Clara

Kauniin vaaleat (ei niiden vitivalkoiset tarvitse olla) hampaat yksinkertaisesti näyttävät kauniimmilta ja terveemmiltä kuin ruman keltaiset tai rusehtavat... en ole ollenkaan samaa mieltä tuosta että suu pitäisi pitää kiinni suurimman osan ajasta, päinvastoin! Ihmisten (varsinkin Suomessa) pitäisi hymyillä enemmän ja jutella enemmän toistensa kanssa (ja hampaathan tunnetusti näkyvät kun ihminen puhuu...). :

Meillä on ihan samanlainen tilanne! Häämme ovat helmikuussa ja kuume on kova... olen juuri lopettanut pillerit ja olemme yhdessä päättäneet että lapsi saa tulla ennen häitä jos on tullakseen, vaikka ensin olimme suunnitelleet että pillerit lentää roskiin vasta häiden jälkeen... Minuakin kiinnostaa kokemukset asiasta!

Olen varmaan kertonut suunnitelmistamme jossain muussakin ketjussa mutta voin kertoa täälläkin. Olemme siis Suomi-Espanja pari, minun ystävistäni ja sukulaisistani asuu iso osa Suomessa tai Briteissä jossa olen opiskellut. Miehen ystävät ja sukulaiset asuu pääosin Espanjassa. Häät järjestämme näin: Kirkkovihkiminen Espanjassa ensi helmikuussa katolisin menoin. Hääjuhla miehen sukutilalla. Tulossa miehen sukulaiset+ystävät sekä minun vanhempani, sisarukseni, kaasoni sekä muutama hyvä ystävä Briteistä. Ensi kesänä (2008) pidämme sitten Suomessa juhlat minun sukulaisille ja ystävilleni, emme ole vielä päättäneet aikaa tai paikkaa, mutta varmaankin jossakin mukavassa paikassa, leppoisan yhdessäolon merkeissä juhlat vietetään. Ei mitään virallista ohjelmaa, hääpukuja tms. vaan ihan perus "kesäbileet". Että näin. Ainoa ongelma on tässä vaiheessa se että emme oikein tiedä pitäisikö suomalaisille sukulaisille/ystäville kuitenkin lähettää kutsut varsinaisiin häihin. Saattaahan olla että joku haluaisi sinne tullakin omalla kustannuksellaan. Toisaalta emme halua velvoittaa ketään tulemaan paikalle ja maksamaan matkasta ja majoituksesta... Hankala kysymys tosiaan!

Teimme päätöksen: Sulhasen kotipaikkakunnalla.

Ehdottomasti valkokulta. Minulla on valkokultaisia sormuksia entuudestaan, joita ei ole tarvinnut rodinoida kun 3-4 vuoden välein. Esimerkiksi yo-lahjaksi saamaani sormusta käytän päivittäin ja se on rodinoitu vain yhden kerran, vaikka yo-juhlistani on 7 vuotta aikaa... Valkokullassa on ilmeisestikin eroja, joitain täytyy rodinoida useammin, joitan harvemmin, näin minulle selitettiin alan liikkeessä kun kerran asiasta kysyin.

Mielestäni avioehto on tarpeeton jos molempien tulevat perinnöt ja lahjoitukset vanhemmilta on testamentilla suojattu. Tosin siinä tapauksessa että toisella on entuudestaan paljon enemmän itse tienattua omaisuuta kun toisella, voi olla järkevää tehdä avioehto. Se mitä yhteisen elämän aikana tienataan on reiluakin panna erossa puoliksi.

Me olemme tulleet siihen tulokseen että järjestämme varsinaisen hääjuhlan helmikuussa Espanjassa. Vihkiminen tapahtuu kirkossa ja juhlat on sitten miehen sukutilalla. Päädyimme tähän järjestelyyn siksi, että miehelläni on isompi suku kuin minulla, joten on helpompi heille ettei heidän tarvitse lentää Suomeen häiden takia. Myös ilmasto vaikutti eli helmikuussa on Espanjassa yleensä ihan kaunista eikä liian kuumaa. Omat sukulaiseni ja lähimmät ystäväni varmasti mielellään lentävät Espanjaan häiden takia, joten se ei ole ongelma. Siltä varalta että moni jää pääsemättä paikalle, olemme ajatelleet että kesällä 2008 voimme sitten vaikka pitää jotkut "hääbileet" Suomessa. Katsotaan nyt ekaksi että miten ilmoittautumisien kanssa käy.

Ei meillä. Mies on sen verran perinteinen. Luulen että miehen kotimaassa kummasteiltaisiin kovasti jos hän yhtäkkiä esittelisi itsensä minun sukunimelläni. ;D

Meille ei tule leikkejä. Mulla on sellainen käsitys että niiden suosio taitaa olla nykyään hiipumaan päin, tuntuu ettei kukaan enää edes halua niitä. En kyllä ihmettele...

Me emme tee avioehtoa, koska mieheni on katolilainen ja katolinen kirkko ei hyväksy avioeroa. Molempien vanhemmat tulevat kuitenkin suojaamaan perintömme testamentilla, eli jos eroaisimme, kummallakaan ei olisi oikeutta toisen perintöön.

Minusta sormuksen voi aivan hyvin vaihtaa, jos siltä tuntuu. Sormushan on kuitenkin vain metalliesine, ei sen vaihtuessa sentään puoliso vaihdu... Minusta on aivan luonnollista että ihmisen maku saattaa muuttua vuosien saatossa ja se mikä miellytti silmää vaikkapa 20-vuotiaana ei enää miellytä 30-vuotiaana. Ihmisten rahatilanteetkin muuttuvat, kaikilla ei ole kihlautuessaan ja avioituessaan varaa kenties hankkia juuri sellaista sormusta kuin tahtoisi. Korut, myös sormukset, ovat osa ihmisen tyyliä eikä mielestäni ole mitään syytä sortua tyylirikkoon vain tunnesyistä...

Tuon ylläolevan olen minäkin kuullut... Itselläni on kieltämättä jonkinlainen identiteettikriisi tästä nimiasiasta. Jotenkin tuntuu että suomalainen identiteettini kärsii jollain tavalla kun otan mieheni espanjalaisen nimen. Kun vielä etunimenikin on sellainen että se voisi hyvin olla myös espanjalainen, niin kriisi on valmis...minua tullaan varmaan nimeni perusteella usein luulemaan ulkomaalaiseksi.

Serkkuni on ammatiltaan stylisti ja maskeeraja-meikkaaja ja luvannut meikata minut hääpäivänäni. Voi olla kyllä että muutama testiversio meikistä joudutaan kyllä tekemään, koska serkun maku on ehkä aavistuksen verran räväkämpi kuin minulla.

Minun mieheni on katolilainen ja aiomme mennä naimisiin katolilaisten perinteiden mukaan, vaikken itse niistä pahemmin perusta. Asia on kuitenkin tulevan mieheni perheelle tärkeä, joten en aio vastustaa, sama se minulle on missä mennään naimisiin kunhan mennään!

Emme vielä tiedä. Tulevan mieheni on espanjalainen, joten meidän pitäisi ensiksi päättää että missä maassa, Suomessa vai Espanjassa, häät pidetään. Se onkin vaikea kysymys...