Dana

Minulla oli myös aivan mahtavat ja ikimuistoiset polttarit pari viikkoa sitten. Osasin vähän aavistella polttareiden ajankohtaa, mutta silti kaaso ja kaverit pääsivät yllättämään, kun tulivat hakemaan minua lauantaiaamuna klo 8 Olin saanut myös etukäteen postitse "varoituksen" että finaali lähestyy, olympialaisten merkeissä Ohessa päivä pääpiirteissään: Päivän teema oli siis olympialaiset. Eli minun piti suoriutua erilaisista tehtävistä, jotka raati sitten arvioi ja pisteytti. Ensiksi minun piti pakata tietyt tavarat matkaan ja sillä välin kaverit valmistivat ihanan aamiaisen. Aamiaisen jälkeen minun piti pukea 70-luvun hiihtoasu ylleni, pitkä vaalea kiharaperuukki päähän ja kirsikkana kakussa itse tekemäni vihreä pipo, jonka siskoni oli ystävällisesti bongannut jostain vanhempieni varastosta. Hiihtovermeet päällä lähdettiin matkaan, vajaan puolen tunnin vaellus metsässä kauniina kevätaamuna ja perillä kahvit. Kahvin jälkeen puettiin hieman toisenlaiset vermeet hiihtopuvun päälle, ja pääsin (kaverit pääsivät myös) kokeilemaan kalliolaskeutumista. Hieno kokemus ja alas kun pääsin ehjin nahoin, niin oli aivan voittajafiilis Kallioseikkailujen jälkeen patikoitiin takaisin autolle ja taas matkaan... Välissä käytiin vähän syömässä ja ostoksilla, kaupassa (ei mikään pieni kyläkauppa) sain tehtäväkseni ojentaa ihmisille mitaleita, jotka roikkuivat kaulassani. Jokaisessa mitalissa oli jokin hauska teksti ja niitä sitten jakelin sitä mukaa, kun sopivan näköinen ihminen osui kohdalle. Kauppareissun jälkeen nostettiin taas kytkintä. Tällä kertaa auton nokka suuntasi kohti Pirkkalan lentokenttää. Tässä vaiheessa alkoi kyllä jännittää enemmän kuin pitkään aikaan. Kasvojeni väri muuttui kuulemma melko valkoiseksi. En pelkää lentämistä, mutta kun ei tiedä mitä on tulossa, niin jännitti kyllä ihan mielettömästi. Noh, perillä pääsin kaksipaikkaisen pienkoneen kyytiin, eli koneessa oli vain lentäjä, minä ja videokamera. Kamera tallensi tietenkin kaikki maisemat ja minun kiljumiseni. Lentäjä nimittäin tekin taivaalla heilurikahdeksikkoja ja jotain syöksyjuttuja. Aivan mahtavaa!!! En todellakaan osannut kuvitella mitään niin hienoa yllätystä! Lentämisen jälkeen suunnattiin tulevien appivanhempien mökille, jossa siis olemme useasti sulhonkin kanssa viettäneet aikaa. Syömistä ja saunomista, perinteiset morsiussaunat vihtoineen ja kaikkineen. Ja tietenkin muutama rasti. Ajattelin, että jäämme loppuillaksi mökille viettämään iltaa, mutta vielä mitä. Bilekamppeet niskaan ja uusi peruukki (blondi jälleen ) päähän ja matkaan...takaisin kaupunkiin oli sellainen 40 km ja ensin menimme ravintolaan syömään ja nautiskelemaan. Sieltä sitten matka jatkui pienemmällä porukalla vielä baariin jammailemaan ja bilettämään. Päivä oli aivan mahtava ja todella ikimuistoinen! Kaaso tuli vielä meille yöksi, joten saimme vielä aamullakin yhdessä fiilistellä onnistunutta päivää! Mikä parasta, myös kaikilla mukana olleilla oli hauskaa! Ihanaa, että elämässä on tuollaisia ystäviä! Toivon kaikille muillekin polttarisankareille ikimuistoisia ja ihania polttareita!

Kävin eilen huomenlahjakuvauksessa ja kyseisestä keikasta jäi pelkästään positiivinen fiilis. Alkuun vähän jännitti, että mitäköhän tästä tulee, mutta ihana kuvaaja (nainen) sai mahtavan fiiliksen aikaan ja minulla oli jopa hauskaa! Lisäksi sain koevedokset vielä samana iltana sähköpostitse, eli palvelu oli myös nopeaa! Jos vähänkään haaveilet kyseisestä kuvauksesta, niin rohkeasi vain kuvaajan yhteyttä! Kuvista jää hieno muisto ja huomenlahja on melko suurella todennäköisyydellä miehen mieleen En viitsi kirjoittaa kuvaajan nimeä tähän, mutta jos joku etsii ammattitaitoista naiskuvaajaa Tampereelta, niin annan vinkin mielelläni.

Pukeudun todennäköisesti kampaajalla, koska valokuvaamo on siinä tien toisella puolella...

Meillä on itse asiassa useampiakin "meidän" biisejä tullut tässä vuosien aikana. Pari mainitakseni: Finlandersin Oikeesti ja Juha Tapion Vuodet vieriä saa... Myös Hurriganesin I will stay on kolahtanut...

Samaa mieltä kuin edellinen, Tyrvään Pyhän Olavin kirkko on todella kaunis ja upealla paikalla. Mutta hyvänä kakkosena tulee Tyrvään kirkko, mielestäni kaunis erityisesti sisältä. Mielipiteeseen saattaa toki liittyä myös tunnearvo, itselle tärkeä kirkko monestakin eri syystä

Meillä niin, että molemmilla 5 mm leveät puolipyöreät kihlat keltakultaisina. Toukokuussa pujotamme toisillemme valkokultaiset (myös 5 mm leveät) vihkisormukset. Miehelle tulee samanlainen kuin kihla, mutta siis valkokultaisena. Minun vihkisormuksessani tulee olemaan yksi timantti, sormuksen leveys sama kuin kihlasormuksessa. Ihanat yhdistelmät molemmilla, juuri meidän näköiset. Yllätyin kyllä vähän itsekin, että mies haluaa kihlan rinnalle vihkisormuksen.

Teimme tilauksen vihkisormuksestani häämessuilla tammikuussa. Sormuksen piti valmistua huhtikuun alkuun mennessä, mutta sainkin sen jo tällä viikolla Kaiverrukset vielä puuttuvat molempien sormuksista. Häät toukokuun alussa...

Ehdoton ykkönen on Cliniquen Happy Olen saanut sen (ja monta muutakin tuoksua) sulhaselta, ja on kyllä lempparini.

Me ei kutsuta kummankaan työkavereita. Itse vaihdoin juuri työpaikkaa, joten en ainakaan tästä uudesta työpaikasta kutsuisi ketään. Kutsun saavat vain lähimmät sukulaiset ja ystävät

Me mennään myös valokuvaan jo ennen vihkimistä, ihan kanssa käytännön syistä. Olisin toki halunnut, että sulhanen näkee minut "iskussa" vasta alttarilla, mutta nyt siitä ajatuksesta täytyy luopua.

Kimuli, minkä ikäinen morsiustyttö sinulla on? Tai paremminkin minkä kokoinen? En ole nyt hetkeen käynyt Stockalla, mutta kuvauksesi mukainen puku sopisi juuri tyyliin myös minun kummityttöäni ajatellen!

Olen kanssa ajatellut kummityttöäni (siskoni tytär) morsiustytöksi. Ikää neitokaisella on 10 vuotta ja uskon, että hän on "tehtävästään" aivan täpinöissään...

Mulla oli jo pitkään tiedossa, ketä pyydän kaasokseni, kun joskus menen naimisiin... Kerroin parhaalle ystävälleni ensimmäisenä hääsuunnitelmistamme. Tulen aina muistamaan sen kesäpäivän, jota vietimme ystäväni kanssa hänen vanhempiensa mökillä. Loikoilimme laiturilla auringon paisteessa ja hölpötimme kaikenlaisia kuulumisia. Noh, tietenkin tässä juttelun ohessa tuli nämä hääsuunnitelmat esiin ja pyysin ystävääni kaasokseni...Hän oli häistämme heti aivan tohkeissaan

Meidän tulevasta hääpäivästä ei tiedä kuin "lähipiiri". Eli siis molempien vanhemmat, minun siskoni ja kaaso. Meiltä on jo useampi vuosi kyselty avioitumisaikeista ja aina olemme vastailleet hieman ympäripyöreästi. Häämme tulevat olemaan aika pienimuotoiset, emmekä koe tarvetta kuulutella asiaa etukäteen...