Elwing

Me pidämme häät vain Suomessa, koska olemme asuneet täällä viimeiset 7 vuotta, eikä mies ole erityisesti pitänyt yhteyttä kotimaan tuttaviinsa/sukulaisiin. Menemme häämatkalla käymään myös USAssa, mutta tarkoitus ei ole pitää siellä minkäänlaisia juhlallisuuksia. Ne jotka oikeasti haluavat tulla häihimme, tulevat Suomeen.

nelly27: oma kimppuni kuulostaa kovasti samalta, mutta kukkakauppiaan mukaan maksaa 60€! Olisikohan erilailla sidottu?

Minä olen ollut muutamissa häissä, joissa ei ole laulettu mitään virsiä, eli se ei todellakaan ole pakollista!

Hmmm, tarkistaisin tuon maasta poistumisen ennen poistumista. En aivan ymmärtänyt hakisitko viisumia Suomesta, ja matkustaisin hakuaikana jenkkeihin, vai aiotko hakea viisumia USAsta, ja matkustaa Suomeen, mutta sanoisin että tuo jälkimmäinen ei ole välttämättä hyvä vaihtoehto. Oma sulhaseni (USAn kansalainen) on Suomessa hakenut viisumia noin seitsemän kertaa (voidakseen jatkossakin asua Suomessa), ja ainakin täällä on sellainen käytäntö, että hakuaikana ei saa poistua maasta, muuten eivät päästä enää takaisin. Poistuminen olisi muutenkin liki mahdotonta, koska ainakin Suomessa passi jää poliisilaitokselle, eikä ilman sitä pitkälle pötkitä. Voi olla, että tilanteesi eroaa radikaalisti esittämästäni, mutta kehottaisin todellakin tarkistamaan ja olemaan huolellinen tämän asian kanssa, koska seuraamukset saattavat olla kovin ikäviä. Niin, ja onnea viisuminhakuprosessiin!

haidisahl: me aiomme "kukittaa" sulhasen lisäksi kaasot, bestmanin ja vanhemmat. Ei tietenkään tarvitsisi heille antaa vieheitä, mutta ajattelin että he ilahtuisivat.

Olimme toissapäivänä suunnittelemassa kukkia kesän häitä varten, ja sain seuraavanlaisen tarjouksen: - Kimppu (viisi orkideaa, pienehkö käden yli "valuva" kimppu) 60€ - Orkideavieheet noin 7€ / kpl - Buffet-pöydän koriste (ritarinkannusta ja vihreää jotain) mitat noin metrin korkea, 60cm leveä 50€ - Pöytiin kahdeksan oksaa jotain kasvia jonka nimeä en muista (eusemia taisi olla) ja jotain vihreää lisäksi 8€/kpl Yhteensä hintaa tulee noin 150-200€, riippuen vielä siitä otammeko lisäksi murattia, ja millaisia kukkien hinnat ovat ensi kesänä.

Mielestäni harvinaisuus on tärkeää. Ja nimi yleensäkin. "Ei nimi miestä/naista pahenna" on mielestäni höpöä. Ei nimi tietenkään koko ihmistä pilaa, mutta vaikuttaa varmasti ensi vaikutelmaan eri tavalla jos on kaunis/harvinainen kuin ruma/tavallinen.

Meillä on aivan alustava ajatus laittaa vieraat kiertämään rasteja talonympärille. Rastilla voisi olla kysymyksiä morsiusparista, joihin tulisi heti vastata, tai pieniä tehtäviä esim. kirjoittakaa runo morsiusparille. Ryhmät arvottaisiin vieraista.

miiru: olin mukana vastaavalla matkalla Hurghadasta Luxoriin, ja se oli ehdottomasti matkan paras päivä, vaikkakin turistibussilla isossa laumassa liikkuminen ei hirveästi hilpeyttä herättänytkään. Saimme kuitenkin pysähdyspaikoissa vaellella itseksemme, joten ihan jonossa ei tarvinnut kulkea Kävimme katsastamassa Luxorin helmet, eli Kuninkaiden laakso, Luxorin temppeli, pieni ajelu Niilillä, tms. Tuntui siltä että Luxorissa olisi voinut viettää vaikka koko loman.

Fiancee78: Onnea varauksen johdosta!! Tanssiminen sinänsä on ihan OK, kunhan lattiat on suojattu. Eli syy miksi tanssista on oltu Hvittorpissa huolisaan on se, että korkokengät turmelevat lattiaa. Tästä syystä meillä on aikeena hommata laminaatteja lattiaa suojaamaan. Toinen vaihtoehto on tanssia sukkasillaan, ja kolmas on tanssia mattojen päällä.

Olemme menossa elokuussa pariksi päiväksi käymään, eli nosto!

Mamma77: emäntä sanoi, että saarella pistetään uusiksi maat ja nurmikko, ja koska nurmikon tulee saada rauhassa juurtua ja kasvaa, ei saarelle saa mennä koko kesänä. Tietysti voit vielä varmistella asiaa.

Minun avokkini oppi muutaman hassun alkeis-alkeiskurssin jälkeen suomea töissä tarjoilijana. Kielen oppiminen tyssäsikin oikeastaan siihen kun hän osasi tarpeeksi voidakseen tehdä työnsä hyvin. Sitten hän oli vuoden kielellisesti vaativammassa työpaikassa (paljon asioiden hoitamista puhelimitse), joka edisti kovasti kielitaitoa, ja nykyään tuntuu että hän pysyy jo kohtalaisesti normaalikeskusteluissa mukana. Suomessa hän on asunut nyt seitsemän vuotta. Mutta aikaa enemmän korostaisin motivaation merkitystä. Minun avokillani ei selvästi ole ollut mitään intoa opiskella suomea, jos se ei ole jotenkin liittynyt hänen työhönsä. Tästä motivaatioasiasta meillä onkin ollut monta keskustelua, koska minä tykkään opetella kieliä ihan huvinkin vuoksi (siis esim. espanjaa, vaikka olen käynyt maassa vain muutaman kerran eikä sinne ole mitään erityisiä yhteyksiä), mutta häntä ei jaksa kiinnostaa ellei opiskelusta ole ihan oikeasti hyötyä. Olen kuullut aivan tarpeeksi niitäkin tarinoita, että mies on puhunut sujuvaa suomea jo puolen vuoden kuluttua maahan muuttamisesta...

Emäntä kertoi keskustelevansa asiasta vielä varaamon henkilön kanssa aiheesta, jotta he saavat yhtenäisen linjan aikaiseksi. Minulla on vielä pieni toivo sen suhteen, että varaamon henkilö olisi kohtuullisempi. Mielestäni on aika myöhäistä tässä vaiheessa sääntöjä alkaa ensi kesälle muuttamaan...

> > :'( :-/ > Puhin äsken pitkään leirikeskuksen emännän kanssa. Hvittorpin edustalla oleva saari on kuulemma ensi kesänä remontissa, joten sille ei pääse lainkaan. Meidän tarkoituksemme oli pitää seremonia ko. saarella, olettaen että sää olisi suosinut :'( Tanssihäitä suunnittelevien emäntä suositteli vaihtamaan paikkaa, koska naapureilta on tullut valituksia metelistä, eli myöhään jatkuvaa bändin soitatusta ei saisi paikalla olla Arvatkaa vain onko bändi jo varattu... Kuulemma meteli kantautuu järven yli, ja häiritsee mökkeilijöitä. Aina ei voi voittaa, ei edes joka toinen kerta

Me aiomme hoitaa kaikki järjestelyt samana aamuna, mutta aloitammekin juhlat todennäköisesti vasta noin 16, jotta aikaa jää runsaasti.

Varauksemme vahvistui tänään ;D Olo on helpottunut ja onnellinen ;D eikku: olen alustavasti Kassun kanssa tuosta tanssilattiasta puhunutkin, että hän voisi sen häiden jälkeen myydä. Koska sinun hääsi ovat Kassun ja minun häiden välissä, niin ehkäpä sinä voisit ostaa lattian Kassulta, ja minä sitten sinulta? Kolmistaan kustannusten jakauduttua hinta on todennäköisesti lopulta sen verran pieni, että osat voisi jättää tulevien juhlijoiden iloksi, jos Hvittorpin emäntä siihen suostuu. Mielestäni paikalla pitäisi olla ihan omasta takaa valmiina tällainen suojalattia joka tapauksessa.

Olimme kaksi viikkoa Pariisissa avokkini kanssa kaksi vuotta sitten kesäkuussa. Mielestäni nuo ehdottomien käyntien kohteet riippuvat täysin käyjistä. Meille ihanin juttu oli Pariisin taidetarjonta, jota kolusimme noin museo/päivä vauhdilla. Erityisesti mainittakoon impressionistisen taiteen tarjonta (monen monta ihanaa Monet'ta). Toinen aivan upea juttu oli Pariisin puistot, joissa vietimme iltapäivän jos toisenkin. Pelkällä englannilla pärjäsi mielestäni mainiosti. Kannattaa tietysti ensin kysäistä ranskaksi puhuuko vastapuoli englantia. Tosin jos kyse on ostotilanteesta, ja vastaus on töykeä ei, niin kannattaa kävellä pois. Tämä on ainoa keino kouluttaa pariisilaisista kohteliaampia Metro on aivan mahtavan hyvä liikkumisväline Pariisissa. Todellakin kattava verkosto, jota on helppo käyttää. Kannattaa ostaa esim. viikon lippu, jos olette siellä viikon, koska sitten ei tarvitse huolehtia yksittäislipuista. Aivan paras matkaopas on mielestäni englanninkielinen Lonely Planet Paris, siitä oli meille suurenmoisesti hyötyä. Hyvää hotellia en osaa suositella, koska omamme oli aika hmmm... mielenkiintoinen, tai siis persoonallinen, mutta ei välttämättä hyvällä tavalla Jäi muistoihin kuitenkin vain pikanttina yksityiskohtana, ei siis ollut likainen tai mitään sellaista. Hintataso on tosiaan kallis. Tai ainakin silloin se tuntui siltä. Meillä oli mielestämme suuri budjetti, ja tarkoitus oli kiertää myös ravintoloita, mutta loppujen lopuksi söimme ainakin lounaaksi joka päivä patonkia puistossa Niistäkin hetkistä on kuitenkin ihania muistoja, mutta rahat tosiaan loppuivat aivan kesken. Eräs tuttavani rakastaa Pariisin teevalikoimia ja kahviloita, joten niihin kannattaa varmaankin tutustua, jos sellaisista tykkää. Meillä esteenä oli vain raha... Jota tietysti kului huomattavasti pääsymaksuihin. Versaillen puistossa kävimme kävelyllä, ja tutustuimme Antoinetten mökki-palatsiin, mutta emme käyneet päälinnassa, koska jonot olivat hirmuisat. Jos käytte noissa aidoissa turistirysissä, niin kannattaa valita mahdollisimman hiljainen ajankohta, tai hyvät hermot. Yöelämästä en valitettavasti tiedä mitään : Olimme sen verran poikki iltaisin, että nuo ilot jäivät kokematta. Hyvää matkaa!!!!

Avokkini haki juuri Suomen oleskelulupaa (tähän asti ollut vuoden pituisia viisumeita), joka maksoi noin 100€, viisumit olivat suunilleen saman hintaisia täällä, joten jos greencardia joutuu hakemaan vain kerran (?) niin summasta tulee lopulta aika sama (tosin en tiedä olisiko avokkini voinut hakea jo aikaisemmin oleskelulupaa). Tuosta USAan greencardin saamisesta eräs tuttavani kertoi, että prosessi oli todella hankala (hänellä oli ongelmia löytää ala-asteen rokotustodistukset, jotka tarvittiin), pitkä, byrokraattinen (esim. silloin Suomessa oli vain yksi lääkäri, jonka antama terveystodistus kelpasi hakemuksen liitteeksi) ja kallis, eli jos valmistautuu pahimpaan, niin saattaa yllättyä positiivisesti ;D Hän oli siis juuri mennyt naimisiin USAlaisen kanssa greencardia anoessaan. Meille tuo joka vuotinen viisumiruljanssi on ollut ärsyttävää myös siksi, että HOASilla asuessa voi saada vuokrasopimuksen vain niin pitkäksi aikaa kun miehellä on viisumi. Toisaalta jo toisen vuoden jälkeen olemme osanneet koota kaikki tarvittavat paperit valmiiksi, joten alkaa mennä jo rutiinilla

Meillä avokki haluaa välttämättä grillata kokonaisen possun juhlapaikan takassa ;D Kyselin varovaisesti kuka sitä possua mahtaa käännellä, niin hän kertoi itse hoitavansa : Olen päättänyt vaieta asian kuoliaaksi Toinen huippu hilpeä juttu on, että avokki haluaa kellot soimaan hääseremoniassa. Siis kirkonkellot. Ja kirkkoahan ei ole tietenkään lähimaillakaan : Olen yrittänyt vaieta kuoliaaksi myös tämän asian, mutta hän ei näytä unohtavan Kolmas juttu oli sellainen, että kun kyselin millaisen asun hän haluaa itselleen, niin hän tuumasi, että hänellähän on vallan hyvä musta puku : Minä kun meinasin jotain boujour-puvun tyyppistä Yritän houkutella hänet joku päivä kokeilemaan jotakin muuta kuin sitä omaa mustaa pukua Ja teidän olisi pitänyt nähdä sulhon ilme kun kerroin, että hänen tulee kalastaa sukkanauha pukuni alta juhlassa Tuon ehkäpä passaamme... Niin, ja hän haluaa miekkailla morsiamenryöstön yhteydessä (miekkailee harrastukseksi)... yritin hieman esittää näitä käytännönongelmia, mutta tämä asia on vielä vaiheessa ;D Teemavärit sen sijaan tulivat kuin apteekin hyllyltä (lila ja vihreä tietysti ). Ihana tyyppi kerrassaan, mutta välillä tuntuu että me lähestymme tätä hääjuttua hieman eri kantilta

Lisäsin muutaman kuvan päikkyyni viime keväältä, kun kävimme katsomassa Hvittorpia

Etenemistä ei ole juurikaan tapahtunut, vaan tämän hetken tilannetta voisi kuvailla sanalla lukko. Olen itse "aina" ajatellut pitäväni oman sukunimeni. Totta kai. Lisäksi oli kristallinkirkasta, että lapsistani tulee minun nimisiäni. Mies olisi tässä kuviossa saanut tehdä ihan mitä häntä huvittaa. Kun esitin tämän kuvion miehelleni, hän ei ollutkaan samaa mieltä : Hän haluaa minun ottavan hänen sukunimensä, kuten on kuulemma tapana : Lapsista tulee aivan ehdottomasti hänen nimisiään. Lapsista tulee myös aivan ehdottomasti minun nimisiäni... Tällä hetkellä minä olen sitä mieltä, että minä pidän oman nimeni sitten kun solmimme avioliiton, jonka vaihdan miehen nimeksi sitten kun lapsia tulee. Kun lapset muuttavat pois kotoa, voin miettiä uudemman kerran pidänkö edelleen miehen nimen, vai vaihdanko takaisin omaan. Aika kimurantti kompromissi Toisaalta olen "vain itsepäinen", joten tavallaan voisin antaa periksi ja ottaa miehen nimen. Toisaalta taas en missään tapauksessa halua olla osa tuollaista tyhmää perinnettä, joten en todellakaan ota miehen nimeä, ja miksi juuri minun täytyisi antaa periksi ??? Tiedän myös, että avokkini ilahtuisi kovin jos ottaisin hänen nimensä, mutta ehkäpä löytyy muitakin tapoja ilahduttaa häntä : Se taas on aivan selviö, että mies ei voi ottaa minun nimeäni (kuulostaisi todella ihmeelliseltä yhdistelmältä). Kolmatta nimeä olemme miettineet, mutta mitään erityisen hyvää ei ole putkahtanut ilmoille. Olisi itsekin kiva tietää miten tämä asia ratkaistaan, niin ei tarvitsisi jännittää. Lähinnä pelkään romahtavani painostuksen alla

Me vihkiydymme Hvittorpin pienellä saarella, säävarauksella. Jos olet vihkiytynyt sillä tai olet sellaista suunnitellut, niin olisi kiva kuulla koristeluideoita.

Mutteri: Minulla ei ole omakohtaista kokemusta, mutta olen joskus jostain kuullut, että lapset, vanhukset tms saavat kyllä istua. Kannattaa tarkistaa vielä paremmasta lähteestä.

Kaverini miehellä on luonnostaan punaiset posket, joten hääkuvauksessa kaverini ehdotti valkuvaajalle että miestä puuteroitaisiin ensin, kuvaaja sanoi, ettei moinen ole tarpeellista, vaan valolla saa ihmeitä aikaan. Lopputulos on se, että vain yksi kuva on siedettävän näköinen, ja sekin on otettu kauempaa niin että kasvoja ei oikestaan näy...