Anna-Caro

Pahin ongelma tässä puheessa on just se, että viroksi tarkoitetut sanat ei oikeesti tarkota yhtään mitään. Suomalaisille tää voi olla hauska (ellei tosiaan oo kuullu montaa kertaa), mutta vähänkään vironkieltä osaavalle ei... Meillä on suomi-virohäät ja käytetään häissä hyväksi luonnollista kielten samankaltaisuutta. Sulho meinas esim. kuolla nauruun, ku se luki yhden pitopalvelun menuehdotelmaa, kun siellä oli riistakäristystä Jokainen selvittäköön itse, jos haluaa tietää mitä se tarkottaa Nää on oikeesti hauskoja ja toimii molemmin päin, tosin viron kielestä löytyy paljon enemmän hauskoja sanoja ku suomesta. Mutta nämä kuluneetkin puheet voi olla hauskoja, jos ihmiset ei osaa viroa tai ei ajattele viron kielen oikeellisuutta:)

Vanha keskustelu näyttää olevan, mutta jos joku vielä kaipaa vahtoehtoja, niin kirjotanpa. Meillä tulee kaksi pastoria, mitään osiota ei käännetä (lauluja meille ei tuu) ja kysymykset kysytään ristiin: eli molemmilta kysytään "tahdotko" puolison äidinkielellä. Halutaan näin tavallaan osottaa rakkautta puolison "tärkeellä" kielellä.

Okei... Tajusin väärin, koska mun mielestä romanttinen rakkaus ei oo mitään hömpötystä, mut jos paino oli sulla tossa nykyajan, niin meni ajatukset vähän ristiin:) Että näin

Fantillahan pyörii teema vähän samoissa, mitä itelläki:) Mekin lähdettiin ideaa kehittelee noista mennikäisistä ym. mut sit päädyttiin yleisemmälle tasolle satuihin; tai niihin satuihin, joista me ollaan aina tykätty. Luonto on myös hyvin suuressa osassa meillä.

Toi boksin ettiminen vois sopia meidän häihin kuin... kuin... no kuitenkin. Meillä kun kihlasormus kaivettiin merirosvoaarteena maasta, niin miksei sitten uusi nimikin... Hyvä idea! Kiitoskia Helegialle:) Ne ilmapallothan voi sit räjäyttää kaikki Tulis vanhojen korville vähän rääkkiä

Joo, mäki olin sen verran vihjassu, et julkisella paikalla en halua... Kyl se sen tiesiki, ku tuntee mut hyvin:) Mitään muuta en ollu puhunu. Sormuksenki oli osannu ostaa oikeenlaisen ja kosinta oli täydellinen

Tässä tulee vastaan kaks eri maailmankatsomusta, joten ehkä keskustelu päättyy tähän:) Koska mä uskon, että maailma on Jumalan luoma ja "juutalaisuus" on alkuperäinen kansa ja uskonto, jonka jälkeen on tullu muut kansat ja uskonnot. Enkä tuosta avioliiton vanhuudesta tai alkuperästä osaa sanoo enempää, koska en oo tutkinu sitä sen tarkemmin. Mitä tarkotat "romanttisella rakkaudella" Pitkätossu? Tai ehkä ei pitäis tästä alkaa keskustelemaan enää täällä. Saadaan aikaan uus väittely.

KUKAAN ei oo sanonu ketään syntiseksi. KUKAAN ei oo sanonu naimattomien lapsia äpäriksi. KUKAAN ei oo kieltäny ketään saamasta lapsia ennen avioliittoa. Ja edelleenki, ainaki mun periaatteet pitää vielä sillon 20-vuoden jälkeenkin. Se että oon kristitty, ei tarkota, että olisin eläny elämäni kuplassa, jossa en ois nähny mitään vaikeeta: avioeroja, päihde-/huumeongelmaisia ym. ym. Oon saanu kattoo vierastä yhtä tosi vaikeeta avioeroa ja onnellista kestävää avoliittoa, mutta oon silti edelleen sitä mieltä, että avioliitto, joka solmitaan Jumalan edessä on paras vaihtoehto koko perheelle. Ja sori, tajusin vähän väärin ton lapsi-sitoutumis-systeemin, mutta se kuulosti(/kuulostaa) aika karulta. Eli käytännössä te ootte sitoutunu toisiinne avoliitossa, niin että lapsen saaminen voi myös tulla ajankohtaiseksi. Näinkö? Ja toisekseen ymmärrän pointin, että avioliitto ei tunnu mitenkään tarpeelliselta kun elää sitoutuneessa avoliitossa. Avioliitto on alunperinki Jumalan "asettama" instituutio eikä tällä Jumalan siunauksella avioliittoon oo merkitystä muille ku kristityille. Ei-kristityt menee kyllä naimisiin, mutta muista syistä kuin ajatellen tätä Jumalan siunausta ja kaikkee mitä Raamattu sanoo avioliiton olevan. Eli nykyisin on periaatteessa olemassa kaks avioliittoa: kristitty ja ei-kristitty.

1. Hämmästyin oikeestaan sitä, että monet todellaki pitää lasta sitoutumisen asteena. Lapsen ei tulis olla mikään sitoutumisen aste. Entä sitten, jos lapsia ei voi saada, lapsi kuolee tai, kun lapsi kasvaa aikuiseksi? Missä se sitoutuminen on sitte? Tämän takia on tärkeää sitoutua ENSIN puolisoon ja sitten saada lapsia, jos haluaa/voi. 2. En paheksu niitä, jotka elävät avoliitossa ja saavat lapsia avioliiton ulkopuolella, mutta: En tule koskaan pitämään aivan samana milloin olen mennyt naimisiin. Ja avioliitto ei tule koskaan väistymään avoliiton tieltä. Tämän sanon siksi, että tiedän aina olevan ihmisiä, jotka haluavat noudattaa Raamatun sanaa. Se että minulla on vakaukseni ja sitä puolustan, ei tarkoita todellakaan sitä, että paheksuisin muiden tapaa tehdä asioita. Minullakin on läheisiä ihmisiä, jotka elävät avoliitossa ja he ovat minulle erittäin rakkaita. Tuntuu, että enemmän paheksutaan meitä, jotka haluavat mennä naimisiin "perinteiseen" tapaan. Karkkis: Jos nyt kuitenkin käyt edes lukemassa tätä, nii oli kiva lukee sun tekstejä Osasit esittää asias hyvin, paremmin kuin olisin ite voinu...

Virossa tää on ihan yleisessä käytössä oleva perinne... Me vaan muokataan sitä niin, että otan vastaan sulhasen sukunimen... Mun mielestä toi nimen poisheittäminen on vähän karu... Tai jotenki tulee fiilis, että "nyt jätän sitten vanhan sukuni ja vaihdan toiseen". En oo kyllä vielä keksiny, miten sen vastaanottaisin... Josko taivaalta sitten tipahtais "raketti" nimen kanssa, tai merenneito tois merestä sen Pitää ehkä miettiä vielä

Moikka! Onko kukaan viettäny häitä Gustavelundissa? Otitteko niitten ehottaman menun vai muokkasitteko? Jos muokkasitte, paljoko makso? Ittee vähän hirvittää toi 40€ 120hlö häihin, mutta paikka oli niin hyvä, että haluttiin kuitenki ottaa...

Kiva kuulla, et majotus ja ruoka on hyvä. Sitä on ite paha mennä kokeilee... Tiedettiin kyllä kirkosta, muttei haluta siunaustilaisuutta kirkossa Ulkona järven rannalla sopii meille paljon paremmin

Puhutaan suomea, koska mies muutti suomeen ja oppi kielen ennen ku alettiin seurustella. mutta ite yritän opetella miehen äidinkieltä myös: viroa:) En ainakaan löytäny muita, joilla olis mies Virosta, se tuntuu hassulta, ku ollaan niin lähellä ja paljon suomalaiset matkustelee Virossa. Tuohon keskustelun aloittajan kommenttiin kommunikointiongelmista pakko kommentoida: kyllä on! Varsinki aluksi mun oli välillä vaikee tajuta sitä, että vaikka mies osaaki suomee, nii se ei kuitenkaan oo sen äidinkieli, toisin sanoen se ei ymmärrä ihan kaikkia sanoja, joita käytän tai se saattaa hyvinkin sanoa jotain ihan muuta ku tarkottaa. Tää oli osittain vaikeeta sen takii, et ite oon kauhee äidinkieli-fanaatikko ja nimenomaan suomen kielen. Mä rakastan suomen kielen rikkautta ja eri murteita: edelleen käytän välillä hassuja sanoja oulun murteesta vaikka oon pk-seudulla asunu jo yli 5 vuotta

Mä oon ajatellu vähän erikoisempaa lahjaa: ostan ehkä saxofonin:) Oon urkkinu jo millasta se on soittanu ja kaikkee:) Saa nähdä saanko hommattua, toinen vaihtoehto on tuo kello...

Meillä tulee satuhäät Molemmat tykätään paljon vanhoista saduista, minä erityisesti, mutta sulho myös. Kutsuiksi tulee aarrearkut. Tähän liittyy myös se, että sulho kosi mua niin, että sormus oli simpukassa aarrearkun sisällä Lisäksi kerätään jotain symboleita eri saduista ja sijotellaan hääpaikalle pöytiin tai johonki. Niin, ja paikkakortit on tulitikkuaskeista tehtyjä satukirjoja. Tässä ehkä persoonallisimmat:)

Mun mielestä on ehkä oudompaa, jos mies ei osallistu häiden järkkäilyihin kuin se, että se osallistuu... Järjestelyssä (oli se sitten häiden tai minkä tahansa muun järjestelyä) ei oo kyl mitään naismaista! Mun sulho ja pari ystäväpariskunnan sulhoa myös on sitä mieltä, et ne nimenomaan haluaa osallistua mahollisimman paljo OMIEN häiden järjestämiseen. Ei ne oo vaan naisen juhlat, joihin mies sattuu olemaan kutsuttu. Mulle se ainaki osottaa, että mies tosissaan haluaa naimisiin mun kanssa ja se haluaa tehä yhessä mun kanssa juttuja. Tosin hymyilyttää vähän ajatus siitä tekemässä kutsu- ja paikkakortteja:) Voin kuvitella sen väkertävän kieliposkella jotai pikkujuttuja niihin:D Mutta jos jonku mies ei osallistu häiden järkkäämiseen, kannattais ehkä puhua siitä ennemmin miehensä kanssa. Kaikki miehet ei välttämättä(luultavasti) osaa kaikkee, mut vois sopia jotain juttuja, mitä just sitä kiinnostais tehä. Ja joku aikasemminki sano siitä, et kyl puhua saa. Jos jotain vaivaa se, ettei sulhanen osallistu, nii kyl siitä pitää saada puhua!

Mutkin tunnistaa ne jotka on tunnistaakseen, joten mikäs tässä enää... Musta tulee Teern. Etunimi on niin kansainvälinen, että menen ihan täydestä virolaisesta, kunhan oppisin vähän enemmän puhumaan... Siis kun tuo mies on virolainen, niin siellä tulee käytyä suhteellisen usein. Harmitti vähän, kun miehen äidin nykyinen sukunimi on tosi kaunis, tarkottaa joutsenta suomeksi, mutta miehellä on äitinsä vanha sukunimi, joka ei tarkota yhtikäs mitään...

Jos paikkana on ravintola ja ruoka tulee sieltä, kannattaa kysyä, mitä kaikkea ruokien hintaan sisältyy: kuuluuko esim. tarjoilijat hintaan, entä somistus, ja onko jotain rajotuksia somistuksessa. Sanoisin vinkiksi, että kyselkää kaikki typerältäki kuulostavat jutut, koska ne ei välttämättä oo niin typeriä. Vois esimerkiksi luulla, että ravintolassa ruokien hintaan sisältyy normaalit ravintolapalvelut, mutta niin ei välttämättä ole kaikissa ravintoloissa. Osa ravintoloista kertoo kyllä ihan hyvin, mitä kuuluu ja mitä ei, mutta meille meinas käydä hullusti, kun saatiin vasta tosi myöhään tietää lisäkustannuksista ravintolassa: ruokien hintaan ei kuulunut tarjoilijat, pöytäliinat ja ties mitä muuta. Eli ei ole lainkaan typerää kysyä, kuuluuko astioiden hinta pitopalveluiden ruokien hintaan. Tämäkin vaihtelee.

En tiedä, ootko jo hommannu omasi, mutta laitanpa nyt kuitenkin. Me luultavasti hommataan tällaset, kun meillä on teemana luonto ja sadut: Löytyy Lahjatalo Pastelista ja myös muutamissa muissa paikoissa on näitä nähty, kaikkialla on maksanu 19€.

Meillä myös siunaaminen ulkona juhlapaikan pihalla kahden ison puun välissä järven rannalla (en nyt muista, mitä puita ne oli, kun on vaan kerran käyty paikkaa katsomassa ). Sisällä on sisäpuutarha, johon voi ehkä siirtyä, jos sataa, mutta pitää vielä kattoo hintaa... Jos sataa vähän, niin vois tosiaan vaan ottaa sateenvarjot, enpä ollu ite ajatellu:). Meillä on kaks kaveria soittamassa viulua "kävely"musiikiksi.

Kukaan ei ilmeisesti oo kiinnostunu Tuusulan Gustavelundista... No me kuitenkin vietetään häät siellä. Siunaus Tuusulanjärven rannalla kyseisen paikan mailla 28.6.2008. Ite asutaan Vantaalla, mutta ei oikein löydetty vapaata hienoa paikkaa sieltä tai Hesasta. Ja Gustavelund on siksi myös hyvä, että vierailla on mahdollisuus yöpyä siellä, Vantaalta tällasta paikkaa ei oikein löytyny.

Meillä on myös sama tilanne. Ite en osannu karsia toista kaasoa ja sulhanen taas otti vaan yhden, koska tiesi toisen ehdokkaista olevan vähän huono järkkäilemän asioita:)

Kaksi, en osannu päättää kumpi, joten otin molemmat:) On niin tärkeitä ystäviä molemmat. Kun kattoo noita tuloksia, niin huomaa, ettei Suomeen vielä ainakaan oo rantautunu tapa, että kaasoja on ihan älytön määrä. Neljä kaasoakin alkaa viemään mun mielestä jo esim. alttarilla huomion itse parista. Mutta ehkä sekin riippuu vähän siitä, minkälaisia tehtäviä kaasoille ajattelee... Mun mielestä on ihana viettää aikaa kahden kaasoni kanssa häitä järjestellessä ja keskustelu ei onnistuis ihan niin hyvin, jos ois kovin monta kaasoa.

Monet harmittelee sitä, ettei oo paikka, jossa sais hienon vihkimisen ilman kirkkoa, mutta paikkahan voi olla mikä tahansa! Ite en nimenomaan halua häitä luterilaisessa kirkossa, koska a)oon vähän vastarannan kiiski b)oon käyny luterilaisessa kirkossa ainoastaan koulussa, kun on ollut pakko, miksi siis haluaisin suuren päivän tällaseen rakennukseen?. Mä oon ite uskossa, mutta kuulun helluntaiseurakuntaan, jonka pastorit ei saa vihkiä. Me mennään siis ensin maistraattiin ja oma pastori siunaa hääpaikan kauniiden puiden katveessa..