Hyvä ketju! Minäkin jaksoin aikani vihjailla, toivoa ja odotella kosintaa. Sitten aloin miettiä, että haluanko mieluummin kihloihin lähitulevaisuudessa niin, että itse kosin, vai haluanko kieriskellä kuukausia katkerissa "Ei se kuitenkaan koskaan kosi" -ajatuksissa ja ehkä sitten joskus saada sen romanttisen kaivatun kosinnan. Päätin, että mieluummin ryhdyn onnelliseksi nopeammin Olisihan se ollut hienoa tulla kosituksi mutta hienoa oli myös kosia! Minun mielestäni on siis paljon parempi kosia itse kuin jäädä kitisemään puuttuvasta kosinnasta. Mies sanoi, että jos kosinta olisi hänelle jäänyt, olisi pitänyt odottaa johonkin suurkaupunkiin... eli ei olisi kosittu vieläkään Nyt kuitenkin on häät ensi kesänä onnellisesti ja yhteistuumin! Ja mieskin on alkanut tosissaan innostua hääsuunnitteluista koko ajan enemmän - aluksi tuntui, että aihe ei ollut kovin toivottu, mutta se taisi vain johtua siitä, että häät tuntuivat olevan vielä niin kaukana. Onnea ja menestystä siis kaikille kosijoille!