fizgig

Meillä jäi valitettavasti kihlajaisten järjestäminen kokonaan väliin lähipiirin reaktioista johtuen. Oma isäni kysäisi kauniisti uutisen kerrottuani, että kenenkäs kanssa tällä kertaa kihlauduin. (Olin toki aiemmin ollut kihloissa eri miehen kanssa, joskin kihlaus purettiin ja suhde päättyi kovasta yrityksestä huolimatta. Tulevan sulhoni kanssa olin puolestaan jo asunut yhdessä viitisen kuukautta kihlapäivänä, joten olisi kuvitellut isäni tietävän ja tuntevan kihlattuni... Ehkä kyse oli huonosta huumorista, mutta silloin ei kyllä naurattanut :-/) Tuleva anoppi puolestaan pohti nopeaa toimintaamme (kaikki on niin kovin suhteellista..) ja samoja epäilyksiä saimme kuulla myös minun ystäviltäni. Em. syistä emme oikein tunteneet tarvetta juhlia kihloja. Lähipiirin reaktioita peläten siirsimme myös elokuulle 2007 suunnitellut häämme kesälle 2008. Eli se niistä kihlajaisista, toivottavasti suhtautuminen avioitumiseemme on suopeampaa...

Minua jännittää ehkä kaikkein eniten läheisten käyttäytyminen häissämme. Kun vajaa vuosi sitten ilmoitimme kihlauksestamme olivat reaktiot pitkälti yllättyneitä ja kauniisti sanottuna hieman negatiivisia. Oli aika hurjaa kertoa mielestään todella iloisia uutisia ja saada vastakaikuna suhteeseemme kohdistuvaa panettelua. Koita siinä sitten nauttia rakastuneen ihmisen onnenhuumasta ja yhdessä lausutusta lupauksesta mennä naimisiin, kun lähipiiri suunnilleen pistää pystyyn vetoa eropäivästämme >. Toinen jännittävä asia on ehkä oma ulkomuoto. Mikään ruusu kun tämä morsmaikku ei ole, niin hieman hirvittää miten allekirjoittaneen kropalle ja naamalle löytyy sopivaa pukua ja kampausta ilman että näytän lähinnä sirkuspellen ja drag queenin risteymältä. Uh.. Ajatuskin moisesta näystä hääkuvissamme komean sulhoni vierellä saa pienen paniikin aikaan ja niskakarvat pystyyn.

Meillä kihlapäivä on yksinkertaisesti se päivä, jolloin mieheni päätti polvistua ja kysyä "sen" kysymyksen. Kyseessä ei siis ollut mitään suurta mystiikkaa tai etukäteen valittuja päivämääriä, vaikka naimisiin menosta oli ollut puhetta jo ennen kihlautumista. Sormuksiin asti tuota päivämäärää emme ole saaneet laiskuuttamme kaiverrettua :