Eleanora

Mulla oli lauantaina polttarit, ajankohdasta olin tosin melko varma, mutta paikka tuli täysin yllätyksenä. Mut vietiin monensadan kilometrin päästä kotipaikkakunnalle ja siksi mut kaapattiin jo perjantaina ja vietiin vanhemmille nukkumaan yöksi ja kerrottiin että seuraavana päivänä tullaan hakemaan. Joten en sitten niin vainoharhainen ollutkaan enää loppuvaiheessa, kun loppuviimein aavistin oikeaa aikaa Aivan mahtava viikonloppu oli!

Jatkan kertomusta vainoharhaisuudestani. Mulla on tullu sellanen olo, että polttarit voi ihan hyvin olla tänä lauantaina. Erään ystävän kanssa jutellessa tuli ilmi että hän on reissussa muualla tämän viikonlopun, mutta mun kaverit on niin hajallaan ympäri Suomea muutenkin että ihmettelisin jos kaikki pääsisivät. Ja kun on juteltu tämän viikonlopun suunnitelmista sulhasen kanssa, niin se ei oo ehottanu mitään tarkkaa että mitä tehtäis, kun yleensä kun ollaan viikonloppu aloillaan, siis ei olla menossa esim sulhasen vanhemmille tms. niin sulholta on tullu esitys että mitä tehtäisiin. Nyt ollaan suunniteltu vaan perjantai-iltaa (katotaan yhessä Suomen peliä) eikä lauantaita ollenkaan. Toinen mikä sai epäilemään on että toinen kaaso, joka on ollu harjottelussa poissa paikkakunnalta (asutaan siis samalla paikkakunnalla) kerto eilen tulevansa tänne takaisin "perjantaihin mennessä" ja ehotti että voitais tehä jotain kivaa joskus tässä. Mietin että yrittääkö se sopia muita suunnitelmia etten aavistais että polttarit onkin nyt... No ei siihen viikonloppuun oo niin monta päivää, että pian saan tietää osuko epäilykset oikeaan

Kyllähän tässä vainoharhaiseksi tulee itse kukin! Enää vähän päälle kuukausi häihin ja se tarkottaa että kovin monta lauantaita ei oo tiedossa. Mulla on kaks kaasoa jotka asuu eri paikkakunnilla ja muutenki kaverit on aika hajaantuneena ympäri Suomea. On varmasti hankala saada sopimaan yhteistä päivää. Myöskin huolettaa että jos mut haetaan kotoa ja kaikki kaverit näkee sen hirveän siivon joka siellä on, muuttopakkaaminen ko on ihan kesken ja pienessä solukämpän huoneessa ei pakattavat tavarat ja pahvilaatikot oo vielä löytäny toisiaan. Viikolla en usko polttareiden olevan koska nyt on niin paljo kaikenlaisia kouluhommia ennen häitä. Myös sulhasen ehotuksiin vapaa-ajan vieton suhteen (tuollon voitais mennä sinne, tuollon voitais tehä tuota) suhtautuu varauksella, koska tietää että kaasojen on täytyny olla sulhoon yhteydessä. Ja ko samalla ite juonii bestmanin kanssa sulhasen polttareiden ajankohtaa, niin mitenpä sitä vois olla miettimättä itelle suunniteltua salaliittoa!

Oma pöytä vieraisiin päin, mutta lähisukulaiset ja bm vaimonsa kanssa ja kaasot tulee tod näk heti nokan eessä olevaan pitkittäiseen pöytään eikä me missään nurkassa olla muutenkaan vaan varmaan yhen sellasen erkkeri-ikkunan eessä. Näyttääkin nätiltä laittaa siihen pieni yhteinen oma pöytä Minäkin aattelen että siihen on kaikkien tulla helpompi juttelemaan, ko jos istuu vanhempien ja sisarusten kans samassa pöydässä, niin kaverit ei ehkä niin helposti tuu juttelemaan, ainakaan sellaset, jotka ei tunne vanhempia. Ja ruokailut, kahvit ja ohjelman ajan istutaan siinä ja muullon mekin kierrellään vieraiden joukossa.

Löysin tällasen ketjun niin vastailen vaikka tähän ei ookaan kukaan pitkään aikaan vastaillu. Minä otan tulevan mieheni nimen. Se on mulle ollu selvää pienestä asti vaikka en silloin tiennyt minkä nimiseksi muutun ja etenkin kun tämä tuleva nimi, vaikka ei ole kamalan harvinainen, on silti mukavankuuloinen ja miellyttävä niin en missään vaiheessa miettinytkään oman nimeni pitämistä. Siitä asti kun alkoi tuntua että tässä se mun elämänkumppani voisi olla on jossain takaraivossa miettinyt miltä miehen sukunimi kuulostaa oman etunimen kanssa Ja kihlautumisen jälkeen on joskus tullu harjoteltua uuden nimen kirjottamistakin Meillä muuttuu paljon muutakin naimisiinmenon yhteydessä, kuten että muutamme silloin yhteen, joten nimen vaihtuminen tuottanee vain positiivisessa mielessä jännitystä ja mietiskelyä. Haluan olla samanniminen mieheni kanssa ja nimenomaan niin päin eikä että mieheni olisi samanniminen minun kanssani. Minusta on kiva ajatella että ulko-ovessa lukee yksi yhteinen sukunimi. Toisaalta etunimeni on sellainen, että vaikka sekään ei ole mikään todella harvinainen, olen yleensä ollut ainut senniminen koulussa luokallani ja samaistun varmaan etunimeeni enemmän kuin sukunimeeni, vaikka se onkin minulle tärkeä. Minulla on myös veli, joka toivottavasti jatkaa sukumme nimeä, joten en senkään vuoksi koe pakko pitää vanhaa nimeäni.

Heitän oman kimppuni. Päätin tämän jo hyvin alussa, joten kattelen kimppumallejakin sillä silmällä, että mikä on "heitettävissä", toisin sanoen millanen kimppu ei puhkaise ystävieni silmiä heitettäessä. Syynä se, etten minäkään kaipaa kimppua kuivumaan tulevaan kotiini, jossa ei tuollaselle oo ylimäärästä tilaa ja vanhempieni muutettua omakotitalosta pienkerrostaloasuntoon ei heilläkään ole enää tilaa säilyttää kaikenlaista "turhaa". Onhan kukat kauniita, mutta mulle kimpulla ei oo niin suurta tunnearvoa, että mun se tarvis säilyttää, rumemmaksihan se koko ajan muuttuu ja jääpä siitä sitten kauniit muistot valokuviin miltä se näytti tuoreena. Ja ehkäpä se kimppu ilahduttaa hetken myös jotain toista kun sen nakkaan ja sen saa joku kiinni.

Meillä tämä kysymys oli ongelmallinen, koska tuttuja pappeja oli molemmilla, mutta ei yhtäkään sellasta, jonka molemmat tuntis hyvin, eri puolelta Suomea kun ollaan kotosin. Sitä sitten pähkäiltiin pitkään ja hartaasti, koska ollaan molemmat uskossa ja ja tämä oli meille iso kysymys - haluttiin pappi, joka on kans uskossa ja ajattelee samalla lailla ja joka on myös miespappi. Lopulta pyydettiin, vähän kokeilumielessä, josko yksi sulhasen kaveri/tuttu, joka asuu kanssa taas ihan eri puolella Suomea, ehtisi kiireiltään tulla pitkän matkan päähän meidät vihkimään. No kävikin niin, että hän sanoi tulevansa mielellään! Kivi vierähti sydämeltä Joten meillä on häät yhdessä osassa Suomea, minä ja sulhanen asutaan toisessa osassa (ei tosin siis yhdessä) ja vihkipappi tulee kolmannesta osasta! On valtakunnalliset häät! Mutta ollaan tosi iloisia ja onnellisia, että saatiin tämä nimenomainen pappi, vaikka en itse häntä henkilökohtasesti tunnekaan, niin oon monissa yhteyksissä kuullu hänen puhuvan (on kristillisen järjestön palveluksessa) ja nyt ollaan pyytämisen jälkeenki nähty muutaman kerran ihan muissa yhteyksissä. Avioliittokeskustelu järjestetään joskus sitten keväällä, ihan kasvotusten meinataan tavata, on vielä auki missä ja miten

Onko muilla kokemuksia siitä, että on ajellut kainalokarvat vaikka käyttää Absolut Torria? Joku ketjun alkupäässä mainitsi uskaltaneensa ajella kainalot, onko muut tehneet näin? Ajattelin vain että jos on hihaton hääpuku, niin lohduttaako kuivat kainalot, jos kainaloista pukkaa pitkää sänkeä... ;D

Meidän häissä ei tule olemaan alkoholia. Maljakin hoidetaan alkoholittomasti. Me ei itse juoda, suurin osa kavereistakaan ei joko juo ollenkaan tai hyvin vähän. Osa sukulaisista saattaa hämmästellä, mutta omat yo-juhlanikin olivat alkoholittomat, ja haluamme häistämme oman näköisemme. Kaiken lisäksi sulhasen puolelta oikeastaan kaikki vieraat tulee suhteellisen pitkän matkan päästä, joten sekin vaikuttaa asiaan. Olen ollut useissakin häissä, joissa oli alkoholin suhteen nollatoleranssi, eikä tunnelmassa ollut mitään valittamista. Mutta kaikkihan riippuu niin ihmisistä. Meillä tunnelma ei varmasti tule olemaan ongelma, hyvä fiilis tehdään muulla kuin viinalla.