Snazu

^Hahhah! Mahtava!

Näitä itsekkäitä kaasoja riittää Vaihda kaaso. Munkin ois pitänyt kun alkoi ekoja merkkejä ilmaantua. Hän ei ehtinyt ja jaksanut tulla katsomaan mun morsiusmekkoani, mut kolmeen kertaan käytiin metsästämässä hänelle kaasonpukua. Ja aina palavereissa piti miettiä miten hänen tukkansa laitetaan. Häissä hänen piti auttaa mua ja esim. kantaa laukussaan mun puuteria ja huulikiiltoa. Mun puolesta kaasoa käytiin etsimässä 7 kertaa ja huudeltiin kymmeniä kertoja kun hän oli aina omilla teillään. Ja arvatkaas ketä koko ajan lisäili sitä mun huulikiiltoa itselleen ja peilaili itseään puuteripeilistä Ja tää on vain pieni osa hänen jutuistaan... Ois pitänyt ajoissa toimia.

Vauvalla on lupa tulla. Se on ollut aina mun sääntö, ei lapsia ennen naimisiinmenoa.

Kyseles hääpaikkakuntapalstan Rauma-ketjusta. Itsellä oli häät Villa Tallbossa joka on satamassa, mutta en usko, että tarkoitat sellaista merinäkymää ;D

Heti maanantaina tuli lasku vihkimisestä maistraatista. Nimeö ei oltu heti jaksettu vaihtaa, mutta lasku lähetettiin heti.

Kihloissa oltiin 2,5 vuotta, häitä alettiin toden teolla suunnittelemaan tasan vuosi ennen häitä. Kihloihin mennessä molemmat tiesi, että 2-3 vuoden sisällä mennään naimisiin.

Pyydettiin rahaa, paitsi ystäviltä ei haluttu rahaa. Saatiin 2700 e + 200 e lahjakortti. Mut ainakaan yksi lahja ei näy vielä tilillä, joten ainakin tuo summa saatiin. Vieraita oli 50. Niin ja saatiin tietty 1000e appiukolta ennen häitä häämatkaa varten. Ja mun vanhemmat osti meille astianpesukoneen.

Mulla oli pieni laahus, jota ennen häitä kannoin lenkistä koko ajan. Häissä annoin sen laahata maata, ulkona oltiin paljon. Vaikka metsässä, rannalla ja kaikkialla sen kanssa rämmin ja aiemmin päivällä oli satanyt tosi paljon, laahus likaantui ihmeen vähän. Mä tykkäsin, että on laahus.

Kävin itse ostamassa huulikiillon eri liikkeestä ja oman puuterin otin mukaan. Tarvitsin vain huulikiiltoa lisää ruokailun jälkeen ja kuvauksissa lisäsin sitä. Meikit pysyi oikein hyvin.

Me herättiin hiukan ennen kymmentä hotellin sviitistä. Aamiainen tuotiin huoneeseen ja sitä syötiin (ja oli kyllä upea aamiainen!). Pusuteltiin, naurettiin ja syötettiin toisiamme. Laitettiin sviitin sauna päälle mentiin aamusaunaan. Katseltiin kortteja ja vieraskirjaa (jossa oli meidän keksimiä kysymyksiä ja vastauksia on tosi kiva lueskella moneen kertaan). Lähdettiin kotiin, taksi tuli hakemaan. Bestman toi automme heti ja sen yhden ison ainoan lahjan (muut lahjat oli rahaa niin kuin toivoimme). Haettiin kissat vanhemmiltamme takaisin kotiin ja sinne oli tullut tätini perheineen, koska eivät päässeet häihimme. Kotona avasimme lahjan ja siellä oli juuri se mitä olimme toivoneet, iso kissojen kiipeilypuu. Kokosimme sitä. Lähdimme syömään ravintolaan kun nälkä tuli. Vuokrattiin kaksi leffaa ja katsottiin ne sylikkäin.

Me aiotaan käyttää hieman häämatkalla, maksaa kiitoskuvat ja muu mikä häistä on vielä maksamatta. Sitten laitetaan sen verran talteen, että vauvalle saadaan rattaat ja kehto kun sellainen tulee tässä joskus ja mies haluis taulu-tv:n.

Niin ja lisätäkseni, mulle tärkeä hetki oli, kun mies sanoi heti vihkimisen jälkeen mulle, että joutui tosi paljon pidättelemään itkua. Mun mies on itkenyt ehkä muutaman kerran elämässään ja se kosketti mua, että tämä oli jo niin liikuttava ja merkittävä hetki miehelleni, että itku meinasi tulla.

Hymyilin. Olin niin onnellinen, etten voinut olla hymyilemättä.

Mua ei jännittänyt ennen häitä tai sinä päivänä lainkaan. Sanoin vaan kaikille, että sit kun kurvataan hääautolla siihen juhlapaikan pihaan ja siellä ne kaikki odottaa meitä ja mun pitäis nousta autosta ylös, mua tulee jännittämään ihan törkeesti. Ja niin jännittikin! Lähestyessämme juhlapaikkaa mä vaikersin, et apua ja sulho heitti autoa ajavalle bestmanille, et "kaasu pohjaan, ettei toi ehdi muuttaa mieltään!" ;D Kaikista mieleenpainuvin oli, kun käveltiin vihkimispaikalle, sää oli täydellinen ja vieraat kaikki hymyili. Asetuttiin hääkaaen eteen, käännyttiin toisiamme kohti ja otettiin molemmista käsistä kiiinni. Kuunneltiin vihkitoimitusta, vastattiin kyllä, vaihdetttiin sormukset ja loppusuudelma. Sitä hetkeä mietin paljon vieläkin

Pakko sanoa, et mä oon nähnyt painajaisia häihin liittyen kanssa myöhästymisistä, eli hokaan, et hei tänään ne meidän häät onkin jo! Tunnin päästä pitäis alkaa vihkiminen ja mitään ei oo tehty. Luulin näkeväni niitä unia loppuun asti. Häät on huomenna. Mä olen muistaakseni nähnyt tasan 3 häihin liittyvää unta (eli painajaista) ja ne kaikki noin puoli vuotta ennen häitä. Ei yhtään nyt enää lähempänä. Mä stressaan ihan törkeästi kaikkea mahdollista normaalisti; soiko kello aamulla varmasti, huomenna on pakko mennä kauppaan, enhän unohda ottaa pyykkejä koneesta... Ja sen takia menetän aina yöuneni, erittäin helposti. Mä olen nukkunut siis niin hyvin viime viikon. Ja sitä paremmin tunnun nukkuvan, mitä lähemmäs häät tulee

No me puhuttiin myös siitä, et jos sataa, halutaanko jotain erikoisia kuviakin ja katseltiin paljon kuvaajan jo ottamia hääkuvia. Sitten kun meillä on ulkokuvat, puhuttiin, et mihin aikaan, ettei aurinko paista päin naamaa. Ja missä haluttais et niitä kuvia otetaan, onko toiveita tietyistä paikoista. Sit esim siitä, et mitä toivotaan taustalle: hääautoa, juhlapaikkaa, metsää, muuta luontoa, raunioita, kiviaitaa tai vanhaa puuaitaa, merta... Sit kuvaaja jo tiesi, et merta me ei haluta niin ei sit kulu aikaa siihen, et se vie meiät rantaan ja sit vasta sanotaan, et ei kyl nyt... Sitten puhuttiin esim. et jos tuulee kovasti, et mitä sit voi tehdä jne.

Mulle ainakin tulee ehdottomasti piilarit. En yritä haukkua ketään, mutta musta ainakaan MINULLE MORSIAMENA ei kuulu lasit. Mies kyllä aikoo laittaa lasit, vaikka joskus piilareita käyttääkin. Hän oli sitä mieltä, että koska käyttää lähes aina laseja, kyllä ne hänellä täytyy olla hääpäivänäkin, koska ne kuuluvat häneen. Mä käytän laseja - piilareita 60% - 40 %. Piilarit tuntuu paljon mukavammilta, silmät tulee esille ja ei näytä pieniltä lasien takaa. Piilareilla myös näkee sivuun kääntämättä päätä ;D

Mä olen nähnyt neljä häihin liittyvää painajaista. Niissä kaikki ei ole mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta kaikki on silti pohjiltaan hyvin. Ekassa häät jo alkoi, mutta multa puuttui puku, meikki ja kampaus. Mä en silti niitä kovasti ehtinyt murehtia kun yritin kaikkia ihmisiä saada laittamaan koristeet oikeille paikoille äkkiä kun vieraita alkoi jo tulla. Todella kaunis juhlapaikka oli muuten. Löysin jostain kauniin kesämekon kiireessä ja päätin, että kyllä tää riittää oikein hyvin. Meikkasin kanssa vauhdissa ja laitoin hiuksia jotenkin ponihännälle tms. Koko ajan ihmettelin missä mun kaaso on kun tarviin sitä. Sitten kaasoni yhtäkkiä ilmestyi paikalle IHAN HUMALASSA! (Oikeasti meillä kun on ollut paljon puhetta, että häämme ovat alkoholittomat, mutta kaaso ei meinannut aluksi tajuta sitä lainkaan vaan selitti koko ajan että kyllä hän viinat tuo paikalle). Ja sitten kaaso rupes tarjoamaan kaikille meidän vieraille pullostaan. Ja kaiken kukkuraksi meiän iskälle ja se jopa otti kulauksen! Että mä olin vihanen... Kaksi seuraavaa unta on ollut samanlaisia. Ekassa oltiin kotona ja toisessa mökillä. Sit yhtäkkiä tajuan, et hei tänään on meidän häät! Kello on 12 ja vihkiminen pitäis olla 5 tunnin päästä. Tulee kauhee kiire ja mua rupee itkuttaa kun ei kaikkea ehdi tehdä. Sit tajuan hetken päästä, et ei ne häät olekaan tänään vielä, muutaman kuukauden päästä onneks vasta. Eli hyvin päättyy, mut paniikki iskee kyl ensin. Viime yönä näin unta mun polttareista. (mun kaaso on hieman rämäpää ja me ei oikein oltu aluksi samoilla linjoilla mitä halutaan mun polttareista). Yhtäkkiä kaaso ilmestyi meille. Ja mä tajusin, et nää on varmaan ne mun polttarit. Sit kaaso rupes paiskimaan mua vesi-ilmapalloilla ja mä sanoin sille tosi vihasesti, et just tän takia mäkin olisin halunnut hieman osallistua tähän suunnittelemiseen. Kaaso vaan räkätti. Sitten se sanoi, et nyt odotetaan muita. Kello oli jotain kymmenen aamulla ja kysyin, et millon muut on tulossa. "Jaa, joskus tossa kahdeksalta illalla, ei ne ehdi aiemmin". Sit me jäätiin vaan istumaan hiljaa ja odottamaan.

Tässä pukuni

Ehdoton nou nou: - alkoholi - tasan ketään ei nolata - ei hääkakkupolkaisua - ei heitetä mitään kimppuja tms - ei kirkkoa - ei morsiamenryöstöä ja tyhmiä rahankerjuuleikkejä

Mulla on puku jo valmis ja katsomaan mennään ensi viikon pe! Otetaan jo pituus ja nyt iski kauhea paniikki löytää kengät. Alusvaatteet olen jo ostanut, mutta loppumitat otetaan vasta lähempänä (häihin aikaa vielä hieman alle 3kk), koska en uskalla niitä vielä ottaa, aikaa niin paljon.

Meillä ei siis viskota kimppua, enkä pidä siitä perinteestä yhtään, mutta kysynkin, että kuinka monta naimatonta naista teidän mielestä häissä pitää vähintään olla että sen voi heittää? Riittääkö 5? Kunhan pohdiskelen omaksi ajankulukseni...

The Godfather (Love Theme) tulee meidän häätanssiksi.

Me lähdetään kesken häiden kuvattavaksi luontoon eli morsiuspari ryöstetään. Ei olla vielä keksitty miten, yksi ehdotus oli, että joku vetää lattian poikki suklaapatukkaa narun perässä ja morsian (suklaahulluna) ravaa silmät pyöreinä sen patukan perässä ja sulho morsiamen perässä.... Ei missään nimessä laiteta vieraita keräämään jotain rahaa mut kai jotain keksitään... Vanhemmille kait.

Mä ainakin olisin erittäin tyytyväinen jos kimpunheittoa ei olis, mä en menis mukaan jos olis (ja meillekään ei sitä tule)