Faunastic

Pukuni oli saksalainen, Joensuun jostain kirppikseltä löydetty. Ei ollut aluksi "unelmien puku", mutta hihat kun poistettiin, en olis varmaan hienompaa löytänyt. Tuolla kun se roikkuu, näyttää vähän tyhmältä, ku se helma on ommeltu siihen yläosaan kiinni, siis ihan tarkoitus on sen mukainen. Ennen ajattelin, että mulle sopis sama kangas kainaloista varpaisiin, mutta jossain ku sellaista kokeilin, näytin vain isommalta, joten vaikka puku olikin kierrätyskamaa, niin olin lopulta todella todella tyytyväinen siihen! Helmikirjailut ihastutti Rippijuhlissa äiti oli vänkännyt mulle aivan hirveän kampauksen, joten sanoin kampaajalle, että siitä ei saa tulla yhtään samanlainen ja siitä tuli aivan mainio. Jos olisin silloin omistanut esim. 15cm pidemmän hiukset, olisin jättänyt auki, mutta kampaus sopi pukuun todella hyvin ja tiara vain kaunisti kampausta. Meikkasin itse ja olin ihan tyytyväinen jälkeen. Näppylätkin sain piiloon, vaikka sitä ensin pelkäsin.

Miehen nimi Minun nimeni 21.10.2006 Ja koska mieheni halusi sydämen, piti kaiverrus tehdä käsin. Minä näin sormuksen ja tietysti siis kaiverruksenkin vasta hääpäivänä. Mukava yllätys, kun ei tiennyt yhtään millainen sormus tulee =)

Miehelläni oli vankka mielipide siitä, että viimeinen yö ollaan erillämme. Hän päätti mennä tuohon parin kilometrin päähän kaverinsa luo yöksi, jonne sitten änkeytyi kaikki bestmanit ja kuskit. Häitä edeltävänä päivänä olimme koristelemassa juhlapaikkaa talkoovoimin ja rakas kaasoni oli tullut opiskelupaikkakunnaltaan jo edellisenä päivänä auttamaan. Juhlapaikan koristelun jälkeen (tai no, minä ja kaasoni lähdettiin aiemmin) lähdimme kotiin, lämmitettiin sauna, tehtiin auton perään vielä se sellainen mikä lie kolistelija. Tarkoitus oli myös siivota, mutta missään vaiheessa emme ehtineet. Joten sulhanen vietti viimeisen iltansa juoden muutaman oluen kaveriporukassa ja minä kaasoni kanssa saunassa ja juoden vähän lonkeroa =) Nukuimme eri huoneissa, minä omassa sängyssä ja kaaso sohvalla (voi raukkaa) yön nukuin todella hyvin, ehkä vähän jännitin... ja hääaamuna oli täysi tohina päällä.. Tulevalle aviomiehelleni laitoin tekstaria, muistutin sitä jostain, mutta sitten joku toinen soitti ja sano, että ei saa häiritä

Halusin omasta nimestäni äkkiä eroon En voi sanoa, että olisin vihannut sitä, mutta en tykännyt kun joka paikassa jouduin tavaamaan sen kirjain kirjaimelta ja selittämään onko siitä yksinkertainen vai tupla v... > Vaikka nyt uusi nimeni onkin yhtä harvinainen, saa ihmiset paremmin siitä selvää.. Tosin välillä joutuu sanomaan miten monta uuta ja peetä siinä on : Mutta itse olen tyytyväinen, että sain yksitavuisen sukunimen vaihdettua tuplasti pidempään ;D

Vihkisormukseni näin vasta alttarilla... Kaasoni oli nähnyt sormuksen jo paria päivää aiemmin. En sitten tiedä miten monta ihmistä sen oli nähnyt ennen minua ;D Mutta mieheni kertoi surullisena, että sormus jonka oli tilannut, jonka kaasoni oli suunnitellut ja mieheni vielä viimeistellyt, oli joten mystisesti kadonnut matkalle. Kultaliikkeestä oli soitettu, että sormus on valmis, voitte tulla hakemaan. Mieheni oli lähtenyt hakemaan sormusta, mutta liikkeessä ihmeteltiin, että mitäs tää mies täältä oikein haluaa.. Joten sitä uniikkisormusta ei sitten koskaan valmistettukaan. Onneksi mies ei siitä maksanut!! Häihin oli aikaa 2 ja puoli viikkoa, joten sormusta ei olisi ehtinyt laittamaan enää tilaukseen, kaikkien liikkeiden mukaan kultaseppä olisi tarvinnut kolme viikkoa aikaa! No, mieheni sitten surullisena lähti etsimään toista sormusta, taakkana painoi myös raha, koska uniikkisormus olisi tullut yllättävän halvaksi. Yhdestä liikkeestä sitten mies löysi kauniin sormuksen, mutta johon ei ollut rahaa. Hän alkoi keräämään jotain kolehtia ;D ja sai tämän vihkisormuksen. Ja se oli sitten Suomen viimeinen myyty tällainen sormus Yksi timantti, kultaa ja valkokultaa. Sointuu ihanasti kihlasormuksen kanssa. Vihkisormus hieman leveämpi kuin kihla, nää on yhteensä muistaakseni 7mm. Että sellainen tarina!! Ihanin vihkisormus! Onneksi en tiedä millainen siitä kaason ja mieheni suunnittelemasta olisi tullut..

Meillä oli ainoa "rahatoive" Ikean lahjakortti. Niitä tuli 140euron edestä, tosin piti tulla enemmän, mutta eräs ihminen ei sitten ollutkaan ottanut huomioon omia taloudellisia tilanteitaan.. hah. No. Shekkejä tuli yllättävän paljon ja rahaa näin yhteensä tuli reilu 2000 euroa. Jäljellä rahaa on lähinnä uutta autoa varten, Ikean lahjakortit tais mennäkin jo =) Vieraita vajaa 70.

Kela-kortti täälläkin =) Ja sain hauskaa tekemistä vanhasta kortista. Syötin sen kissallemme. Siis en oikeasti, mutta se tykkää järsiä sen reunoja ja nyt se kortti näyttää ihan hassulta =) Sanoma Magazinelle sukunimen muutos meni automaattisesti, mutta siinä kesti kauan. Pankki meni automaattisesti, tosin kortit piti tilata erikseen. Uutta ajokorttia hain muutama päivä jälkeen häiden ja uusi kortti tuli n. 3viikkoa sen jälkeen. Oli muuten hassua pari kertaa käydä kaupassa niin, että maksoin kortilla, jossa oli vanha nimeni ja henkilöllisyyden todistin uudella sukunimellä varustetulla ajokortilla. Oli siinä taas selittämistä =) Joitain posteja tulee vielä vanhalla nimellä, kuten liiton lehti...

En ehkä enää laskisi kihlavuosia, ennen se meni niin, että kolme vuotta yhdessä, joista kaks kihloissa. Nyt voin sanoa, että neljä vuotta yhdessä ja kohta 2kk naimisissa =) sori, offtopic!! Pakko muuten sanoa tähän väliin, koska me kihlauduimme nuorina (olimme 17) , niin on alkanut ottaa aivoon Salkkareiden Paulan suhtautuminen Annikan ja Roomeon kihlaukseen.. Ei vaan voi olla onnellinen toisten puolesta... Meiltä meni kihlauksesta kolme vuotta, että alttarille pääsimme. Rakkauden takia tietysti. Ja tulevaisuuden toivossa, yhteisiä vuosia miettien : Mutta joo, jos kerta naimisissa ollaan, niin mun mielestä siinä vaiheessa on ehkä vähän turha laskea miten kauan kihloissa oltiin.. Mun mielipide.

Heipparallaa. Häistämme on kulunut kohta 2kk ja sanotaanko ihan suoraan, ettei tuo naimisiin meno ole mitään muuttanut. Sen vain, että sukunimeni muuttui ja olen rouva. Tietysti on ihanaa esitellä uutta hienoa timanttisormusta ja jutella häistä aviomiehen ja kavereiden kanssa... Masennusta ei sentään ole, mutta tosiaan, tuli häiden jälkeen sellainen fiilis, että no hö, tässäkö se oli, niin paljon rahaa ja aikaa meni häiden suunnitteluun ja nyt se on ohi! Itse ajattelin tosiaan sellaista after wedding -iltaa, meillä on kotona vielä pari pulloa viiniä ja oluttakin jäi ihan kiva määrä. Mutta enpä tiedä mitä mieheni tästä ideasta tykkää, hän kun on sellainen rauhallisten koti-iltojen sankari, ettei mistään pippaloista ynnä muista illanistujaisista välitä niin kovasti... Häämatkaa tässä odotellaan, omat vanhemmat sen järkkäävät. Kuulemma johonkin Eurooppaan ja vasta keväällä. Hö.

Moi, mulla ei ole kylläkään kuvaa vielä paikkakorteista, mutta ideana oli aivan mahtava. Ensin suunnittelimme kuivattuja vaahteranlehtiä, joihin kirjoittaisimme sellaisella kultakynällä sitten nimiä.. Mutta ei-niin-luova isäni keksi sitten jotain vielä enemmän luontoaiheista ja ryhtyi keräämään käpyjä. Käpyihin upotamme sydämen muotoisen kartongin, johon on kirjoitettu nimi. Ei mikään huono idea ja tulee taas rahansäästöä