Yamatodamashii

Hmmm, entäpä tällainen tapaus: Tarkoituksenani matkustaa ulkomaille (Japani) vanhalla passillani, vanhalla nimelläni, ja mennä siellä japanilaisen kihlattuni kanssa naimisiin. Vielä selvittelen voinko rekisteröinnit ym. Suomea varten tehdä vasta Suomeen paluuni jälkeen. --> Onnistuuko tässäkin tapauksessa reissuni takaisin Suomeen vanhalla passilla, vai näkeekö ulkkariviranomaiset että olen avioitunut heidän maassaan? (aion kyllä kysellä asiasta montakin tyhmää kysymystä mm.suurlähetystöltä, mutta täältä voi joskus saada vertaistukea hiukan nopeammin ) Opintojeni vuoksi en voi maassa viipyä kuin muutaman viikon, eli joudun palaamaan Suomeen vielä kevääksi. Tarkoitus on sitten aloittaa uusi yhteinen elämä sulhoni kanssa hänen maassaan kesän alusta. Oleskelulupaa tai ns. "vaimoviisumia" (spouse visa) haen Suomesta käsin.

... samaa laulua taallakin, eli etta ihmiset ei puhu ja kaupat menee liian aikaisin kiinni, erityisesti viikonloppuisin. Lisaksi kaipailee enemman etnisia ruokatarvikkeita kauppoihin. Tuo puhumattomuus kylla kummastuttaa minuakin, suoraan sanoen! Kun sulhoni on muutamaan eri otteeseen yrittanyt ruokakaupasta loytaa jotain tiettya asiaa (esim. kuivahiivaa), ja yrittanyt kysya siita muilta ihmisilta, niin ihmiset kuulemma vaan sivusilmalla mulkaisevat ja lahtevat karkuun sanomatta mitaan! Siis eivat edes soperra "sorry i don't speak any english" tms. Samoin rappukaytavassa - itse moikkaan samassa talossa asuville, ja he moikkaavat takaisin, vaan kun sulhoni moikkaa niin ihmiset kavelevat ohi sanomatta mitaan. Todellakin harmittaa, arsyttaa ja nolottaa olla samaa kansaa...

Voi apua, rupeaa tosissaan hirvittamaan kun naita teksteja lukee. Jos olen oikein ymmartanyt, olemme varmaan paperisodan suhteen kuitenkin valinneet oikein ja aiomme menna miehen kotimaassa avioon.. Han on EU:n ulkopuolelta myoskin, ja ilmeisesti siis heidan asemaansa on juuti hankaloitettu noiden papereiden suhteen... Nyt vaan mietityttaa. Juuri luin etta esteettomystutkintapyyntoon tarvittaisiin meidan molempien allekirjoitus - mites kun han ei ole Suomessa? Eika paase tulemaan? Joutui juuri lahtemaan kotimaahansa kun viisumit vanhentuivat (yksi lisasyy sille miksi avioon menemme). Tarkoitukseni oli siis hoitaa omat paperini kuntoon taalla Suomessa nyt syksylla, matkustaa hanen maahansa alkuvuodesta, jossa sitten hoitaisimme loput paperihommat ja menisimme virallisesti avioon. Kenellakaan muulla ollut samanlaista tilannetta? Menen kylla maistraattiin itse kyselemaan viela, mutta olen itse lahdossa tyoreissuun pariksi kuukaudeksi enka oikein ehdi kunnolla naita hoitaa ennen syyskuuta.... hiton byrokratia, tosiaankin >:E

Pistan nyt tahan, jos vaikka teista jo kirjottaneista joku osaisi sanoa. Pitaisi nimittain kohta itse hakea maistraatista papereita ja hoitaa niille kaannokset Japaniksi, ja apostillet. Mietityttaa vain kuinka paljon tuo lysti tulee maksamaan - kaannostoimistot eivat nettisivuillaan ilmoittele hintoja, vaan heille pitais lahettaa tarjouspyynto/tekstimaara. Paljon te olette joutuneet kaannoksista maksamaan?

Luontoaidin raivarit eivat haasuunnitelmiin/avioitumiseen nyt viela ole vaikuttaneet, paitsi ehka vain varmentaneet sita paatosta etta asiat taytyy vihdoin laittaa liikkeelle. Sen sijaan tulevaisuuden suunnitelmat ovat menneet uusiksi, asuinpaikan ja sen sellaisen suhteen. Sulhoni on nimittain siis japanilainen, ja tarkoituksemme oli valmistumiseni jalkeen mahdollisesti asustaa Tokiossa pari vuotta. Ajatuksena oli etta olisin jo nyt etsinyt sielta jalleen yhta tyoharjoittelupaikkaa (olen ollut aiemminkin), kunnes tuli maaliskuun 11. ja pahin kavi toteen, eli valtava maanjaristys, tsunami ja sita seurannut yha jatkuva ydinvoimalaongelma. Epatietoisuus ja epavarmuus tuosta ydinvoimalasta jatkuu vain. Onneksi ihan lahimpia tuttavia ei ole joutunut jaristyksen/tsunamin/ydinsateilyn uhreiksi, mutta tuttujen tuttuja kylla. Lisaksi sateilyn pelataan pahentuessaan vaikuttavan myos Tokioon - osa ihmisista pelkaa Tokioon menemista tallakin hetkella. Tarkoitus onkin nyt asettua Englantiin, mika on molemmille myos tuttu paikka. Itselleni luopuminen siita unelmasta etta voisin asua Tokiossa on ollut tietysti jokseenkin pysayttava ja surullinenkin paikka. Harmittaa myos se, ettei paase niin hyvin tutustumaan miehen sukulaisiin, vaikka olenkin heita joitakin kertoja tavannut. Oma perheeni on kuitenkin tyytyvainen, jos en lahde ihan maailman aariin... Tama onnettomuusjakso on kuitenkin vaikuttanut myos siihen, etta haluamme auttaa. Molemmat olemme tehneet rahallisia lahjoituksia Japaniin, sulhoni on parin viikon paasta lahdossa onnettomuusalueelle auttamaan konkreettisesti (raivaustoissa ym), ja itse toivon paasevani tekemaan samaa loppusyksysta. Ydinsateilyn uhka ja myos taloudelliset ongelmat ovat mielessa koko ajan - huolettaa miten kay monille ystaville ja mieheni perheelle.

Vaikkei meilla nyt viela olekaa mitaan konkreettista tiedossa ainakaan pariin vuoteen, niin kerron nyt kuitenkin mita ollaan yhdessa paivaunelmoitu, haaveiltu ja periaatteessa suunniteltukin.. Kaksia hippaloita (tai jopa periaatteessa kolmansiakin) ollaan mietiskelty, jotta paasisi kaikki rakkaat osallistumaan. Molempien perheissa kun on mm.vanhuksia jotka eivat paase enaa matkustelemaan. Ei mitaan megapirskeita, ne ei ole meidan tyyliin, mutta tyylikasta ja hillittya, jotain uutta, molemmissa maissa. Ensiksi Japanissa (jos vain lainkoukerot jne sen sallii) vihkiminen zen-buddhalaisin menoin, lasna toivottavasti vanhemmat ja sisarukset, ja ne miehekkaan puolen sukulaiset. Siella mulla olis sitten haakimono ym. asiaankuuluvat vermeet paalla. Suomessa voisi sitten olla paikallaan liiton siunaus ja juhlat kaikille halukkaille, niin suomesta, japanista kuin muualtakin maailmasta, ei kuitenkaan mitaan morsiamen ryostoja ja tansseja ja muuta kliseista, vaan joku ihana illallinen, musiikkia, saunomista jne. Ja tanne se valkoinen unelmapuku. Sitten viela englannissa voitaisiin pistaa pystyyn bileet niille kavereille jotka on taalla englannissa, vuokrattais klubi ja tutut dj't soittamaan aamuun asti.. asu? ehka valkoset tennarit ajais morsiamen varustuksen ..Palaan asiaan parin vuoden paasta kertomaan etta pitavatko suunnitelmat paikkansa!

Japaniasta

Itse haluaisin mieluusti ottaa kaksoisnimen. Meilla on molemmilla aika harvinainen sukunimi, molemmilla ns. suojattu sukunimi joten sita ei muilla ole kuin niilla jotka tosiaan on samaa sukua. Suomalaisessa nimessa vaan on noita aeaekkosia joten se voi tuottaa hankaluuksia Itse haluaisin sulhon nimen (omani jatkoksi), koska se tosiaan on kaunis, harvinainen, silla on merkitys, ja viela oivana lisana tulee nimeen kuuluva suku"symboli". Mietin etta jos joskus ottaisin tatskan niin se olisi sitten se symboli, ja kantaisin sita ylpeydella. Janna kylla, sulho itse haluaisi unohtaa oman nimensa ja ottaa suorilta mun suomalaisen nimen itselleen. Ja jos saisi valita suomalaisesta nimilistasta niin sitten se olisi kuulemma "Aalto", meidan oman armaan Alvarin mukaan Saas nahda mihin paadytaan!

Me sanotaan toisillemme japaniksi 'Aishiteru', ja usein sanotaankin ... silloin kun ollaan kahden kesken nimittain Hellittelyt on japanilaiskulttuurissa varattu juuri noille kahdenkeskisille hetkille, eli ei tavallaan aiheuteta muille vaivaantuneisuutta silla etta halailtaisiin,pussailtaisiin tai hoettaisiin lellittelyja muiden ihmisten edessa. Mulle se sopii oikein hyvin, en itsekaan tykkaa pussailla toisten naamojen edessa (tai katsella sita myoskaan) ja toisaalta on vapauttavaakin olla meidan yhteisten kavereiden kanssa kavereina, eika vain pariskuntana. Luulen etta moni kaveri olis siita arsyyntynytkin jos oltais koko ajan toistemme kimpussa... ja kotona sitten kuitenkin halitaan yllin kyllin Eli onnellinen olen. Sen voin viela sanoa etta oma fiilis on, etta japanilaiset sanovat 'Aishiteru' harvoin, mutta todella tarkoittavat sita silloin kun sen sanovat.