Fröken Strand

Ei siinä laulutaidossa mitään vikaa ollut, vaan se musiikkivalinta... :-/ Ei oikein ollut vainajan tyylin mukaista ja hautajaisvieraidenkin ilmeet olivat aika hämmentyneitä... Muoks. Eli siis surunvalittelu puheen muodossa tai pelkkä läsnäolo/tuki olisi osunut enemmän nappiin. Pakko kommentoida, vaikka nyt asian vierestä alkaa mennäkin... Häistähän tässä puhutaan, eikä hautajaisista.

Olen ollut yksissä häissä tuolla. Jäi todella hyvät muistot! Ruoka erinomaista ja perinteinen maalaismeininki!

Ravintola Pöllövaari? On näköjään jopa rankattu viime vuonna 50 parhaan suomalaisravintolan joukkoon. http://www.viisitahtea.fi/content/blogcategory/118/85/11/11/ On ainakin persoonallinen paikka! Vesilinnakin on varmaan ihan kiva, ainakin Jyväskylässä asuessani kävin siellä viettämässä syntymäpäiviäni.

Tästä ei vielä galluppia näyttänyt olevankaan, joten tilastoja kaipaan! Vaikuttaako onnittelujen vastaanottajiin se, kuka on kustantanut häät? Aikooko moni muukin hääpari kätellä vieraat yksin?

Voi kamala! Tämä asia ei ole edes käynyt mielessäni! Meille tulee kompromissina sulhasen vuoksi kirkollinen siunaus ja pakko myöntää, että ateistina tuntisin oloni TODELLA epämukavaksi, jos pappi ilmaantuisi vielä juhlaankin. Olimme nimittäin talvella sulhasen enon hautajaisissa, joidenka muistotilaisuuteen pappi (ei siis sama joka tulee meille) ilmeisesti omasta kutsustaan tuli. Tämä ilmeisesti juuri valmistunut naispappi otti tehtäväkseen laulaa itseään kitaralla säestäen joitakin käsittämättömiä jollotuksia, jotka muistuttivat lähinnä jotain herätysliikkeiden musiikkia. Mikäli hääjuhlaamme ilmestyisi tuollainen tapaus, olisin varmaankin valmis kantamaan mokoman papin kaksin käsin ulos. Eri asia sitten olisi, jos pappi olisi vieraiden joukossa täysin anonyymina, eikä korostaisi virkaansa millään tavalla. Toivottavasti en loukkaa tällä tekstilläni kenenkään vakaumusta.

Joo, tuo on mielenkiintoinen ilmiö.... Olimme yhteisen miespuolisen ystävämme kanssa iltaa viettämässä ja sulho kertoi, että olemme menossa ystävämme häihin, jonka myös tämä mieshenkilö tuntee. Hänen kommenttinsa kuului: "Naimisiin? Mikä ihmeen kiire niillä on?" Ja kerrottakoon siis, että tämä naimisiin menossa ollut pari oli ollut yhdessä yli seitsemän vuotta.... No, tuon kommentin jälkeen katsoimme välittömästi sulhon kanssa toisiamme ja pidättelimme naurua. Mikä olisikaan reaktio, jos olisimme kertoneet myös menevämme naimisiin. Ja "vain" kolmen vuoden seurustelun jälkeen.... ;D Näköjään naimisiin kuuluu siis mennä vasta päälle 30-vuotiaana ja ehdottomasti vasta lastenteon ja omakotitalon rakentamisen jälkeen... Olemme siis vanhanaikaisia. ;D

Yleensähän se nostetaan vasta tuon "papin aamenen" jälkeen. Mutta ei kai siihen mitään virallisia säädöksiä sentään ole...

Minulla on omat kynnet vahvistettu geelillä ja kärjissä ranskalainen geelaus. Olen ollut todella tyytyväinen, näyttävät luonnollisilta ja kestävät todella hyvin. Huoltoväli on noin 3-4 viikkoa. Ainoa pieni miinuspuoli on se, että jos kynnet esim. jäävät jonnekin väliin tai kiinni, ne eivät napsahdakaan poikki vaan lähestulkoon lähtevät irti nahkoineen päivineen, koska ovat niin vahvat... Muutaman kerran on tullut todettua.... Sattuu TODELLA paljon. Joten varovainen pitää olla. Ja lopputulos todellakin riippuu tekijästä: olen nähnyt akryylikynnet tipeillä, jotka olivat aivan karmeat, marketin tekokynsien näköiset - toisaalta taas olen nähnyt samasta materiaalista tehdyt kynnet, joita ei ikinä olisi arvannut keinotekoisiksi.

Vähän menee asian sivusta, mutta meillä sulhasen 18-20-v. serkkutytöt kertoivat anopin kautta askartelevansa meille hääkarkkeja... ...joita meille siis ei ole todellakaan tulossa... Että näitä yli-innokkaita sukulaisia ja muita saa kyllä varoa!

^ Kiitos Bellis, tuo "lähimpien läsnäollessa" voisi olla hyvä! Ehkä se kertoo asian tarpeeksi selvästi!

Aivan kiinni vihkijästä. Ei ole mitään muita rajoitteita. Jos hänelle käy, niin sitten se on ok. Siviilivihkimisen pakollinen osuus on ainoastaan vihkikaava: "Avioliiton tarkoituksena on perheen perustaminen siihen kuuluvien yhteiseksi parhaaksi sekä yhteiskunnan säilymiseksi. Avioliitto on tarkoitettu pysyväksi, jotta perheen jäsenet voisivat yhdessä luoda onnellisen kodin. Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (miehen nimi): Tahdotteko ottaa tämän (naisen nimi) aviovaimoksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon). Näiden todistajien läsnä ollessa kysyn Teiltä (naisen nimi): Tahdotteko ottaa tämän (miehen nimi) aviomieheksenne rakastaaksenne häntä myötä- ja vastoinkäymisissä? (Vastaus: Tahdon). Vastattuanne näin kumpikin kohdaltanne myöntävästi Teille tehtyyn kysymykseen totean Teidät aviopuolisoiksi. Ottakaa (naisen nimi) liittonne merkiksi sormus mieheltänne. (Tämä lause jätetään pois, jos sormusta ei anneta.) Siihen voidaan liittää kaikkea mahdollista, runoja, laulua yms. Kunhan se sovitaan vihkijän kanssa. Eli todennäköisesti tuossa Flower07:n tapauksessa vihkijän henkilökohtainen mieltymys on ollut, ettei uskonnollisia elementtejä liitetä vihkimiseen. Eli on mahdollista lukea esim. otteista raamatusta tms.

Nosto. Miten olette huomioineet tuon kaksiosaisuuden kutsussa? Meille tulee maistraattiin (helmikuussa 2008) todistajiksi äidit. Kristityn sulhasen mukaan avioliiton siunaus ja hääjuhla ovat sitten 5.4.2008, jonne vieraista tulee n. 70. Haluan kutsuun maininnan, että virallinen vihkiminen on maistraatissa. Mutta koska maistraattiin menemme vasta sen jälkeen, kun kutsut ovat jo lähteneet, niin miten vältän sen, ettei Helsingin maistraatin käytävällä yllätykseksemme haahuile kymmeniä meitä etsiviä vieraita? Tällaista olemme harkinneet: -------------- Sanomme toisillemme "tahdon" Helsingin maistraatissa xx.2.2008. Toivotamme teidät lämpimästi tervetulleiksi avioliittomme siunaustilaisuuteen XXX:ssä 5.4.2008 klo xx. Kirkonmenojen jälkeen jatkamme juhlaa xx:ssä. ------------- Tuo alkuosa tulisi pienemmällä fontilla, mutta riittääkö se selventämään, että kyseessä on pelkkä informatiivinen osa, ei kutsu. Pitäisikö turvautua ns. juhlaohjesääntöön kutsun ohessa?

Kerroin äidilleni puhelimessa ja nimenomaan käskin istumaan. No, äiti tuli lähes hysteeriseksi ja säikähti, että nyt on joku kuollut tai sairastunut vakavasti vähintään... Charlene: en usko, että kenellekään kerron, miksei isäni ole häissä. Jos joku on niin tahditon, että kysyy, ehkä sitten totean vain, ettei kutsuttu. Yleensä "onneksi" ihmiset vain juoruilevat ja spekuloivat keskenään, harvemmin kukaan tulee kasvotusten mitään (tuollaisia asioita) kysymään.

No, kerrottakoon vielä, että ystäväni haaveilee häistä, eikä ole ollenkaan tietoinen, että niitä on turha odottaa...

No, kaikki eivät esimerkiksi vanno yhtään mitään jumalan kasvojen edessä ja tämän seurakunnan läsnäollessa ... Joo, onpa periaatteellista olla uskollinen ex-vaimolleen ihan periaatteesta vain, mutta kuitenkin tehdä uusi lapsi uuden naisen kanssa, jonka kanssa ei sitten voi mennä naimisiin... Ymmärtäisin vielä jotenkin, että eron jälkeen ei olisi uutta suhdetta, mutta jos kerran se lapsikin on tehty jo uuden kanssa, niin missä ihmeen välissä tämä mies voisi olla sanojensa takana seisova mies? Mielestäni avioliittoon eivät kuulu lapset toisten naisten kanssa. (Tosin tässä tapauksessa lapsi tuli eron jälkeen.) Mutta kaikki tavallaan...

Kulkurin valssi! Olen aivan armoton Suomi-filmien fani ja ihanin kohtaus on, kun Tauno ja Ansa tanssivat häissä ovesta ulos ko. valssin tahdissa! Voi olla, että tulee vasta 2. valssiksi, sillä sulho haluaa Akselin ja Elinan häävalssin meille. Linnoissa kreivien häät vietetään, On morsiamell' kruunattu pää. Siellä viihdyn suo viini ja shampanja vaan, Sydän kylmä voi olla kuin jää. Siks' mieluummin maantiellä tanssin, kertosäe: Kun metsien humina se soi, Minä kultaisen kulkurin valssin, Tule kanssani, tyttö, o-hoi! Vaikk' linnojen kruunut ne valoaan luo Ja kristallit kimaltelee, Ei liikuta kulkuria laisinkaan tuo, Kun armaansa kanss' astelee. Hän pistää vaan raitilla tanssiks', kertosäe Maantietä rakastan ja kaihoan ain', Maantiellä viihdyn ma vaan. Maantiellä kuljen kuin aikanaan Kain, Kantaen kohtaloaan. Maantiellä, maantiellä tanssin, kertosäe Tähtinen taivas ja kuutamoyö Tien viittana kulkurin on. Jos liiaksi matkalla kiristää vyö, Niin poikkean taas talohon. Siell' laulan, taas laulan ja tanssin, kertosäe Sielt' valitsen armaan ma itselleni Jota salassa lemmin ma vain. Hän ei itsekään tietää saa lempeäni Se on lohtuna kulkiessain. Ja muistellen häntä ma tanssin, kertosäe

^ No eipä varsinaisesti ole toinen nainen, sillä... Muonamiehen tytär Katariina (Regina Linnanheimo) ja kreivi Mauritz Armborg (Leif Wager) rakastuvat ja haluavat naimisiin, mutta kreivin suku ei sitä niin vain hyväksykään. He yrittävät karata yhdessä, mutta kieron äiti-kreivittären suunnitelman takia Mauritz päätyy ulkomaille aatelisiin naimisiin ja Katariina joutuu ottamaan kiltin mutta pöhkön kalastaja Jahnukaisen miehekseen. Katariina odottaa tässä vaiheessa kreiville lasta (tämän tietämättä), joka synnyttyään saa nimekseen myös Mauritz. Lopulta vuosien päästä rakastavaisten tiet taas kohtaavat, sillä kreivin avioliitto epäonnistui ja Katariinan mies kuoli. Eli ei mielestäni ole kyse mistään "syntisestä" suhteesta. Tai toisesta naisesta. Vaan ihan omasta rakkaasta, joka meinasi pahojen ihmisten takia karata käsistä... Kannattaa katsoa!

Nykyisin jotkut naiset tienaavat enemmän kuin miehensä...

Älä ainakaan liimaa riisiä, äläkä merisuolaa... Ulkonäkö muistuttaa lähinnä bakteeriviljelmää... Tässä karmea esimerkki: Kuitupaperi näyttää kivalta, Erikeeperillä pysyy hyvin. Itse laimensin vähän vedellä.

Ei todellakaan siirry. Tosin itse en ole nimeä vaihtamassa, mutta en muutenkaan voisi kuvitella siirtyväni osaksi mieheni sukua. Mukavia ihmisiä ovat, mutta en minä heidän kanssaan naimisiin ole menossa. He ovat MIEHENI sukulaisia, minulla on omani. Eikä se nimi muutenkaan sukulaisuutta ratkaise. Ainoa lähisukulaiseni, jolla on sama sukunimi kuin minulla, on äitini. Jopa veljeni on eriniminen.

Kela-kortista asiaa, ei varsinaisesti liity naimisiin menoon, mutta... Itselläni on ruotsinkielinen sukunimi, jossa on eräs erikoismerkki. No, kuten useasti, nimeni kirjoitettiin Kela-korttiini väärin, kun sain viimeksi siitä uuden version. Kävin Kelan toimipisteessä valittamassa asiasta, johon minulle todettiin: "Se on kuule ihan sama mikä nimi siinä lukee, kunhan henkilötunnus on oikein. Ei me lähetetä naimisiin meneville nimeään vaihtavillekaan uusia, vaan se vanhalla tyttönimellä oleva kelpaa varsin hyvin!" :-?

Suostuvatkohan puhumaan mitään "ylimääräistä" nykyisin? Haluaisin vihkijän lukevan Pam Brownin runon alkuun ja lopussa mainitsevan nimemme (jotta tulee selväksi, että pidämme omat nimemme). Vihkijälle varmaan voi lähettää sähköpostia asiasta? Onko kenelläkään tietoa? Menemme maistraatissa naimisiin joskus helmikuussa.

Sulhon kihlasormus on sen verran leveä hänen nakkisormiinsa, että saa nähdä löydämmekö mitään. Alkuun mies oli ajatusta vastaan, mutta ilmeisesti propagandani on toiminut, sillä satuhäitä katsoessamme sulho totesi "höh, tuolle sulhaselle ei tullut ollenkaan vihkisormusta - outoa".

Nimenomaan, olen Peppi Pitkätossun kanssa täysin samaa mieltä. Täytyy muistaa, että avopuolisot ovat lain edessä täysin vieraita ihmisiä toisilleen. Eli pahimmillaan voisi käydä niin, että sukulaiset voisivat kieltää vierailut sairaalassa makaavan avopuolison luona ja jopa estää hautajaisiin pääsyn. Eivät kaikki varmasti noin toimi, mutta surussa ihmiset eivät välttämättä osaa tehdä järkeviä ratkaisuja. Tämä on kyllä melko äärimmäinen esimerkki, mutta kaikki kannattaa ottaa huomioon. Itselläni on henkivakutus, jossa edunsaajana on puolisoni. Tällä hetkellä - jos pahin tapahtuisi - hän joutuisi maksamaan karmivat verot. Hääpäivämme jälkeen ei. Avioliittohan on nimenomaan sopimus. Ei meidän rakkautemme ainakaan siitä miksikään muutu. Juridinen puolihan siinä laitetaan kuntoon. Ja tietenkin juhlitaan toisiimme sitoutumista. Tuttavapariskuntamme sai reilu vuosi sitten lapsen. Mies oli ollut aiemmin naimisissa ja hänellä on siitä liitosta yksi lapsi. Kuulin hiljattain, että tällä miehellä ei ole aikomustakaan viedä ystävääni vihille. Ei kuulemma aio enää koskaan mennä naimisiin. On kuitenkin yhteinen asuntolaina ja lapsi (jotka molemmat kuuluvat mielestäni vasta avioliittoon), joten siinä mielessä ovat kyllä sitoutuneet erittäin paljonkin toisiinsa. En voi käsittää tuota itsekkyyden määrää. Olen todella pahoillani ystäväni puolesta. Ehkä näkemykseni on vanhanaikainen(?), mutta miksi kaikki vanhat tavat pitäisi heittää romukoppaan. Tottakai jokainen tekee ratkaisunsa itselleen sopivalla tavalla, mutta kyllä huomioon tulisi ottaa kaikki ne, joihin asia vaikuttaa.

Oletteko törmänneet jossakin hyvin kapeaan ja ei-röyhelöiseen sukkanauhaan? Pukuni on hyvin kapea ja vartalonmyötäinen, joten tavalliset sukkanauhat pullottaisivat rumasti puvun läpi. Tietysti vaihtoehdoksi jää, että laitan nauhan vasta juuri ennen heittoa.