Catsie

Eksyin pitkästä aikaa hääpuolelle katselemaan. Ei keskusteltu. Aikanaan mentiin kihloihin, miehen aloitteesta mutta kihlauksen merkityksestäkin oltiin suuhteen alkuaikoina puhuttu yleisellä tasolla, siis että mitä kihlaus merkitsee ja me molemmat nähtiin se lupauksena avioliitosta. Siinä vuosia vieri eteenpäin, joskus häistä/naimisiin menosta puhuttiin mutta ei meillä kiire ollut. Sitten eräänä tammikuun iltana oltiin ulkona ja JDS kysäisi multa että mentäisiinkö me naimisiin ensi kesänä? Kun luonnollisesti varsin iloisen yllättyneenä ja onnellisena myönsin niin tuo kaivoi kalenterin esiin ja päätettiin päivä. Se sopi meille varsin hienosti. Kaikki meni omalla painollaan alusta alkaen ilman erityisempiä 'ohjelma numeroita', kieltämättä nautin suunnattomasti ystävien ilmeistä jotka samaisena iltana vielä tavattiin ja puhelin soitoista lähimmille ;D

Pitkästä aikaa eksyin tänne puolelle. Jännä miten eri ohjeita, meillä taas pappi ohjeisti että katsokaa toisianne kun sanotte tahdon koska toisenne te tahdotte.

Erittäin tyytyväinen. Kihla on leveä sileä kulta ja vihki on siro, kapea mihin upotettu vinosti kolme pientä timanttia. Kelta ja valkokultaa ja ei tartu mihinkään eikä ole nirhaavia kohtia tms. Edit: Me lähdettiin oikein kunnolla katselemaan sormuksia ja tämän kun näin, se oli siinä. Muut ei tuntunut miltään...ja mä ajattelin etukäteen jotten tahdo timantteja tms.

Ei kyllä yhtään harmittanut tai ollut haikeaa tms.

Mulla oli laahus, jossa sormirenksu. Ei mulla ainakaan mitään ongelmia ollut.

Mä olin vaan onnellinen...ja huokasin helpotuksesta kun hulina jäi taakse.

Ei kaduta yhtään, olen tyytyväinen valintaani!

Meilläkään ei mun mielestä mitään sanottu, siis että saat suudella tms. vaan suukotettiin sujuvasti aviopariksi julistamisen jälkeen silti. Harjoituksissa jo ;D

Mä en voisi mennä häihin tyhjin käsin. Se sotii täysin mun ajatusmaailmaa vastaan!! Jos tilanne olisi että on esim. raha äärimmäisen tiukassa, niin ostaisin tai tekisin kauniin kortin ja edes esim. suklaarasian verran kuluttaisin. Osoittaakseni että muistan. Me ei myöskään pyydetty mitään lahjaksi...tai no lähisuvulle (siis vanhemmat jne.) sanottiin että kustannuksissa saa auttaa, kysyville kavereille tokastiin että tuokaa kortti. Kyllä kai(?) kaikki oli jotain tuonut, kortin ainakin mitä toivottiin mutta emme tahtoneet että turhia ostelevatkaan. Lahjat kuitenkin olivat oikeasti mieluisia että tuhannet kiitokset niistä vieraillemme. Edit: Lisäyksenä, tämä on ristiriitaista kun itse en menisi tyhjin mutta silti oletin että meidän ystävät tulisi. Mutta kun musta on ihanaa ja mulle on myös tärkeää saada muistaa mulle rakkaita lahjoilla mutta itse en odota samaa

Mä pidän sormuksiani aina muulloin paitsi suihkussa käydessä...koska silloin vainoharhaisena pelkään niiden tippuvan :

Meillä oli lyhyt vihkikaava ja siihen tuli yksi virsi, me emme virsiä tunne ja pappi ehdotti sitten suvivirttä mihin päädyttiin. Katsoppa tämä linkki: http://www.evl.fi/toimitus/haat.html

Meillä muuten oli suvivirsi

Me emme myöskään paljon 1. hääpäivää taideta juhlistaa...mulla on laskettu aika 3.9. Sen verran tossa eräänä iltana juteltiin, että tehdään perinne ja juodaan lahjaksi saaduista nimikirjaimilla kirjailluista skumppa laseista jotain kuplivaa aina kun on vuospäivä.

Ei voi olla totta :o :-/ Me asutaan Hesassa ja meidät vihittiin Kotkan kirkossa viime kesänä. Minä varailin kirkkoa ja juhlapaikkaa vajaata ½v ennen häitä ja sain jopa sunnuntai päivän ollessa kyseessä, valita monelta vihkiminen. Eikä kirkko maksanut meille mitään, kuulutukset ja vihkiraamattu piti omasta srk:sta hankkia, mutta muut hoitui Kotkassa.

Me oltiin bileissä ihan loppuun (loppuivat kyllä tosi ajoissa) sitten menimme hotellille. Yönälkä yllätti ja vaihdoimme häätamineet pois ja lähdimme kävelylle ja samalla hakemaan ruokaa. Oli se ihanaa kävellä käsikädessä hiljaisen nukkuvan Kotkan katuja kiireisen ja mylläkkäisen päivän jälkeen. Vaeltelimme hissukseen ja jutustelimme päivän tapahtumista ja vihkimisestä jne. ja vain nautimme rauhallisesta hetkestä. Sen jälkeen sulkeuduimme hotellihuoneeseen ja se onki n sitten jo ihan privaattia

Jeps, joskos vaikka jatkaisimme aiheesta tässä ketjussa

Me olimme (yhdessä) hotellissa häitä edeltävän yön, koska häät olivat eri paikkakunnalla kuin missä asumme ja vanhemmilleni olin majoittanut ystäväni. Harmitti että häitä edeltävä päivä oli niin kiireinen ja venähti pitkäksi, pääsimme melko myöhään vasta nukkumaan. Nukuimme kuin uppotukit, etenkin minä. Ja kun kello soi aamulla (EN ole aamuihminen) puol ysin pintaan, sai kulta melkein hakea nostokurjen repimään mut punkasta irti. Kun kaaso tuli kampausta tekemään, meinasin nukahtaa pystyyn ;D

Meillä oli lapsia paikalla, noin kolmasosa vieraista, eikä niistä mitään haittaa ollut! Söivät muiden mukana ja sitten lähtivät ulos puuhastelemaan. Välillä juoksivat taloa ympäri Osallistuivat kaikkeen pieneen mukana ja puuhastelivat omiaan. Olimme varanneet lapsille ihan oman boolinkin. Koska oli aurinkoinen ja lämmin ilta, katettiin booli terassille ja siinä meidän aikuisten istuessa, muksut soittivat ladossa musiikkia ja tanssivat ;D Meidän häät siis vietettiin ihan pienin vierasmäärin ja kaikki lapsukaiset olivat enemmän ja vähemmän perhettä. Ei meillä ollut mitään lapsenvahteja, muutenkin aina pippaloissa on aivan sama kuka ojentaa ja hiljentää tahtia. Periaatteella kaikki katsoo kaikkia. Mun pikkuveljet (11v ja 8v), eli bestman ja sulhaspoika+meidän serkut/kummipoika (13v->silloin 12v ja 5v) viipyivät häissämme loppuun saakka.

Catza kaiman kanssa samoilla linjoilla. Kaikki lahjat ihania, mutta me emme edes toivoneet mitään Mies ja meidän naimisiin meno oli se, mitä tahdoin

Kaaso, asia numero yksi!! Olisi pitänyt alun alkaen valita toinen...vaan mistäpä sen oisin tiennyt... Samaten vieraslistaa olisi voinut miettiä hiukka toisin... Häitä edeltävän päivän pistäisin ehdottomasti rankalla kädellä uuteen uskoon!!!!! Siinä nyt ekana mieleen tulevat asiat. Meillä oli kyllä ihanat häät, mutta pieniä miinus juttuja jäi...

Huh...no joo, tunnustetaan nyt sitten kaikki...minä säädin ihan tosissani. (aloin panikoida vasta noin 1½ tuntia ennen vihkimistä...ja se kyllä näkyi...) Kun iskä luovutti mut kullalle, tarrasin rakastani hätäpäissäni käsivarresta mistä nyt satuin kiinni saamaan (pidättelin itkua tosissani silloin), ja onnistuinkin tarraamaan rakasta hihansuusta ja parista sormesta. Kulta yritti vaivihkaa korjata otetta siksi, millaiseksi pappi sen neuvoi, mutta luopui saman tien ajatuksesta kun puristin rystyset valkoisina hihansuuta Kimpun unohdin luovuttaa, seisoimme jo papin edessä kun sen muistin ja tyrkkäsin kauhusta tärisevälle kaasolleni Ja kun lähdimme alttarilta. Sovimme rakkaani kanssa että pysähdymme portaiden päässä ja siitä tasatahtia oikea jalka ensiksi kävelemään...eikös tämä uunituore vaimo hätäpäissään yrittänyt kiiruhtaa suorintein ja siinä hötäkässä yritti mies seurata helmoihin kompuroivaa vaimoaan Ukki (hääauton kuski) sitten kämmäili siinä vaiheessa kun nousimme kirkolla autoon. Odotimme, samaten vieraat portailla...kun ukki vaan tohotti omiaan pihalla vaikka tarkoitus oli kaartaa nopeasti pois ja laskea vieraat kohti Raakkua...ja sitten ukki lähtikin ajamaan suoraan Raakkuun. Tarkoitus oli, että olemme viimeisenä paikalla...mutta myöhäistä oli enää muuttaa suuntaa, kun oli moni vieras jo perässä. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ihanaa ja ikimuistoista silti ja naimisiin päästiin P.S. Noloin(?) jäi...meidän häävalssi cd katosi...ja improvisoimme "häävalssin" sitten Nightwishin Erämaajärvi nimisen biisin tahdissa...voilá! Piru kun hävettää vieläkin, kyseistä biisiä ei edes voi kuunnella enään

Me herättiin joskus aamu ysiltä ja käytiin hotellin aamiaisella. Sitten lötköteltiin hetki ja pakattiin kamat kun ukki tuli jo n. kl.11 meitä hakemaan. Siitä mentiin porukoille kahville ja sitten ukki toikin meidät jo kotio. Loppu päivä laiskoteltiinkin kahden

Meille PITI tulla semmoinen tanssiva hääpari, ei siis niitä perinteisiä, vaan sellanen 10-15cm korkea ja oisko ollut posliinista tehty ??? Kun menimme hakemaan sellasta Kotkan Galettesta (vain niiden valikoimassa), oli ne loppuneet. Otimme kyyhkyspariskunnan. Kuva löytyy kotisivuiltamme häät osion kakkos sarjasta ;D

Tuota, tuota...kerroin hääpäiväkertomuksessa jo tästä...Meillä PITI olla kummisedästä tuttu Puhu hiljaa rakkaudesta, mutta "valssi! cd KATOSI! Ja siitä sitten improvisoimme jonkunlaisen tanssin Nightwishin Lappi 1 Erämaajärvestä ;D Usko pois, se rentoutti tunnelman kertalaakista kun vieraat ja me ulvoimme naurusta! Olihan meillä itse poltettuja kokoelmia mukana, mutta ei tullut kirjoitettua biisilistaa niistä, joten sieltäkään emme osanneet sillä nimenomaisella sekunilla etsiä hidasta ;D

Mun hääkimpussa oli samppanjaruusua, ruiskukkaa, harsokukkaa ja vihreänä yksi villiviinin oksa + jotain muuta. Mallina vesiputous. Maksoi 50 euroa eikä todellakaan ollut hintansa arvoinen! Malli ja kukat oli oikein, kyllä, mutta siihen oli tungettu sellanen kolmen sentin levynen harsonauha päälle kuin hämpyn seitti. > Nauha oli MUN mielestä rumasti laitettu, ja se irtosi koko ajan ja roikkui ihan miten sattuu, mutta kokonaan poiskaan ei saatu kun oli keskivaiheilta sullottu kädenpidikkeen sisään. Kukat putoilivat kimpusta, eli huonosti tehtykin. Tuossa se "vieressä" on kuivatettuna, halusin sen muistona säästää kuitenkin ihanasta hääpäivästämme. P.s. Vieheiden hinnasta ei havaintoa, koska tein ne ihan itse.