Minulle päätös kihloihin menosta (ts.lupaus vaimoksi tulemisesta) oli paljon "isompi askel" kuin päätös naimisiinmenosta! En oikein osaa sitä selittää :-?, mut mua hirvitti ajatus et mennä kihloihin, eli lupautua toiselle vaimoksi ja kun olin sen lupauksen antanut itse häiden yms suunnittelu ei enään ollut niin iso askel! Varmasti sitä kaikki miettii välistä, niitä omia ratkaisuja...mutta mietin kyllä sitäkin et miten voi olla näin hyvä ja rauhallinen olo! ..ja miten jostain aivan tuntemattomasta ihmisestä voi näin äkkiä itselle tulla näin tärkeä! Olen aina ollut hidas rakastumaan, ja siksi kaikki tuli nyt kuin salama kirkkaalta taivaalta...! alku oli vaikeaa meille kummallekki, kun olimme olleet kumpainenkin pikään yksin (sulhasella ei yhtään pitempää suhdetta alla)...monesti itkimme yhdessä ku niin pelotti et miten meidän käy..kestääkö rakkaus jne. ja nyt olemme tässä, et suunnittelemme häitä! ..tietty pelottaa se kaikki muutos mitä kihlautuminen ja naimisiin meno tuo elämääni ja olenko valmis siihen! Mutta ei näitä asioita ole itse tarvinnut tähänkään asti suunnitella, ni luotamme siihen ettei niitä tärvi tulevaisuudessakaan murehtia!! Onneksi olemme saaneet puhuttua toisillemme peloistamme ja toiveistamme, ni se helpottaa yhteisen elämän perustan luomista!
