaa vaan kuinka hävetti ku tajusin...mulla ei siis edes ole visaa... Vähän turhan syvällä aivoissa tuo nimen muutos.

Miltä jäi vain muutama pois ja hekin ilmoitti ettei pääse ajoissa. Äiti ja sen mies oli vihkimisessä, muttei pystynyt tulla juhlaan vaikka oli toki ilmoittautunut myös siihen. Kaikki muut saapui paikalle.

Ihana Vässykkä! Joo, mekin suudeltiin ja meille pappi kuiskas "suukko", kun saatiin lupa suukotella...ei sitä ihanuutta siinä tilanteessa tajunnu. Vasta jälkikäteen sen tajuaa.

Meillä yksi bestmaneista ottaa ilmoittautumiset vastaan.

Taas täällä! Me päädyttiin ottaa Kampista yksityisiä häävalssitunteja 70€/tunti. Helpon matkan päässä ja saadaan tanssia omaa valssia ja opettaja keskittyy vain meihin. Myös ajan valinta paljon helpompaa kun oon vuorotyössä ja teen paljon viikonloppuja.

Myös VANTAAN häävalsiikurssit saa laittaa tänne. Me ollaan löydetty Helsingistä, mutta ei vantaalta. Helsingin löydettiin ihan Googlettamalla häävalssikurssit. MEillä häät jo 1.6. joten kiire olis.

Meillä ei oikeen mitenkään reagoitu. Isä onnitteli kyllä kihlautumisesta ja ilmoitti rakastavansa meitä, mutta naimisiin menosta ei tainnu tulla sen kummempaa reaktiota. Äiti puolestaan suuttui ja mökötti muutaman viikon ja myöhemmin kuulin että tällainen johtui siitä, että hän sai kuulla tiedon veljeltäni...ainiin se oli kun ilmoitin kihloista. Naimisiin menosta en ole tainnut vielä kertoa äidille. Äiti on vähänväliä vihainen jostain eikä oikein innosta mistään kertoa kun heti tulee jotain ongelmia välille. Isovanhemmat sen sijaan on ollu todella innoissaan ja haluaa auttaa. Mun suvussa ei naimisissa ololla ole kauheesti arvoa tai kunnioitusta. Sitä pidetään enemmänkin turhana "toimenpiteenä". Sulkin isä innostui ja onnitteli ja on osittain osallistunut suunnitteluunkin. Sen sijaan en muista onko sulkin äidille ilmoitettu. Jos on niin tuskin mitenkään reagoinut. (Meidän äidit on vähän tällasia!)

Ystäväni kirjoitti kutsuun; ...Siispä saahan toiveemme näin kutsussa kulkea, lahjan voi pieneen kuoreen sulkea... Mun mielestä kauniisti kirjoitettu.

Heh, hauska aihe! Me juteltiin kyllä..tai siis minä juttelin. Ihan yleisellä tasolla kun ystäviä kosittiin yhtenä kesänä tosi monia, niin mä sitten miehelleni aina sanoin, et en halua noin, enkä näin. Jossain vaiheessa jo pelkäsin ettei se tule koskaan kosimaankaan mua, koska oli niin paljon asioita joita ei saa tehdä ja jolloin ei saa tehdä ja mitä olisi hyvä olla jne. Näiden keskusteluiden ja kosinnan välillä oli lähes vuos eroa ja kosinnan jälkeen mieheni paljasti kuinka paljon hän teki ajatustyötä, jotta kosinta olisi minulle mieleinen.

Me molemmat halutaan lapsia vasta häiden jälkeen. Mun puolella taitaa enemmän olla kyse periaatteesta; haluan olla aviossa saadessani lapsen ja miehen puolella kyse taitaa olla enemmän siitä, että on aikaa keskittyä kuhunkin onnelliseen tapahtumaan yksi kerrallaan.