Nemona

Meillä on myös kihlat GL-korusta. Tuo koon määrittely on kyllä tosi tärkeä juttu, itse olisin ottanut ihan liian löysän mutta onneksi Leinson huomautti siitä ja sain oikean kokoisen sormuksen! Titaaniin päädyimme koska emme niin käytä keltakultaa ja valkokulta ja platina vaikuttivat aika kalliilta ja vähän epäkäytännöllisiltä (rodinoinnin uusimiset sun muut). Titaani oli väriltään sopiva ja lisäksi kevyt ja kestävä vaihtoehto. Olemme olleet tyytyväisiä sormuksiin, puolen vuoden aikana en ole huomannut naarmuuntumista tai muita muutoksia, tosin sormusten pintakin on sellainen ettei niissä pienet naarmut näy.

Pitää vielä lisätä, että kun uskon yleismaailmalliseen kauneuteen niin uskon toki myös yleismaailmalliseen rumuuteen. Ja tätä monet näistä ketjun kirkoista kyllä edustavat! ;D

Olen kyllä ihan tietoinen tästä mutta jostakin syystä uskon myös että on olemassa jonkinlaisia yleisiä käsityksiä siitä, mikä on kaunista. Laatu, huoliteltu käsityö ja harmonia ovat tärkeitä asioita, joita varmaan arvostetaan minä aikana tahansa. Otetaan esimerkkinä Sanomatalo. Paperilla idea näytti varmaan hyvältä ja modernilta, rakennus edustaa hyvin vuosituhanteen vaihteen rakentamista. Jo rakennusvaiheessa sen esteettisyydestä kiisteltiin, mutta uskoisin että todellisen luonteensa Sanomatalo näyttää aikaisintaan viidenkymmen vuoden päästä. Miltä se silloin näyttää, ovatko lasipinnat osoittautuneet hyväksi ratkaisuksi, onko rakennuksessa kosteutta tms. ongelmia, onko ulkokehikko vääntynyt?

Toisaalta moni saattaa myös olla surullinen ja harmistunut siitä, että oman kunnan tai kaupungin kirkko edustaa jotakin tyylisuuntaa, jota vain arkkitehti itse on pitänyt esteettisenä. Varmaan moni järvenpääläinen menisi mielellään naimisiin kotikirkossaan mutta päätynyt valitsemaan muun paikan koska Järvenpään kirkko ei vastaa "yleismaallisia käsityksiä" harmoniasta, arvokkuudesta ja kauneudesta. Mielestäni on väärin suunnitella niinkin tärkeitä ja pysyviä rakennuksia kuin kirkkoja trendikkyys ja ajankuva mielessä. Makuasioista on paha kiistellä mutta arkkitehtien tulisi pitää mielessä muutamia perusasioita; materiaalin tulisi vanheta kauniisti ja ajan patinan olla arvokkaan näköistä (näin ei ole betonielementtien kohdalla), valon vaikutus pitäisi huomioida (miltä kirkko näyttää eri vuoden- ja päivänaikoina, miten paljon halutaan luonnonvaloa sisään, kokonaisuuden tulisi olla harmoninen (ei epäsuhtaisia osia tai omituisesti törröttäviä tönkkötorneja), kaiken kaikkiaan kirkon pitäisi vielä monen sadan vuoden päästä olla miellyttävä kokonaisuus.

Kuvauksen lähtökohtana tulisi olla se, että hääpäivänä ainakin sataa vettä ja rakeita, tuulee ja ukkostaa. Enemmän kuin todennäköistä Suomessa, eli hyvien säiden varaan ei kannata laskea yhtään mitään! Meillekin on tulossa miljöökuvaus ja ajattelin katsastaa suojaisia paikkoja kirkon ympärillä ja itse kirkossa.

Voin hyvin kuvitella sen tilanteen kun Alavan kirkkoa pitäisi jotenkin kommentoida nettisivuilla ja nettisivutiimi yrittää löytää asiaan ratkaisun: -Hei mitä mieltä ootte, pitääkö laittaa kuva vai voidaanko vain mainita että tällainen on? -Pakko sinne on se kuva laittaa, ja vähän sen historiasta kanssa. -Okei, nyt mulla on sen rakennusvuosi tässä. Pitäiskö sitä jotenkin kommentoida? -Pakkohan se on, keksikää nyt jotain positiivista! -Miten ois "harmaa värimaailma kuvastaa nykyihmisen ikuista taivalta arjen loskassa"? -Vähän liian ankea. Entäs "Karu tausta korostaa dramaattisesti jumalallista loistoa ja valoa"? -Liian hurskas. Hei mä keksin! "Kirkko tuo mieleen alkukirkon aikaa uhmaavan yksinkertaisuuden"!!! -Aivan mahtava! Se laitetaan! He he, aikaa uhmaavan yksinkertaisuuden, aika hyvä heitto!

En osaa päättää onko tämä ruma vai vaan omituinen. Äänekosken Hietaman kirkko:

Tällaisia neuvostokolosseja näin viimeksi Pietarin laitamilla! Suomen oma sosialisminylistysmonumentti löytyy näemmä Tampereen Kalevasta.

Tervetuloa Porin Ruosniemen yläast- eikun siis kirkkoon! Erikoinen yhdistävä piirre monessa "modernissa" kirkossa on korkean työmaahäkkyrän päälle pykätty risti.

Aah, aina vain paranee! Tässä virallinen, mahdollismman kaukaa otettu kuva Järvenpään kirkosta: Näin kerrotaan Järvenpään kaupungin nettisivuilla: "Järvenpään kirkko valmistui joulukuussa 1968. Kirkon on suunnitellut arkkitehti Erkki Elomaa. Arkkitehtuuriltaan kirkko edustaa aikansa betonirakentamista. Pelkistettynä ja puhdaslinjaisena se ei jätä kirkossa kävijää välinpitämättömäksi." No ei tosiaankaan. "Kirkkomme edustaa puhtaimmillaan 1960 luvun betonibrutalismia. Kirkkohallitus on 2004 Museoviraston esityksestä suojelut Järvenpään kirkon 1960-luvun arkkitehtuurin hienona ja pelkistyneenä esimerkkinä. Perusteluissa mainitaan, että rakennuksen suojelu korostaa kirkon merkitystä kansallisen kulttuuriperinnön vaalijana olemisen ohella myös uuden kansallisesti tärkeän kulttuuriperinnön tuottajana." "Järvenpään kirkko soveltuu myös vihkipaikaksi. Kirkko on selkeä ja käytännöllinen paikka vihkimiselle ja se sijaitsee keskustassa hyvien yhteyksien päässä."

Ja vielä siis tarkennus että kyseessä on Vaasan Huutoniemen kirkko ja se edustaa 1960-luvun modernismia, minkä kyllä kuvasta voi päätelläkin. Tässä "virallinen kuva":

Voi pyhä äiti. Kävin tuolla suomen rumin kirkko-sivulla ja siellähän oli tuo Vaasan kirkko oikein monesta eri kuvakulmasta. Voi pyhä äiti.

Mikä on mielestäsi Suomen rumin kirkko? Tässä tulee muutamia ehdokkaita: Keravan kirkko, ankea betonimöhkäle, jota ympäristön puut kuitenkin pehmentävät Konalan kirkko Järvenpään kirkko taitaa silti vetää pisteet kotiin. Tuota katsoesssa kyllä ruusunpunaiset hääunelmat haihtuvat. Onkohan kukaan koskaan mennyt tuolla naimisiin ja jos, niin miksi? EDIT. Ketjusta on poistettu toimimattomia linkkejä ja kuvia 22.11.2009. Joitakin kuvalinkkejä on myös vaihdettu uusiin

Asenteeni hääleikkeihin on negatiivinen! En ikinä harrasta tällaisia seuraleikkejä enkä ymmärrä miksi niitä pitäisi olla häissä. Myös seminaareissa ja muissa tilaisuuksissa tapahtuva bjurströmiläinen osallistuttaminen ahdistaa, en tunne oloani yhtään rennoksi vaikka saan halata tuntematonta ihmistä tai tehdä hassunhauskoja voimisteluliikkeitä. Vieraat tulevat meidän häissämme olemaan kunnia-asemassa ja he saavat rauhassa nauttia tarjoilusta ja ohjelmasta ilman että heidän tarvitsee osallistua itse ohjelman tuottamiseen tai pelätä joutuvansa lavalle hyppelehtimään juhlatamineissaan.

Pitipä käydä nostamassa kun edellisestä viestistä on jo yli vuosi! Eli Tuusulan kirkossa olisi tarkoitus mennä naimisiin ensi syksynä!

Minä en taas ymmärrä miksi sen kutsun mukana pitäisi pistää kaikenmaailman lippulappusia ja ohjeita. Olen saanut hääkutsun, johon oli vasempaan alakulmaan merkitty "lahjavinkit Stockmann, häämatkatili 12345-123". En pystynyt sydämeni sopukoista löytämään minkäänlaista pahennusta tai harmitusta, ei juolahtanut mieleenikään että tämä voisi olla törkeää. Näissä asioissa kansa jakautuu siis selvästi kahtia, joten miten tahansa tekeekin on puolet juhlaväestä ilahtuneita ja puolet pöyristyneitä.

Olen itse äskettäin varannut Hyrylän Torpan; se kun on siisti, käytännöllinen ja kohtuuhintainen (470 euroa talvikaudella). Nykyisin Torpasta huolehtii nuori kundi, oikein mukava tyyppi. Enpä muuten usko että kesä 2008 on täyteen buukattu, nytkin ensi keväälle taisi olla vielä vapaita lauantaita.

Sehän riippuu ihan siitä minkälaista tunnelmaa juhlissa tavoitellaan. Jos tavoitteena on rauhallinen, arvokas ja lämminhenkinen tunnelma niin alkoholittomuus edesauttaa parhaiten tunnelman syntymistä. Jos tavoitteena on rempseä ja vapautunut tunnelma, niin sitä edesauttaa varmaan alkoholin kohtuullinen tarjoilu. Jos tavoitteena on villit ja railakkaat häät niin viinaa pitää kaataa vieraiden kurkusta reilummin tunnelman saavuttamiseksi.

- Vieraille kuohari/boolilasi käteen HETI kun vain mahdollista. Alkudrinkki saa olla aika tujua tavaraa, sen jälkeen ei kannata tarjota enää kovin vahvaa juotavaa. - Tarkkaan mietitty istumajärjestys, vieraat ovat helpottuneita ja rentoutuvat jo kun pääsevät istumaan oman porukan kanssa. - Noutopöytä, jolloin syntyy liikettä ja puheensorinaa, päästään vähän venyttelemään ja juttelemaan muidenkin kuin vierustovereiden kanssa. - Hyvin harkiten virallista ohjelmaa ja leikkejä, mieluummin mahdollisuus kierrellä eri pöydissä (morsiuspari näyttää esimerkkiä) juttelemassa. -Rnto ja topakka seremoniamestari tai juontaja, jonka puolesta vieraiden ei tarvitse jännittää.

Pakko tulla taas tänne avautumaan! Harrastinpa taas itsekidutusta ja lukaisin läpi tuon "uudet hääleikit" -ketjun kun ajattelin että sieltä varmaan löytyy uuden sukupolven tyylikkäitä ohjelmanumeroita. Vaan ei! Ihan kylmä hiki nousee otsalle kun viestejä lukee! Ihan tosissaanko ihmiset aikovat pistää pystyyn viestejä, pusuleikkejä ja narusta irrottautumisia?! Yhdessä ketjussa vielä hehkutetaan karhun kaato -näytelmän hauskuutta (toivottavasti vitsinä). On vaikea selittää miten järkyttävä ajatus tällaisen leikin toteuttaminen on, muistaakseni sitä pidettiin oikein kivana silloin ala-asteella. Muutenkin nämä leikit tuovat mieleen lähinnä limudiskon ohjelmat ja tunnen suurta myötähäpeää kun näen aikusia ihmisiä - meikattuna ja kammattuna, kauneimpiin juhlavaatteisiinsa pukeutuneina - rynnimässä naama hiessä tuoliryhmän ympärillä.

Olen ajatellut että kaasoni (pikkusiskoni) voisi - olla kirkossa bestmanin kanssa näyttämässä mille puolelle istutaan ja muuten vain tervehtimässä että vieraat näkevät ainakin yhden tutun naaman - pitää kimppua vihkimisen aikana, ei tarvitse seistä missään vaan voi yhtä hyvin istua - pitää huolta lahjapöydästä kun vieraat tulevat sisään, eli katsoa että kortit ja lahjat pysyvät yhdessä Tämän jälkeen kaason kuuluu rentoutua ja levittää iloista ja hyvää tunnelmaa ympärilleen, mielellään olla sosiaalinen ja jutella paljon eri ihmisten kanssa. Bestmanille samn tyyppiset tehtävät (vastaanottaminen kirkossa, sormuksen hoito alttarilla, joku lahjapöydän hoitoa vastaava juttu), ja myös tuo "tunnelman luominen" eli hänelle tyypillinen energinen yleinen häröily. Meillä on erikseen miehen jämpti kaveri seremoniamestarina, hän osaa arvokkaasti kuuluttaa simppelit juontomme, kuten "ruoka odottaa, olkaa hyvät" ja "seuraavaksi pääsemme valssaamaan". Pikkuveljeni tykkää timpurinhommista, eli hän voisi naulata paikalle sen yhden opasteen jonka tarvitsemme. Toki kaikki halukkaat saavat auttaa järjestelyissä mutta tässä ne pääasialliset nakitukset taisivat tulla. Kutsut, paikkakortit ja sen sellaiset hoidamme itse.

Ei muuten puhuttu kuin että molemmat oltiin samaa mieltä siitä, että kihloihin meno edeltää selkeästi naimisiin menoa. "Kosinta" jos sitä sellaiseksi voi sanoa (ei siis tullut suoraa kysymystä vaan hienovarainen ehdotus!) oli totaalinen yllätys ja tapahtui hyvin intiimisti ja vähäeleisesti. Olin kyllä tosi onnellinen vaikka - tai juuri siksi että - mitään perinteisiä kosinnan elementtejä (käden pyytäminen isältä, polvistuminen, juhlallinen kysymys, sormus valmiina) ei ollut.

Kangasservettejä saa vuokrata monesta pitopalvelusta ja juhlapaikasta, mutta jos haluaa ostaa niitä isoja, paksuja peperiserevttejä niin niitä löytyy tukusta! Eli kyselepä jos jollain tutulla olisi tukkukortti. Muutenkin tukusta saa todella käteviä juttuja isoihin juhliin.

Eikö ole vähän hassua laittaa pientä lasta kutsujaksi kun kaikki kuitenkin tietävät, että vanhemmathan siinä oikeasti ovat asialla. Olisin itse ainakin vähän hölmistynyt jos kävisi ilmi että olen puolivuotiaana kutsunut 100 ihmistä vanhempieni hääjuhlia viettämään ja vielä näppäränä tyttönä väsännyt kutsutekstin ja -kortit. ;D Ja tuosta koira kutsujana jutusta... Eiiih, joku raja!

"Eli meillä vihkiminen olisi vasta 17.15, onko ihan liian myöhä?" Ei todellakaan ole liian myöhään! Olen ollut häissä, jotka alkoivat samoihin aikoihin ja todella hyvin toimi. Jos oletetaan että suuri osa vieraista lähtee noin puolilta öin niin juhlimiseen jää silti yli kuusi tuntia, mikä on enemmän kuin tarpeeksi. Alkavathan kaikki iltapukujuhlat ja päivällisetkin aikaisintaan kuuden maissa, eli iltajuhlat ovat oikein hyvät!