Rosetta

hNade, tuo oli kyllä parhaimpia kirjoituksia, joita olen täällä lukenut (ellei paras). Todella hyvin sanottu! Vaikka sitä itsekin nuorempana ajatteli (ja toimi) eri tavalla, niin mitä "vanhemmaksi" tulee, sitä enemmän ajattelee, että on joko mentävä alussa tai sitten ei ollenkaan. Jotenkin ei enää ymmärrä sellaista, että ollaan vuositolkulla yhdessä ja sitten vasta naimisiin - mitä siinä enää silloin on järkeä... Mutta jokainen tietenkin tekee oman elämäntilanteensa ja ajatusmaailmansa mukaan (nuo siis vain omia ajatuksiani). Niinpä!

Itse asiassa kysyin asiaa etukäteen juuri siitä maistraatista, jossa meidät vihittäisiin, ja kerrottiin että voi vastata "I will", "I do" tai ihan vain "Yes" - aivan sama, kunhan vain ymmärrettävästi myöntävän vastauksen antaa Me käytimme sitten tuota viimeisintä vaihtoehtoa. (Ja hyvä niin, siinä tilanteessa sitä oli niin hermostunut, että hyvä kun sai senkin suustaan... )

Vihittiin maistraatin vihkitilassa virka-aikana

No niin, palaanpa nyt jälkeenpäin asiaan Eli minulla oli loppujen lopuksi musta, lyhythihainen yläosa, jossa avoin pääntie ja hihat läpinäkyvää ohutta kangasta, ja violetti, leveähelmainen samettihame, jossa mustaa kirjailua ja mustaa pitsiä helmassa. Minusta kaunis ja juhlava asu, tosin muuttui aika viime hetkellä aiotusta, mutta parempi näin (Laitan ehkä kuvan tuonne 'pukeutuminen maistraatissa' -ketjuun sitten kun saan kuvan, jossa asu näkyy hyvin ja kokonaan Osa kuvista kun on vielä ottajan kamerassa.)

Minulla oli kaunis, melko pieni silkkikukista tehty kimppu, ja olin iloinen, että oli Jotenkin olisi tuntunut orvolta ilman mitään kukkia. Ja juhlistihan se tilannetta myös osaltaan.

Tämän takia taidan kyllä tosiaankin pitää oman nimeni... (Tämän ja senkin takia, että passin uusiminen täältä käsin lähetystön kautta aikamoisen vaivan ja rahanmenon takana...)

Marita Taavitsainen:

^ Eiköhän noin ole asia lähestulkoon kaikkialla muualla kuin Suomessa Siis että kihloihin meno tarkoittaa sitä että on kosittu ja naimisiin menosta päätetty. Myös täällä Iso-Britanniassa. Tuohon itse kysymykseen, pakko sanoa etten ole tähän asti edes kiinnittänyt huomiota ihmisten sormusten määrään, mutta täytyypä alkaa seuraamaan...

^ Anskutin, en usko Justiina77:n nyt aivan tuollaista tarkoittaneen... Tuskinpa kukaan niin hölmö on, että menee yhdistämään toisen uskonnon sakramentteja uskonnottomaan tai eri uskonnon seremoniaan...! Vaikea tietysti mennä sanomaan toisen puolesta, mutta uskon että lähinnä tuossa tarkoitettiin sitä, että voi käyttää juttuja kuten esim. häämarssi/sisääntulomusiikki ja poistumismusiikki, jotka monet ovat tottuneet yhdistämään kirkkovihkimiseen, vaikka ne eivät olekaan millään lailla sen yksityisoikeuksia, saati sitten sakramentteja.

Tässä minun tuleva kimppuni (silkkikukista)

^ Samoin minä.

Kyprokselle tuntuvat menevän tosi monet täältä vihittäviksi (siis ihan englantilaisparit, mutta tuskinpa toisen suomalaisuus kauheasti asiaa muuttaisi... En tosin voi vannoa ). Täällä on siis ihan toimistoja, jotka järjestävät tällaista. Pikaisen googlauksen satoa: http://www.weddingchaos.co.uk/wedding-abro...rus-wedding.asp http://www.weddings-abroad.com/cyprus.htm http://www.marriageincyprus.com/ http://www.cypruswed.com/ Kannattaa siis googlailla ja tutustua, mitkä ovat vaatimukset ym.

Edelleen ihmettelen samaa kuin viestissäni yllä... Itse en ole koskaan kokenut enkä kuullut mitään tuollaista, siis viranomaisten negatiivista suhtautumista vanhemman ja lapsen erinimisyyteen... En ulkomailla (jossa asumme) enkä Suomessa. Päinvastoin, asia ei ole koskaan tuottanut minkäänlaisia ongelmia. (Ei välttämättä kannata uskoa kaikkiin kuulopuheisiin )

Ilmeisesti jotkut kuvittelevat, että kaikki suorastaan uivat rahassa...

Te, joilla on ollut sisääntulo-ja/tai poistumismusiikkia nimenomaan maistraatissa, kertoisitteko miten sen olette käytännössä hoitaneet? Oletteko siis kantaneet maistraattiin kannettavan cd-soittimen tms, ja kuka on laittanut kappaleen/kappaleet soimaan (ja miten ne on ajoittettu juuri oikein)? Ehkä tyhmiä kysymyksiä, mutta mietityttää

Tosi hyvä ja omaperäinen idea (tämäkin)!

Aivan ihana! Tosin itse saisin tästä kauhean itkukohtauksen (jo vieraana), niin käy joka joulu tämän kuullessani Jotenkin vain niin tunteisiin vetoava kappale. Mutta olenkin varmaan vähän turhan herkkätunteinen.

No "Chapel of Love" ainakin on ihan klassikko (ainakin täällä, en tiedä onko Suomessa miten tunnettu): http://www.youtube.com/watch?v=neqT_qbQycE Omissa polttareissani Freemanin "Ajetaan tandemilla" oli hitti, vaikkei siinä nyt varsinaisesti ole muuta hääaiheista kuin kertosäkeen "kotikylän tanhuvilla kysellään missä häät pidetään" (Tosi hyvä biisi joka tapauksessa )

Muokkasin tätä, kun tämä soutaminen ja huopaaminen nyt jatkuukin edelleen... Eli nyt on ehdottomasti suunnitelmissa eräs muu väri kuin valkoinen. Mutta palaan asiaan kun tiedän varmasti (eli varmaan vasta vihkimisen jälkeen)

Ehdottomasti keltakulta, vaikka parempi nimitys minusta olisi "kullanvärinen", sillä sehän se on Sehän siis on kullan oikea, alkuperäinen väri, eli siis luonnollisempi kaikin tavoin. Ja minusta myös paljon kauniimpi. Valkokulta on niin hopean kaltainen että vaikea erottaa (ainakin minun ), ja jotenkin kylmempi ja kovempi... Itse asiassa pakko myöntää, että vielä jokin aika sitten en edes tiennyt, että "valkoista kultaa" on olemassakaan... (Kuten tästäkin näkee, en todellakaan ole mikään koruasiantuntija - pidän kyllä koruista, mutta en yleensä käytä jalometallikoruja, muunlaiset ovat mielestäni yleensä näyttävämpiä ja mielenkiintoisempia...)

Anteeksi, mutta kysyisin ihan vain, että miksi "täytyy"? Ymmärtäisin, jos joku syystä tai toisesta haluaa näin olevan, mutta että "täytyy"..?Tuntuu, että noin ajattelevat yleensä ne joilla ei vielä ole lapsia (en nyt tarkota tällä joyania vaan ihan yleensä), eli ei mitään kokemusta asiasta... Itselläni on aiemmasta suhteesta 6-v. tytär, jolla on isänsä sukunimi (täysin omasta tahdostani), enkä ole koskaan kokenut asiaa millään lailla vaikeana tai hankalana. Jos pidän oman sukunimeni nyt naimisiin mentyäni, kuten olen ajatellut, ja mieskin omansa (kaikki kolme, kotimaastaan johtuen), meitä on sitten perheessä (ainakin) kolmea eri sukunimeä, eikä minusta siinäkään ole mitään vikaa Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, ei sama sukunimi avioparia tee eikä perhettäkään!

En halua ostaa valkoisia tai edes vaaleita kenkiä vain yhden käyttökerran takia (koska tiedän, etten sellaisia muuten koskaan pitäisi), joten vaikka asuni onkin valkoinen, muun väriset kengät tulevat olemaan (todennäköisesti mustat tai violetit, joissa kimalteita).

^ No niin vähän arvelinkin, toiveajattelua tuo lähinnä olikin

Sama täälläkin. Hyvin sanottu! Täysin samaa mieltä. Jokainen tietysti tekee kuten parhaaksi näkee, mutta minulla tuollainen (siis kirkkoon liittyminen häiden takia) vain nostaa karvat pystyyn...