Snazu

^Hahhah! Mahtava!

Näitä itsekkäitä kaasoja riittää Vaihda kaaso. Munkin ois pitänyt kun alkoi ekoja merkkejä ilmaantua. Hän ei ehtinyt ja jaksanut tulla katsomaan mun morsiusmekkoani, mut kolmeen kertaan käytiin metsästämässä hänelle kaasonpukua. Ja aina palavereissa piti miettiä miten hänen tukkansa laitetaan. Häissä hänen piti auttaa mua ja esim. kantaa laukussaan mun puuteria ja huulikiiltoa. Mun puolesta kaasoa käytiin etsimässä 7 kertaa ja huudeltiin kymmeniä kertoja kun hän oli aina omilla teillään. Ja arvatkaas ketä koko ajan lisäili sitä mun huulikiiltoa itselleen ja peilaili itseään puuteripeilistä Ja tää on vain pieni osa hänen jutuistaan... Ois pitänyt ajoissa toimia.

Vauvalla on lupa tulla. Se on ollut aina mun sääntö, ei lapsia ennen naimisiinmenoa.

Kyseles hääpaikkakuntapalstan Rauma-ketjusta. Itsellä oli häät Villa Tallbossa joka on satamassa, mutta en usko, että tarkoitat sellaista merinäkymää ;D

Heti maanantaina tuli lasku vihkimisestä maistraatista. Nimeö ei oltu heti jaksettu vaihtaa, mutta lasku lähetettiin heti.

Kihloissa oltiin 2,5 vuotta, häitä alettiin toden teolla suunnittelemaan tasan vuosi ennen häitä. Kihloihin mennessä molemmat tiesi, että 2-3 vuoden sisällä mennään naimisiin.

Pyydettiin rahaa, paitsi ystäviltä ei haluttu rahaa. Saatiin 2700 e + 200 e lahjakortti. Mut ainakaan yksi lahja ei näy vielä tilillä, joten ainakin tuo summa saatiin. Vieraita oli 50. Niin ja saatiin tietty 1000e appiukolta ennen häitä häämatkaa varten. Ja mun vanhemmat osti meille astianpesukoneen.

Mulla oli pieni laahus, jota ennen häitä kannoin lenkistä koko ajan. Häissä annoin sen laahata maata, ulkona oltiin paljon. Vaikka metsässä, rannalla ja kaikkialla sen kanssa rämmin ja aiemmin päivällä oli satanyt tosi paljon, laahus likaantui ihmeen vähän. Mä tykkäsin, että on laahus.

Kävin itse ostamassa huulikiillon eri liikkeestä ja oman puuterin otin mukaan. Tarvitsin vain huulikiiltoa lisää ruokailun jälkeen ja kuvauksissa lisäsin sitä. Meikit pysyi oikein hyvin.

Me herättiin hiukan ennen kymmentä hotellin sviitistä. Aamiainen tuotiin huoneeseen ja sitä syötiin (ja oli kyllä upea aamiainen!). Pusuteltiin, naurettiin ja syötettiin toisiamme. Laitettiin sviitin sauna päälle mentiin aamusaunaan. Katseltiin kortteja ja vieraskirjaa (jossa oli meidän keksimiä kysymyksiä ja vastauksia on tosi kiva lueskella moneen kertaan). Lähdettiin kotiin, taksi tuli hakemaan. Bestman toi automme heti ja sen yhden ison ainoan lahjan (muut lahjat oli rahaa niin kuin toivoimme). Haettiin kissat vanhemmiltamme takaisin kotiin ja sinne oli tullut tätini perheineen, koska eivät päässeet häihimme. Kotona avasimme lahjan ja siellä oli juuri se mitä olimme toivoneet, iso kissojen kiipeilypuu. Kokosimme sitä. Lähdimme syömään ravintolaan kun nälkä tuli. Vuokrattiin kaksi leffaa ja katsottiin ne sylikkäin.

Me aiotaan käyttää hieman häämatkalla, maksaa kiitoskuvat ja muu mikä häistä on vielä maksamatta. Sitten laitetaan sen verran talteen, että vauvalle saadaan rattaat ja kehto kun sellainen tulee tässä joskus ja mies haluis taulu-tv:n.

Niin ja lisätäkseni, mulle tärkeä hetki oli, kun mies sanoi heti vihkimisen jälkeen mulle, että joutui tosi paljon pidättelemään itkua. Mun mies on itkenyt ehkä muutaman kerran elämässään ja se kosketti mua, että tämä oli jo niin liikuttava ja merkittävä hetki miehelleni, että itku meinasi tulla.

Hymyilin. Olin niin onnellinen, etten voinut olla hymyilemättä.

Mua ei jännittänyt ennen häitä tai sinä päivänä lainkaan. Sanoin vaan kaikille, että sit kun kurvataan hääautolla siihen juhlapaikan pihaan ja siellä ne kaikki odottaa meitä ja mun pitäis nousta autosta ylös, mua tulee jännittämään ihan törkeesti. Ja niin jännittikin! Lähestyessämme juhlapaikkaa mä vaikersin, et apua ja sulho heitti autoa ajavalle bestmanille, et "kaasu pohjaan, ettei toi ehdi muuttaa mieltään!" ;D Kaikista mieleenpainuvin oli, kun käveltiin vihkimispaikalle, sää oli täydellinen ja vieraat kaikki hymyili. Asetuttiin hääkaaen eteen, käännyttiin toisiamme kohti ja otettiin molemmista käsistä kiiinni. Kuunneltiin vihkitoimitusta, vastattiin kyllä, vaihdetttiin sormukset ja loppusuudelma. Sitä hetkeä mietin paljon vieläkin

Pakko sanoa, et mä oon nähnyt painajaisia häihin liittyen kanssa myöhästymisistä, eli hokaan, et hei tänään ne meidän häät onkin jo! Tunnin päästä pitäis alkaa vihkiminen ja mitään ei oo tehty. Luulin näkeväni niitä unia loppuun asti. Häät on huomenna. Mä olen muistaakseni nähnyt tasan 3 häihin liittyvää unta (eli painajaista) ja ne kaikki noin puoli vuotta ennen häitä. Ei yhtään nyt enää lähempänä. Mä stressaan ihan törkeästi kaikkea mahdollista normaalisti; soiko kello aamulla varmasti, huomenna on pakko mennä kauppaan, enhän unohda ottaa pyykkejä koneesta... Ja sen takia menetän aina yöuneni, erittäin helposti. Mä olen nukkunut siis niin hyvin viime viikon. Ja sitä paremmin tunnun nukkuvan, mitä lähemmäs häät tulee