Yllikki

Ensin vastaus ajokorttiasiaan: Kyllä piti uusia kortti. Yhdysnimi = uusi sukunimi, vaikka siinä osana onkin pätkä vanhaa. (Kiva sinänsä, niin sainpa minäkin nyt vanhan ison ajokortin sijasta sen luottokortin kokoisen joka mahtuu fiksusti lompakkoonkin ) Minulla siis nyt avioliiton myötä uusi nimi, joka on yhdysnimi muotoa tyttönimeni-miehen nimi, vaikka molemmat 9 kirj. pitkiä. Yhteiset lapsemme ovat tyttönimisiäni, joten näin minä olen samanniminen sekä lastemme että mieheni kanssa - mieheni pohti kauan nimiasiaa, melkein jo päätyi että yhteinen nimemme olisi tyttönimeni ja hän ottamaan yhdysnimen, mutta ei sitten kuitenkaan lopulta kokenut sitä itselleen luontevaksi vaihtoehdoksi. Minulle yhdysnimi on yksiselitteisesti yhtäkuin nykyinen nimeni eli siis itse käytän joka tilanteessa. Halusin yhdysnimen, joten sitä myös käytän, muutoin olisin tehnyt nimivalinnan jo toisin. Ainoastaa sähköpostiosoitteeseeni (muotoa: etunimi.sukunimi@...) en muuttanut pitkää versiota, vaan tuumasimme miehen kanssa yhdessäkin, että sehän on ikään kuin vain pitkä uusi nimeni katkaistuna jostain merkkimäärästä. Joten sähköpostiosoitteeseen jäi vain tyttönimeni. Koko nimeni kuitenkin näkyy sähköpostissakin, mutta lähettäjän ei vain tarvitse osoitekenttään kirjoittaa niin pitkästi. Vain miehen nimellä (eli yhteisellä nimellämme) on luontevaa käytää tilanteissa, jossa meitä puhutellaan yhteisesti eli herra ja rouva XXXXX, mutta jos minusta puhutaan yksittäin, niin nimeni on kokonaisuudessa yhdistelmänimi.

Jos vielä mietitte Kemin LumiLinnaa vaihtoehtona, niin voin kyllä omakohtaisesta kokemuksesta viime lauantain (ystävänpäivä ) rouviintumisestani siellä kertoa, että on kertakaikkisen IHANA ja tunnelmallinen paikka pienille häille!! LumiLinnalla sai myös otetuksi todella hienoja miljöökuvia . Ja lumilinnan henkilökunta saa täydet pisteet asiakaspalvelusta ja ystävällisyydestä: sekä järjestelyistä sopiminen etukäteen että myös palvelut itse juhlapäivänä toimi hyvin ja kaikki sujui kuin pitikin.

Vihkiryijy tai itse asiassa vihkihuopa meillekin tulee. Alunperin oli puhetta, että eräs lähisukulaiseni (alan ammatti-ihminen) tekee meille (sitten kun ajankohtaista) häälahjaksi vihkihuovan minun suunnittelemani kuvion pohjalta. Ja se laitettaisiin sitten kotimme olohuoneen tyhjälle seinälle, joka suorastaan kaipaa jotain. Joissakin kirkoissa on todellakin käytössä kirkon vihkiryijy, mutta ymmärtääkseni sen tilalle voi vaihtaa oman ryijyn vihkimisen ajaksi halutessaan. Meillä vain kävikin niin että jouduimme hääsuunitelmia siirtämään ja lopulta päädyimme siihen, että meidät vihitäänkin kaksin salaa maistraatissa niin eihän sitä vihkihuopaa sitten sukulaiselta voikaan saada, koska kenenkään ei ole tarkoitus asiasta etukäteen tietää. Olimme kumpikin kuitenkin ihastuneet vihkihuovan ajatukseen ja vaikka kirkkokin muuttui maistraatiksi niin ajateltiin että voisi sitä sielläkin käyttää. Niinpä sitten tuli tehdyksi elämäni ensimmäinen huovutustyö viime viikolla, kun tein itse meille vihkihuovan märkähuovuttamalla (sekä osan kuvioista esihuovutin neulahuovutuksella ensin vähän muotoonsa). Olipa yllättävän fyysistä hommaa (huh, hiki tuli) ja pitihän aloittelijan sitten ottaa heti iso työ ensimmäiseksi (valmiina huopa 105 cm x 110 cm). En ole koskaan ikinä ennen huovuttanut millään tavalla, enkä ole nähnyt myöskään vierestä miten tapahtuu, joten aika rohkeasti lähdin työhön käsiksi (netistä vain ohjeita surffaamalla) ja kuvioinkin aika haasteellisesti, mutta lopputuloksesta tuli hieno - tulipa oiken ylitetyksi itsensä -kyllä kehtaa seinällekin ripustaa vihkimisen jälkeen. Kyllä oli sulhokin tyytyväinen valmiiseen huopaan ja hienoksi kehui. On kyllä tosi tyytyväinen mieli työn onnistumisesta ja tuntuu ihanalta ajatus, että seisomme sitten omatekoisen vihkihuovan päällä kun lupaudumme toistemme aviopuolisoiksi. Ja tuosta hetkestä se on muistona sitten aina seinällämme kodissamme. Ja ajatuksemme on myös käyttää tuota huopaa allamme sitten kun liittomme myöhemmin tulevaisuudessa kirkossa siunataan. Huopaan kuvioita löysin käyttäen ihan vanhoja kansan perinnesymboleita tuomaan pitkää ikää, elämän rikkautta ja liitolle onnea ja jatkuvuutta sekä meidän omia tärkeitä symboleja, toteutin kaikki vain oman näköisesti ja sointuvaksi kokonaisuudeksi. Ostohuopaan nähden kyllä tuli huomattavasti edeullisemmaksi (kaikki tarvikkeet ja materiaalit n. 50 eur) ja tunnearvoa tuli heti rutkasti lisää.

Tosikiva idea ja muisto häistä vieraille! Tuskin mitään haittaa vaikka perhe saa useampia magneettipyykkipoikia, meillä ainakin on jääkaapin ovessa useampiakin tärkeitä muistilappuja magneeteilla kiinnitettynä yleensäkin. Siksipä olikin kiva kun joku vuosi sitten saatiin ystävän häistä muistolahjoiksi itse tehdyt nätit sydänmagneetit. Sydämet oli tehty askartelumassasta ja maalattu punaiseksi sekä taakse liimattu magneettipala. MUTTA valitettavasti oli säästelty magneetissa ja laitettu niin pikkuinen pala taakse, ettei se jaksanut kannatella sydäntä, magneetti putosi ja olisi hajonnut jollen olisi saanut kiinni. Joten jäivät käyttökelvottomina pölyttymään laatikkoon, josta erään siivouksen aikana joutuivat sitten roskiin. Kyllä oli harmi. :-[ Siis hyvää ideaa ei kannata pilata toteutuksessa, vaan tarkistaa että magneettipala on riittävä kannattelemaan pyykkipojan sekä siihen nipistettävät muistilappusetkin. Testatkaa siis toimivuus, niin lahjasta on myös muiston lisäksi iloa käytössä.

Olin taannoin häissä, joissa morsiamen kapoisen hameen kätköistä sulhanen käsikopelolla etsiskeli sukkanauhaa ja veti ensin ilmoille ne ihonväriset sloggi maxi mummoalkkarit. Nosti ne esille, muttei heittänyt kuitenkaan sen kummemmin kuin siihen viereensä lattialle. Olihan miesporukka kuitenkin jo valmiina hyökkaykseen heti kun jotain hameen alta löytyi, vaikkei sitten mitään lentänytkään vielä. Porukka nauroi aidosti (ei ole kai noilla suvuilla ja kaveriporukalla niin monia häitä ollut että juttu olisi kärsinyt mitään inflaatiota). Seuraavaksi uusi kaivelu tuotti esille wunderbaumin siis sellaisen autohajustekuusen (nyt nauroi jo nekin jotka eivät vielä olleet mummopöksyistä revenneet). Kolmas kerta toden sanoo ja sitten löytyi se sukkanauha, joka lensi kaaressa poikamiesporukkaa kohti. Juttu oli kyllä tosi onnistunut ja oikeasti hauska. Eikähän se morsian niitä haameensa alla edes ollut piilotellut - ei edes sitä sukkanauhaa - vaan sulhanen veti tavarat hihastaan, mutta sitä ei lainkaan huomannut kun hameen helmoissa sulhon kädet olivat piilossa.

Lähinnää tuo mun "niuhotus" olikin sanamuotoon NESTEMÄISIÄ JUOMIA (=onko juomia olemassa muutakin muotoa kuin nestemäisenä?) se pilkunviilaajana vain sattui särähtämään korvaan. P.S. Ja toki lisäksi kohteliasta ja tasa-arvoista olisi mainita yleensäkin juomatarjonnasta, niin silloin ei korostu tuo monien harmittelemakin alkoholin liiallinen tärkeys tai esillenosto. Mutta tuo hoituu tietty kukin tyylillään -periaatteella, tuskin todella kukaan luulee että alkoholittomat joutuvat olemaan kuivin suin...

Helvi Juvosen ihana runo ja menee kokonaisuudessaan näin: Elämä käy kuin korkeammaksi, milloin ihmisen lasta kaksi käsi kädessä, toistansa tukien, katseesta toinen toisensa lukien kasvavat yhdessä, kasvavat yhteen, leikkaavat, sitovat yhteisen lyhteen. Leipä ei kapea, leipä ei leveä. Osansa saaneen käydä on keveä. - Helvi Juvonen –

Olen tehnyt kimpun omatekoisista silkkikukista sekä paksusta paperinarusta tehdyistä isommista vihreistä lehdistä, lisänä ohuemmasta paperinarusta tehtynä roikkuvia lehtiä ja silkkimurattia, sekä koristeena rautalanka+helmiviritelmää. Tuli aivan kelpoinen ja itselle mieluinen (ja oikean värinen). (on pysynyt kunossa vaikka häitä on jouduttu siirtämäänkin...) Viisi vuotta vanhassa Sinooperin Tehdään Häät -lehdessä oli tehty myös itse paperinaruruusuista kimppu, ihan käyttökelpoinen ajatus sekin. Tästä aiheesta on tuolla Kukat-osioissa keskusteltu useammankin kerran, tässä yksi linkki, josta löytyy lisää vinkkejä ja linkkejä ohjeisiin: http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb21/Y...?num=1174047587 Onnea kimppuaskarteluun

Nyt tuli pakko kommentoida vähän tuota sanamuotoa juomapykälässä: 6§ Alkoholi ja sen nauttiminen Nestemäisten juomien nauttiminen on sallittu aikuisille. ... Että eikö ole alaikäisille tarjolla juomaa lainkaan vai onko se jotenkin vähemmän nestemäisessä muodossa Lapsille kiinteitä juomia!? Kannattaa luettaa vaikka jollakulla toisella lopullinen teksti ennen kuin sen lähettää kutsun mukana, kun itse sitä muokkaillessa tulee helposti sokeaksi tekstilleen ja tuon tapaisille jutuille - ja noita helposti tulee yhdistellessä kun ottaa yhden hyvän pätkän sieltä ja toisen täältä. Mielestäni noin periaatteessa tuo juhlaohjesääntö tms. infoteksti huumorilla höystetyssä muodossa on aivan kiva liite kutsun mukana ja samalla siinä on mahdollisuus antaa vieraille hieman tarkempi kuva juhlan sisällöstä ilman että varsinaista kutsutekstiä kuormittaisi liikaa. Mutta ohjeen sisältöön kannattaa silloin paneutua ettei kiireessä vain kopio jotain hätäisesti.

Kaunis idea on minusta myös "onnenkellojen" kilisyttäminen hääparin poistuessa kirkosta. Eli vieraille jaetaan riisin sijasta pienet metallikellot (ei siis mitkään kulkuset vaan sellaiset kirkonkellon muotoiset tiu'ut). Jäävät sitten vieraille muistoksi, jonka voi vaikka tulevina jouluina kuuseensa ripustaa. Tuo ajatus on minusta oikein mukava ja sitäpaitsi ei roskaa eikä sotke ja toimii joka säässä vaikka sataisi tai tuulisikin. Ainakin 2008 vuoden puolella häitään viettäville noita löytynee hyvinkin joulusesongin aikaan (sekä alesta joulun jälkeen) tavaratalojen joulukoristemyynnistä. Ensi kesälle voi olla vähän isompi työ etsiä (muttei ehkä mahdoton).

Voisihan tuon kutsussakin mainita selvyyden vuoksi ja muutenkin, miksi ei? Ainakin minusta tuntuisi vieraana mukavalta, jos etukäteen olisi jo vihiä tilaisuuden luonteesta (olisi kutsu vähän rautalankana myös) eikä tarvitsisi sitten paikanpäällä ihmetellä, että mitä nyt tapahtuu. Jos kutsutekstin muokkaisitte jotenkin tähän tyyliin vaikka ihan perinteistä kutsumallia mukaillen (tai mikä teidän tyyliin sopii): Avioidumme maistraatissa xx.xx.xxxx. Sinetöimme tuoreen avioliittomme sormuksin Juhlaseremoniassa xx.xx.xxxx klo xx.xx "Juhlapaikassa" (=paikan nimi). Seremonian jälkeen hääjuhlamme jatkuu ... (perinteisin menoin aamutunneille/ruuan ja tanssin merkeissä/ tms. mitä sitten olette ajatelleetkin kutsutekstinä) Tervetuloa juhlaamme! alla sit normaalit kutsujien nimet ja vp:t tai sama eri muodossa Avioidumme maistraatissa... Toivomme teidän olevan läsnä xx.xx.xxxx klo xx.xx kun sinetöimme tuoreen avioliittomme sormuksin Juhlaseremoniassa Juhlapaikassa. jne...

"Herttaisen" hyvä idea Meillä tulossa häälehteen meidän kuvat herttakunkku ja herttakuningatar -kortteina. Ja tuli mieleen että sitähän ideaa voisi kehitellä tohon auton ikkunan herttasuoraankin niin että K- ja Q- korteissa näkyisi kuvapuoli lähes kokonaan ja niissä hääparin kuvat, kun ässä, jätkä ja kymppi vois sit olla lomittain siinä suoran jatkeena normaalisti. Ja tekstihän voisi olla suomeksikin, esim: Kaikki pelissä!

Tulipa mieleeni voisiko tuota toteuttaa niin että pehmoenkeli ripustettaisiinkin silkkinauhalla saajansa kaulaan (mitalin tapaan), jolloin ei neulalla olisi vahingossakaan mahdollista tärvellä pukua? Tuollainen vähän isompi enkeli näkyisi kaikille juhlassa oleville paremmin kuin pieni pinssi ja sen kunniamerkin salaisuus ei jäisi vain niille, jotka ihan läheltä pääsevät näkemään ... Ihana idea kyllä kaikin puolin!! Luulisi näin joulun aikaan löytyvän enkeleitä jos minkälaisia ja vaikka kuusenkoristeiksi suunnatut voisivat olla tähän tarkoitukseen sopivia kooltaankin.

Löysin sulle vahingossa tämmöisen tältä samalta keskusteluketjulta tuolta vanhemmista sivuista otsikolla Kysymyksiä??????? http://www.naimisiin.info/cgi-bin/yabb21/Y...?num=1117604431 Toivottavasti tästä on sulle apua ja voit soveltaa ainakin jotain noista kysymyksistä omiin tarpeisiin

Aivan ihana kun huomioidaan häiden yhteydessä perheen lapsi/lapset noin. Usein se on lapsille iso juttu, kun äiti ja isi menevät naimisiin, oli sitten kyse biologisista tai uusiovanhemmista! (Jollei ole ihan vauvaikäinen, eikä ymmärrä, tai pahimmassa esimurrosiässä kaikkea kapinoiva ) Tuo juhannusmorsio-06:n kutsuteksti oli todella ihana . Eipä tollaisen kutsun saadessa tarvitsisi ainakaan miettiä voikohan omat lapset ottaa mukaan hääjuhlaan vai saako paheksuvia katseita sen johdosta. Mielestäni tuollainen kutsu on selvästi myös merkki, että kyseessä on todellakin perhejuhla, johon myös lapset ovat tervetulleita! (Joten silloin, jos niin ei ole, en suosittelisi tuon tyyppistä kutsua käytettäväksi.) Eikä varmastikaan kukaan kuvittele lapsen niitä kortteja väsänneen näppäränä, harvemmin kai ne morsiusparin vanhemmatkaan kutsujina on ihan itse niitä kutsuja näperrelly ja tekstejä kehitellyt (huh). Eikö tuo ole jo vähän sama kuin ajattelisi että valmiiksi painetussa ostokortissa pitäisi olla sitten korttifirma kutsujana tai painotalo ;D

Kieliversioita kannattaa varmaan etsiä googlesta tekijän nimellä ko. kielisiltä sivuilta haulla. Mutta tässäpä yksi mielestäni sopivan lyhyt ja ihana, vaikkakaan näillä näkymin meidän kutsuun mitä ilmeisimmin ei tule mitään runon pätkää. Mutta jos jollekin muulle olisi tarpeen vielä jotain lainattua niin tästä tämmöinen: Mutta jos sinä kesytät minut, niin me tarvitsemme toinen toisiamme. Sinusta tulee minulle ainoa maailmassa. Ja minusta tulee sinulle ainoa maailmassa... – Antoine de Saint-Exupery, Pikku Prinssi

Vermelin kanssa samassa tilanteessa (taitaa olla meitä melko paljon muitakin ;D) Mietinnässä kans jotain samaa tohon Connecting People -sloganiin liittyen, mutten tiedä ... jos jättäis firman nimen pois ja käyttäis kuitenkin ko. fonttia ja väriä kirjoittaen vain - CONNECTED - tai - CONNECTED PEOPLE - ja ne jotka tietää historian ok ja joille ei kokonaan aukea niin so what... ettei kuitenkaan mainostettais sen enempää.

Kyllä on meillekin korit suunnitteilla laittaa. Ja kun ne tarvikkeethan eivät ole mikään hukkainvestointi, vaikka niitä jäisikin, kun ovat ihan käyttötavaraa arjessakin (hieno perustelu budjettitarkalle sulhollekin ) Meille tulee aika samanlaiset korit pohjimmiltaan molempiin vessoihin hiuslakkoineen, kynsiviiloineen, laastareineen ja ompelutarvikkeineen (silmä- ja hakaneuloja, mustaa ja valkoista ompelulankaa), hammastikkuineen ja kosteuspyyhkeineen (jos kovin hikeä pukkaa ja dödö pettää on kiva raikastua), käsirasvoineen ym. Lisäksi naisten vessaan tulee vielä kirkas kynsilakka, parit sukkahousut, siteitä, tamponeja, pikkuhousunsuojia ja intiimipyyhkeitä. "Käyttöohjeet" on korin vieressä runomuodossa, silti selkeällä suomella mihin tarkoitukseen kori on ja mihin hätään siitä löytyy apua, ja että siitä Saa ottaa omiksi tarpeiksi, muttei alkaa hamsteriksi, silloin apua kaikille riittää ja juhlaväki kiittää! Runokin on lähes sama molemmissa vessoissa, mutta tietysti osin muokattu vastaamaan ko. sukupuolen tarpeita! Ja sitten on myös mainittu: Päänsärkyyn auttaa tabletti kyllä, mutta ne on tallessa kaasoksi nimetyllä. Niitä aikuiset saa kyllä kun vain pyytää, mutta lapset eivät voi niitä suuhunsa syytää! Runon alla vielä selkeästi listattuna alekkain mikä on korin sisältö. Tämmöinen suunnitelmissa ja osin jo tehtynä eli korit hankittuna, mutta koristelematta, runot työstettynä, mutta ehkä niitäkin vielä hiotaan... ja täytteet ostetaan sitten lähempänä ettei rasvat happane ja kosteuspyyhkeet kuivu ;D

Huippu ;D Tätähän voisi käyttää vaikka häälehdessä (jos sellaisen jaksaa väsätä). Kuten oikeissakin lehdissä on jotain "Lukijoiden kirjeitä" tai "Asiantuntija vastaa" -osastoja (vrt. lääkäripalstat), niin tämänhän voisi laittaa vaikka sellaiseksi jutuksi häälehteen. Tuli vain mieleeni miettiessä miten tätä voisi häissä soveltaa...

Voisiko olla joku pinssi tai rintamerkki, jota voisi ajatella monen ikäiselle muistoksi. Vauva-ikäisten vanhemmat varmaan osaisi huolehtia sille sopivan paikan ettei se tule syödyksi! Tai olisiko mitään ideaa antaa pieni leivontamuotti kaikille (varsinkin syksyllä joulun alla voisi olla hyväkin idea, mutta miksei ympäri vuoden), tai kevät-kesä-aikana pieni hiekkakakkumuotti. Aika hankala kun ikähaitari on kuitenkin iso, ei voi varmaan ihan kaikkia mielyttää yhtä paljon samalla tavaralla. Voisiko onginnassa joku olla siellä onkijan puolella ikään kuin avustajana kertomassa sen "esiripun taakse" lahjan onkeen laittajalle vähän onkijasta tyyliin: "ja nyt pikkuinen Maija-vaavi kokeilee kala-onneaan" ja "tässäpä onkin vuorossa reipppaan näköinen koululaispoika -Mattiko olit- mitähän onkeen tarttuukaan" ... ja lahjoja olisi hieman lajiteltu eri ikä luokille, esimerkiksi: alle 3 vuotiaat (ettei olisi niitä "saattaa irrota pieniä osia"-tavaroita heille) ja alle kouluikäiset ja koululaiset. Joku pieni pehmolelu on myös mukava muisto lähes kaikille, kunhan siitä ei sitten irtoa kaikki silmät ja jalat heti pienimmän käsittelyssä (tahtoo yleensä vain olla tuo vika niissä halvemmissa pikkupehmomaskoteissa, ettei ole ihan vauvojen tavaraa), mutta eihän sitä ole tietty pakko lapselleen käteen antaa vaan vanhemmathan voi pikkuisellensa laittaa vaikka rattaisiin sen maskotiksi ja muistoksi. Kuten tuossa pinssi-ideassakin. Meidän lapsi sai vauvana onginnasta muistoksi kankaisen pehmonallen ja se on edelleen hyvin monen vuoden jälkeen koululaisella muistona (on pienempänä ollut unikaverinakin). Tällaisia nyt tuli mieleeni ensi alkuun...