maijamehilainen

Sisään mennessä Clarken Trumpet Voluntary (kanttori soitti hirmuisen pitkän version, seistiin alttarilla ikuisuus) ja pois tullessa Kuulaa. Häävalssina oli Sauli Lehtosen Häävalssi (Maailmaa katselen, silmin nyt rakastunein...Tässä ja nyt, vain tämä hetki, täällä me eletään...). Ei liian loppuunkulunut.

Tässä lähikuvaa meidän pienistä, joita joka pöydässä muutama. Jälkiruokamaljassa oasis, johon pistelty krysanteemia (edullisia kimppuja Plantagenista), marjakuusen oksia ja callunaa. Näyttivät omasta mielestäni oikein hyviltä kynttilöiden kanssa. Kyseessä siis talvihäät.

Tällainen oli minun talvihääkimppuni.

Tällaisen väkersin taannoin eräisiin häihin. Tämä on siis keskiaukeama. Kannessa morsiusparin nimi ja sopiva kuva. Takakannessa virren nuotit ja sanat.

Fontti on melko varmasti Scriptina tai ainakin joku sen lähisukulainen. Löytyi näköjään tämänkin fonttifriikin varastoista. Oma fonttimme on Pristina, selkeä ja kuitenkin riittävän koristeellinen.

Tallinnasta haimme farkun perän täyteen pari viikkoa sitten. Kävimme tietysti perinteisessä SuperAlkossakin, mutta todella erinomaista palvelua saimme Lootsi-kadun Livikosta ihan siitä D-terminaalin kupeesta. Ja hintakin oli kohdallaan. Ei voi muuta kuin kehua.

Klassiset konjakki (Renault Black Label) ja Amaretto di Saronno ovat meidän makuumme.

Tulevat häämme ovat sen verran suuret, että ainoita järkeviä tapoja toteuttaa juhlavieraiden esittely on huiskutusleikki. Kaipailisin kuitenkin uusia "huiskutuksen" aiheita näiden perinteisten rinnalle. Millaisia te muut olette suunnitelleet tai toteuttaneet. Kiitos

Kun pukuni toissapäivänä Morsiusgallerian alesta kotiin kiikutin, totesi mies heti: "Näytäs nyt sitä rättiä." Yritin ensin vähän inistä vastaan, mutta laitoin sen sitten kuitenkin päälleni. Mieskin avusti vetoketjun kanssa. Kelpasi...

Eräissä häissä naimattomat naiset kokoontuivat rinkiin morsiamen ympärille. Samalla naimisissa olevat tekivät valmiiksi toisen piirin lähistölle. Ensin pyörittiin ja morsian antoi sokkona morsiuskimppunsa. Tämän jälkeen naimattomat tanssivat kukin vuorollaan pienen hetken valssia morsiamen kanssa piirin keskellä muiden pyöriessä ympärillä. Viimeiseksi tanssi kaaso (naimaton) ja hän tanssitti morsiamen naineiden naisten piiriin ja luovutti morsiamen äidille tanssitettavaksi. Sitten tanssivat naimisissa olevat vastaavasti... Toimii ainakin pienehköissä häissä mukavasti.

Petrap jo kehuikin Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoa. Se on karun kaunis ja kunhan sisämaalaukset tuhopolton jälkeen valmistuvat, sen saamisesta vihkikirkoksi varmaan tapellaan...

Tällaista käytin taannoin ystävälle suunnittelemissani kutsuissa. Taisi löytyä DaFontista...

Olin häissä, jossa morsian lauloi ennen häävalssia sulholleen Maijan ja Jannen häävalssin. Siis "Vie minut vietellen..." Sopi tilanteeseen hyvin.

Vaskion Pukkila mainittiin jo aiemmin, mutta pitää vielä käydä kehumassa. Mukava suuri yhtenäinen tila (mahtuu loistavasti ainakin se 170 hlöä), siisti ja valoisa, keittiökin varsin näpsäkkä ja toimiva. Hintakaan ei ihan hirveä. Talosta vastaava vanharouva on varsin omaperäinen (välillä äkeä, välillä tosi aurinkoinen), mutta kun on kohtelias ja herttainen niin kaikki käy...

Morsiamen kotipaikkakunnalla. Asiasta ei keskustella! Matka nykyiseltä asuinpaikaltakin (ja sulhasen kotiseudulta) on siedettävä, alle 100 km.