Meillä armastus "ilmoitti" noin parin kuukauden seurustelun jälkeen, että olen se jonka hän vielä joskus taluttaa alttarille. No minä, yltiöromantikkohan, en tarvinnut muuta kosinnaksi vaan ilmoitin takaisin, että sitä juuri haluankin. :-X No nyt noin 2,5 vuotta takana ja jo tänä kesänä saatiin aikaiseksi hankkia kihlat. Sanoin kyllä, että kun sormus on valmiina, niin täytyy polvistua, mutta kuulemma "polvivamma" esti tämän. Ei se mitään.. maailman ihanin hetki silti.. :-X Olimme etukäteen puhuneet millaiset sormukset haluamme, mutta mies kävi "yllätyksenä" ne itsekseen hakemassa. Mikä jo sekin oli riittävän romanttista minulle, vaikkei polvistumista tullutkaan. Ja meillä kyllä puhuttiin koko ajan, että nyt mennään kihloihin, koska tuo naimisiinmenoasia tuli käsiteltyä jo heti suhteen alkuvaiheessa, mutta silloin ei vielä haluttu sormuksia, vaan haluttiin vain nauttia vielä ihan perusseurustelusta.. Olipas se sekava juttu, mutta toivottavasti asia tuli ilmi. ;) ;D