mirri08

Mies yllätti jouluaattona. Olettavasti päivän valintaan liittyi myös hänen omien vanhemipiensa hääpäivä samana päivänä.

Meillä tulossa mahdollisesti perinteinen mansikkakakku, jossa rahkatäyte. Koska olen pienen ikäni tehnyt kaikkiin omiin juhliini kakut, luulen, että teen myös häihini. Samalla säästää rahaakin ja leipominen rentouttaa.

Kihlasormukseni vaihtuu naimisiiin mentäessä. Ja mahdollisesti tulee vain yksi sormus. Aikanaan sulho yllätti kosinnalla. Tosin oli itse hankkinut sormukset, jotka ei oo juuri mun mieleen ja malli myös hiertää sormea. Oli ehtinyt jo kaiverruttaakin nimet sormuksiin, muuten olisin ehdottomasti vaihtanut sormukset jo kihlautumisen yhteydessä. Nyt yksi syy lisää haluta naimiisiin , jotta saa mieleisensä sormuksen.

Itse olen ajattellut myös vain yhtä sormusta. Yksi iso syy valintaan on se, että aikanaan sulho yllätti mut kosimalla. Oli salaa käynnyt ostamassa valkokultaiset kihlasormukset. Sormuksen malli ei ole makuuni ja hiertää hieman sormea. Kihlautumisen yhdeydessä jo kerroin, että sitten vihille mentäessä hankitaan mulle uusi sormus tai uudet sormukset. Tämä vanha saa jäädä korulaatikkoon. Itse pidän selkeistä linjoista, joten voi olla että ostamme vain yhden sormuksen, jota sitten pidän.

Kihlasormus on sormessa lähes aina. Poikkeuksen muodostaa salibandyharrastusajat, jolloin sormusta ei voi pitää, kun se painaa ikävästi käden ja mailan varren välissä. Toisin ehkä sitten tulevaa vihkisormusta voi jo pitää aina, kun vihdoin pääsee itse valitsemaan sormuksen.

Koska enemmistö mun kavereita on miehiä, niin ei voisi kuvitella viettäväni polttareita vain naisporukassa. Oma kaasonikin on suurella todennäköisyydellä mies. Meidän kaveriporukoissa on muutenkin totuttu kimppasaunoihin. Hei nyt eletään 2000-lukua. Vanhoja perinteitä voi hyvin muokata uusiksi.

Puotilan kappeli ja Kulosaaren kartano. Hääyö ja -matka vielä mietinnässä. Mahdollisesti pidetäänkin myös vain omana vietonamme.

Koska teen puvun itse, mies on nähnyt jo lakanaversion ja varmasti tulee näkemään myös varsinaisen puvun ennen häitä. Onhan mulla täytynyt olla joku, jonka kanssa sovittaa pukua. Tosin mieheni vaatii vielä hieman opettelua noiden nuppineulojen kanssa. Mieheni ei muutenkaan pidä suurista yllätyksistä, mutta jotain pientä yllätystä olen ajatellut hääyöksi...

Mukavaa etten todellakaan ole yksin tämän sukunimivaihto-identiteettikriisin kanssa. Itsellä ollut kriisi jo pitkään. Mennessämme kihloihin 2004 tuleva mieheni ilmoitti, että haluaa meille hänen sukunimensä konservasuuden ja nimen harvinaisuuden nimissä. Oma sukunimeni on perinteinen -nen-loppuinen sukunimi ja tällä hetkellä nimikaimojani on suomessa ehkä reilu kymmenen. Mieheni sukunimi on harvinainen ja suojattu. Sukunimen kantajia n.20. Minusta mieheni sukunimi ei kuulosta korvassakaan hyvältä. Oli miten oli, olen pikkuhiljaa taipumassa tuohon sukunimeen. Onhan mukava, jos lapsia siunaantuu, että vanhemmilla on sama sukunimi. Toisaalta kun itse olen suostunut sukunimenvaihtoon, puoliso suostui avioehtoon. Elämässä pitää pystyä tekemään kompromisseja. Ärsyttää vaan se kaikki nimivaidosta johtuva vaiva. Sukunimi-identiteettikriisistä johtuen meidän häät ovat kaksi vuotta aiottua myöhemmin.