Dame Ansku

Aivan. Nää hah-hauskat jekut ym. ei minusta tuo vihkimiseen iloa. Itsellä tosiaan laukaisisi vaan myötähäpeän.... Vihkiminen, oli sitten kirkko- tai siviilivihkiminen, on mun mun mielestä jo itsessään iloinen tapahtuma: kaksi rakastunutta ihmistä saavat toisensa. He lupaavat rakastaa toisiaan niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Eihän tämän iloisempaa asiaa juuri voi olla!

Oli pakko tulla lukemaan tää ketju, kun oli niin outo otsikko. Ja aika järkky keskustelu täältä löytyikin.... : Siis miksi ihmeessä vihkimiseen, oli se sitten kirkko- tai siviilisellainen, pitäisi ympätä jotain hupiohjelmanumeroita? Kun kuitenkin hääjuhla on varmasti sitä hupia pullollaan. Eihän kaupan kassakaan ala selittää asiakkaalle: "Ei tällä kortilla oo nyt kuule katetta ja kone käskee mun heti leikata tää kahtia." *ettii saksia ja meinaa leikata* "Ei vaineskaan, menit halpaan, heh heh..." Tai ei kukaan mee lääkäriin sormi verta vuotavana ja lääkärin tutkiessa: "Se onkin vaan ketsuppia, menit lankaan, heh heh..." Samalla lailla se kirkko on työpaikka kuin marketti tai sairaala. Eikä ihmisten elämä muutenkaan ole joka hetki täynnä huumoria, miksi tässä yhdessä puolituntisessa sitä pitäis välttämättä olla? Ja miksei vihkimistä voi pitää arvokkaana ja tärkeänä tilaisuutena, joka on hieno sellaisenaan? Eihän kukaan esim. Linnan juhlien kättelyjonossakaan kehitä mitään jäynää, sillä se on arvokas tilaisuus. Eikä mulle ainakaan meijän siviilivihkiminen ollut yhtään vähemmän arvokas tilaisuus. Nää jäynät osoittaa musta vaan huonoa makua.... Ja nää pilat itsessäänkin on mun mielestä oikeesti huonoja. Kuluneita eivätkä minusta osoita kovinkaan älykästä huumorintajua. Jos tollanen tulis joskus vihkimisessä eteen, voi sitä myötähäpeän määrää.... :

Löysinpä sitten yhden ohjeen viljakimpun tekoon: http://www.yle.fi/tv1ope/ruoka/vilja_askartelu.shtml

Suvustani eräs pariskunta meni kotona, vain lähipiirin läsnäollessa naimisiin (morsian raskaana tässäkin tapauksessa) ja pappi vihki heidät. Seuraavana kesänä heillä oli sitten avioliiton siunaus kirkossa vähän isommalla porukalla. Eli on mahdollista, et koruttomasti, mutta kirkollisesti menee naimisiin ja sit myöhemmin siunaus.

Kaikille ei ehkä uppoa tuo elektronisen musiikin ja tangon yhdistelmä... :-/ Mutta argentiinalaista tangoa jousiorkesterin soittamana löytyy esim. levyltä Quintago. Mm. tätä tulossa meille taustamusiikiksi klassisen ja leffamusan lisäksi. Ei kaikkea tietenkään sekaisin, vaan sopivasti teemoittain siirrytään musiikista toiseen.

Franckin Panis angelicus on myös tosi kaunis.

Pistetäänpä lusikka tähänkin soppaan... Minä ainakin sulhoni tavattuani halusin odottaa kihloihin ja naimisiin menemistä, kun yhteen muutettiin aika välittömästi. Halusin siis odottaa näitä muita ihania asioita, jotka tiesin olevan edessä avopuolisoni kanssa. En halunnut makeaa mahan täydeltä... (Ja sulhon tavatessani olin 26-v. ja nyt kolmekymppisinä ollaan menossa naimisiin. )

Upeet kengät! Siis just tuo väri! Tahtoo!!! ;D Mistä ostit kenkäsi ja onko ne värjätty? Uskaltaako kysellä hintaa...?

Minä kaipaisin myös kuvia tuosta kukkasormuksesta eli Helenasta sormessa...

Minusta myös nuo Sofi Oksasen ja Jaakko Hämeen-Anttilan versiot olivat hyviä! Pitääpä ottaa talteen, jos vihkijältä ei mahdollisesti luonnistuisikaan puheiden kirjoitus....

;D Kotona yksin nauraa rätkätän tälle ääneen. Kuin myös tuolle tilhi-jutulle ja sukulaisten toimesta kivittämiselle. ;D Järjettömän hauskoja kommentteja.

Tuorein kokemus toissapäivältä: häät toimii LOISTAVASTI ilman leikkejä. Olimme sulkin kanssa mun kaverin häissä viime lauantaina ja hääpari oli toivonut, ettei edes puheita pidetä (saatikka sitten leikitä....). Hauskaa oli. Eka syötiin, melko heti oli kahvit ja aika nopealla tahdilla alkoi bändikin soittaa. Iltajuhla oli siis... Suurin ero aikaisempiin häihin oli se, ettei vieraiden tarvinut juurikaan odotella mitään. Yleensä ollaan jouduttu odottamaan ruokaa ja että kaikki saavat syötyä, sitten ootetaan jotain ohjelmaa, sit ootetaan kahvia, sit ootetaan taas jotain ohjelmaa, sit ootetaan häävalssia ja sit ehkä se odottelu loppuu.... Vois tän kaverin tyylillä hoitaa omatkin juhlat. muoks. Ja me ei tunnettu kovinkaan montaa häävierasta entuudestaan, samassa pöydässäkin istui meille ennestään tuntemattomia ihmisiä, mutta silti juttua riitti ja heidän kanssaan oli tosi hauskaa!

Lauantaina juhlapaikalla, jos sää sallii, ulkona.

Mekin saatiin käräjäoikeuden tuomari vihkimään elokuun lauantaille.