Angua

Puheen jne. kuuntelu meni mainiosti, mutta sitten piti katsoa suoraan silmiin ja sanoa omat sanamme... Se oli liikuttava hetki molemmille.

Minä laittaisin vihkipäivän... Jos menee vaikeaksi, laittaisin sitten vihki- ja juhlapäivät. Minkä päivämäärän laitatte sormuksiinne?

Meillä asia ei ole hyshys. Kerromme häistä, jos se tulee esille. Blogin jutut ovat salasanan takana, joka annetaan vain harvoille ja valituille. Sielläkään ei kuitenkaan kaikkea paljasteta, vaan annetaan ns. suuntaviivoja, mitä tuleman pitää.

Talvi. Olen talvella syntynyt tyttönen, joten mikään ei ole ihanampaa kuin paukkuvat pakkaset, lumenpaljous ja kuura puiden oksilla. Siihen yhdistetään vielä kynttilät, erilaiset ulkovalot jne. Ei ole tunnelmallisempaa olemassakaan!

Pelottaa!!! :-[ Minä sain viikonloppuna kuulla ensimmäistä kertaa, että minulle ollaan sellaisia järkkäilemässä. Huokaus! Kaasoni näytti minulle luomaansa sivustoa ja se vaikuttaa pahasti siltä, että nyt tätä morsianta viedään. Olen sanonut mielipiteeni, millaiset polttarit olisivat mieleen. Pelkään, että minua ei kuunnella. Toisaalta olen sen verran utelias tyyppi, että odotan mielenkiinnolla, mitä he ovat keksineet. Katsotaan...

Niitä tuntuu olevan kaikilla. Täällä ilmoittautuu myös yksi hyvin pahojen kommenttien uhriksi joutunut morsian. Huokaus... :'( Joskus vain mietityttää, miksi näiden ikävien ihmisten pitää niitä "ihania" letkautuksia viljellä. Ikinä ei tule ajatelleeksi sitä, että tällä naimisiinmenevällä ihmisellä on oikeasti erilainen suhde kuin tällä kateellisella ihmisellä. Tämän ihmisen mielestä morsian/sulhanen ei voi olla onnellinen, saati oikeasti haluta naimisiin. Sulhaseni isoäiti on eräs sellainen piikki lihassani. Hän on joskus oikein ihanalla päällä. Kiva kiva, mukavalta kuulostaa. Sitten pahoina päivinä hän sanoo heti, että ei mitään häitä tarvitse pitää. Häät ovat ihan turhia. Menette vain naimisiin maistraatissa ja se siitä. Mitään juhlia ei tarvitse teidän pidellä eikä kannatakaan. Helpompi erota sitten, kun ei ole lakisotkuja selviteltävänä. Kivaa, eikö? Pelottaa kutsua hänet häihin, koska hän voi nakella siellä sitten mitä tahansa kommentteja.

Minulle on aina ollut selvää, että kesähäät eivät ole minun juttu. Olen itse talven lapsi, helmikuun koviin pakkasiin syntynyt tyttönen. Kädenvääntöähän ko. talvihäiden järjestäminen miehen kanssa oli, mutta kun löytyi oikea päivä, kaikki järjestyikin sitten oikein mukavasti. Nyt niitä häitä sitten suunnitellaan. Ihaninta on, että talvi antaa valkoisuudessaan ihana puitteet. Toisaalta pimeät illat ja kevättalven kirkaspäiväisyys ovat jotain aivan uskomatonta. Toivottavasti ko. ajalle tulisi oikein hytisyttävät pakkaset ja lunta sataisi oikein paljon. Maailma olisi silloin täydellinen. Viime talvi ei kyllä tosin mairitellut lumen paljoudellaan, mutta jos tänä vuonna. Vettä ainakin kesällä on satanut paljon ja se tietää yleensä myös lumista talvea (?). Itse häitämme vietetään helmi-maaliskuun vaihteessa ensi vuonna. Naimisiin menemme ulkomailla lumisten huippujen kupeessa. Hääkuvat otetaan siellä lumen, huippujen ja linnojen maisemissa. Vietämme samalla myös mieleisemme ihanan kuherrusloman lasketellen jne. Juhlia vietetään sitten Suomessa myöhemmin pääsiäisen tienoilla, pääsiäiskokon loimussa.

Meidänkin häissämme näkyy kyllä harrastuksemme ja ammattimme. Niitä emme kuitenkaan tuputa, mutta annamme sellaisia pieni vinkkejä niistä. Harrastuksista rakkaimpia ovat elokuvat ja musiikki. Teemana onkin elokuvat ja sen antama värimaailma. Musiikin valitsemme taas todella huolella kaikkiin tilanteisiin. Äidinkielen ammattilaisena kielellinen leikittely näkyy automaattisesti kaikkialla pieninä vinkkeinä. Puolisoni ammatillinen kiinnostus matemaattisiin yhtälöihin näkyy sekin automaattisesti häissämme. Kun näihin teemoihin lisätään vielä erilaiset älylliset pulmat ja tehtävät, pääsemme sitten kunnolla itse tunnelmaan. Jokaiseen pöytään tulee siis jotain hauskaa näiden teemojen muodossa. :

Kun kerroin omille vanhemmilleni asiasta, äiti oli, että jaahas, no onneksi olkoon. Isä taas sanoi, että no onhan se ollut selvää jo pitemmän aikaa. Tulevan miehen äiti oli ajaa auton ojaan. Vanhempani näyttivät kuitenkin tunteensa paremmin, kun he astuivat meille sisään kihlajaiskahvipäivänä. Molemmat vanhemmat olivat yhteenvetona enemmän helpottuneita kuin välinpitämättömiä. Nyt he odottelevat niitä häitä malttamattomina ja osallistuvat omalla tavallaan valmisteluihin.

Näen aina silloin tällöin kauheita hääpainajaisia. Ne noudattavat aika samaa kaavaa. Menemme juhlapaikalle ja ketään ei ole paikalla. Olemme unohtaneet lähettää kutsut. Tietää, mikä on suurin stressi nro yksi. ;D Toinen painajainen on aika samanlainen, mutta siinä meillä on kaikki muut asiat valmiina, mutta ruokaa ei ole valmistettu ollenkaan ja ihmisiä ei ole paikalla.

Kyllä todellakin tietää. Tuossa selän takana omalla koneellaan häärii ja välillä aina kurkkii mun näyttöä, kun naureskelen tai ihastelen jotain.

Ei kai meilläkään mitään muodollisia häitä ole, mutta ohjeellinen listaus kaikesta mahdollisesta ajateltiin juhlaohjesäännön muodossa laittaa: lahjalista, kartta, majoitusmahdollisuudet, erityiset toiveet, esim. ei lapsia, jne.

Tulee. Juhlaohjesääntöön tulee kaikki olennainen tieto vieraita koskevista järjestelyistä eli ajo-ohjeet, lahjalista, nounou-lista jne.

Meilläkin tapahtuu tuo vihkiminen ja juhlinta eri päivinä. Vihkiminen tapahtuu ulkomailla, jonka jälkeen vietämme häämatkan samalla seudulla. Häämatkan jälkeen tulemme Suomeen juhlimaan. Hääjuhlat ovat siis n. kolme viikkoa hääpäivän jälkeen. Kaikkein vaikeinta on ollut muokata kutsuun sopivaa kutsutekstiä. Miten kerrot, että otimme toisemme aviopuolisoiksi tämän taivaan alla ja haluamme, että tulette juhlimaan valintaamme tällöin ja tällöin kanssamme. Runosuoni ei ole kukkinut vielä oikein... "Sanoimme toisillemme tahdon lähimpien läsnäollessa *piip* tähtien alla *piip* päivänä helmikuussa 2008. Tulkaa juhlistamaan tekemäämme päätöstä yhdessä kanssamme *piip* päivänä maaliskuussa 2008."