iiris77

Meille tulee (toivottavasti) naispappi. Ilmoitimme jo kirkkoa varatessa toiveestamme ja joka kerta kun on soitettu sinne, on aina muistettu mainita tästä. Meillä siinä mielessä hyvä että meidän seurakunnassa on tosi tosi monta naispappia. Minusta pappeus ja papin rooli sopii naiselle paremmin kuin miehelle. Siis jos ajattelee uskonnollisesta ja filosofisestan näkökulmasta. Historiallisesta näkökulmasta tietenkin miehet on aina olleet valtaapitäviä ja pappeja. Mutta en pidäkään kirkon historiasta vaikka uskonkin itse.

Meidän kutsut on nyt painettavana. Tehtiin niin että etukansi on sininen, keskellä valkoinen neliönmuotoinen alue jossa sitten piirroskuva kahdesta purjeveneestä. Alareunassa sitten tietty nimet +pvm. Kun kortin avaa niin aukeaa merikortti. Skannasin omastamme just sen alueen miltä löytyy vihkikirkko+juhlapaikka. Vihkikirkon merkkasin nätillä ristillä (Wordin clipartista) ja juhlapaikan semmoisella shampanjapullo+lasit ikonilla. Tää on siis koko keskiaukeama. Sitten sinne tulee valkoinen välilehti jossa itse kutsu alkaen "Tervetuloa juhlistamaan yhteisen elinikäisen purjehduksemme alkua. Vihkiminen silloinjasilloin jne."... Ihan omin käsin tehty, not bad imho. Nyt tarttis vaan pirusti ideoita aiheeseen liittyvään sisustamiseen. Simpukoita sain tarjoustalosta tuubikaupalla ja tuikkuja varten tuttavalapsperheestä sai käytettyjä pilttipurkkeja...jotain kynttilöitä yms. oon ostanut mut aika paljon auki.

Vaikka pieni osa suomalaisista pitääkin viinin litkimistä ruoan kanssa tosi hienona asiana, suurempi osa porukasta ei osaa juoda niin että pysyisi tolkuissaan. Kyllä nää asiat pitää laittaa tasapainoon ja se on voivoi jos joku vieras harmittelee sitä ettei saanut viinejä sisäfileiden kanssa... Eikä viini todellakaan maistu kaikille...meillä ainakin vaan mun puolelta porukka on niin "sivistynyttä" että viiniä "osaa" juoda ruoan kanssa. Miehen duunarisuku ei kukaan tykkää viinistä...eipä sillä mitään väliä koska ihan mikä tahansa viina niillä kyl menee kurkusta alas:) Ja todellakaan alkoholi ei kuulu ympäri maailmaa häihin, eli kyseessä ole mikään luterilainen moraali. Viinin juominenhan on tosi uusi trendi suomessa ja maailmassa on paljon paikkoja joissa alkoa ei juoda ollenkaan (esim. muslimimaat ja monet aasian ja afrikan maat).

Meillä on tää... Se on meidän "hääauto" ja veneiden (pelastus+purjeveneet) sekä veneilyn ympärille rakentuu koko teemamme. Juuri väsäilen kutsukortteja joissa merikortti keskiaukeamalla:)

Kai tähänkin pitää ottaa minunkin kantaa. Meidän suku on kans sitä että morsiamen lähisukulaisista löytyy alkoholin väärinkäyttäjiä (jotka sitten kännissä rupeavat avautumaan ja riitelemään) ja sulhasen lähisukulaiset sitten taas juovat nuppinsa niin turvoksiin että sammuvat lopulta (pientä riidanhakuisuutta sielläkin havaittavissa). Kyllä meilläkin pohdittiin tätä alkoholijuttua pitkään ja oltiin tosi pitkään sillä linjalla että täysin alkoholittomat häät. Nyt myönnyttiin senverran, että tarjotaan se alkumalja ja ruoan kanssa viiniä 1-2 lasia. Illaksi suunnittelimme boolia, mutta niin että joku täysjärkinen sitten huolehtii sen "vahvuudesta"...eli aikasta mietoa boolia, janojuomaksi lähinnä, ei ryyppäysjuomaksi. Viinien ja viinojen ja oluiden yms. tarjoaminen illalla on täysin poissuljettu, toi booli on ainoa mitä tarjotaan ja tietty vettä/limuja yms. Me on yritetty rekrytoida nää alkoholistit touhuamaan (yks grillaa, toinen huolehtii jostain muusta) pitkin iltaa että niillä olis joku syy pysyä selvänä. Mitään erityistä syytä meillä ei kyllä ole tarjota alkoholia. Vieraistasuuri osa on sukulaisia rapakon toiselta puolen (ja paljon lapsia) joten periaatteessa ihan yks hailee miten viihtyvät, kunhan vaan ei tuu näitä pahoja ongelmia. Itse me ei käytetä alkoholia ku vähän ja esmes. viiniä ei mieheni juo ollenkaan, koskaan. Eikä oluttakaan juoda kumpikaan. Eli tässä me taivutaan pitämään häitä jotka ei oo meidän näköiset, sääli. Painostuksen alla...

Mää jo kirjotin tossa aikasemmin omasta puolestani. Mua ihmetyttää te harvinaisten nimien omistajat että miten ihmeessä raaskitte luopua omastanne. Edelliselläkin kirjoittajalla oli vain 6 samaa sukunimeä. Eikö se harmita yhtään että sukunimiä on niin vähän ja entistäkin vähemmän kun itse vaihtaa pois. Eikö se pelota että sukunimi häviää kokonaan? Mulla on ihan paniikki jo tässä kun oon ainut ja mietin kuumeisesti että miten saan kasvatettua lapseni niin (varsinkin tytöt) etteivät ne haluaisi vaihtaa nimeään pois. Olisin tosi onneton jos sukumme päättyisi minuun.

Jopp. Sitten kun on perusteltu ja ihan riittävä peruste mun ainutlaatunen sukunimeni on niin johan porukka sit hiljenee. Mut ees se, että pitää perustella.... kulttuurisidonnainen juttu jep:) Jahalle tsemppiä! Toivottavasti pääsette yhteyisymmärrykseen, kerro että täällä on toinenkin kohtalotoveri jonka mies ottaa vaimon nimen samassa tilanteessa. (mun sukunimeä ei ole edes enää vanhemmillani).

Meidän häät ja juhlat on Kuusistossa/Paraisilla joten varasimme hääsviitin Paraisten Hotel Kalkstrandista. Siis oikea sviitti aamiaisineen kuohareineen 150 euroa. Ikkunasta näemme suoraan sataman laitureille ja oman purjeveneemme siellä

Minä oon siitä hyvässä asemassa etten vaihda nimeäni. Minulla on ainutlaatuinen etu- ja sukunimi, eli ainut suomessa sukunimikin...se on ollut lapsesta asti itsestäänselvyys etten koskaan tule ottamaan miehen nimeä. Mies ottaa mielellään sukunimeni, on jo pitkään maiskutellut ja harjoitellut allekirjoituksia:-) Eli eipä tuokaan mitään pulttia asiasta ole ottanut vaikka sukulaiset yms. jatkuvasti ihmettelee että miten voi näin tehdä...

Mieheni sisko on valokuuvaja ja kuvaa siis meidät. Päätimme että meitä kuvataan kirkon vieressä, venessä millä menemme hääpaikalle ja sitten tietenkin hääpaikalla mm. ihanalla vanhalla laiturilla, pelastusveneen kannella yms. Tulee just niin meidän näköistä kun vaan voi olla:*)

Elä ahdistu, aloittajalle:D Me ollaan 30 molemmat ens kesänä ja mennään naimisiin kirkossa. Me ollaan tiputettu pois kaikki hörhellys hääkarkeista perinteisiin leikkeihin yms. pois. Jotenkin tuntuu että ikä tuo sitä semmoista näkemystä tähän ettei tartte enää hössöttää niin vaan että yksinkertainen on kaunista ja tyylikästä. Nää on kuitenkin häät eikä mitkään lasten synttärikemut:) Häämekko mulla on, pari kk olen aktiivisesti sitä etsinyt ja ahdistus alkoi kasvaa jo TODELLA SUUREKSI. Onneksi mekko löytyi (Kiitos mpp lehtinen turusta) edullisesti ja tosi kaunis ja vähällä vaivalla. Mekkokin kuvastaa sitä "tyyliä" josta ylempänä kirjoitin. Välillä erehdyn lukemaan täältä noita hääsuunnittelu-viestiketjuja ja ahdistuskäyrä nousee kattoon samantein. "Minkäväriset pöytäliinat, sopiiko kukat pöytäliinan väriin, entä sulhasen liivi...." Onneks selaimen voi aina sulkea. Suurin ahdistuksen aiheuttaja tuntuu olevan kyllä äitini, jolle tämä on nyt ihan järjettömän iso ja tärkeä juttu (ehkä jopa suurempi kuin tyttärelleen) eikä hänelle viitti lyödä luuria korvaan;) Mä harkitsin vakavasti semmoisen hääsuunnittelijan palkkaamistakin alkuvaiheessa mutta kun alkoi hahmottua että kaikki turha jää pois niin sen tarvekin väheni. Sit pari ystävää ilmoittautui että voivat autella niin sekin ratkesi kokonaan. Kyllä kauniit ja "perinteiset" häät voi olla ilman kaikkia mahdollisia perinteitä, leikkejä tms. Mie oon sitä mieltä että yksinkertainen on kaunista ja sitä sovitan tähän hääjuttuunkin.

Nolostuttaa nyt (olen kolmekymppinen työssäkäyvä)... Meidän vanhemmat maksaa käytännössä ihan kaiken. Ite jotain ihan pikkujuttuja vaan. Budjetti näyttäs olevan 3000-4000 ja vieraita 40-50. Me ollaan kyllä superköyhiä, just sikaison asuntolainan ottaneita joten eipä olis itellä varaa järkätä noin hienoi häitä, varsinkin kun ystäviä on kymmenesosa kutsutuista ja loput sukulaisia...

Itse asiassa tunnen. Vaikka sulhon etäisimmät tulee lapista ja ruotsista, niin olen ollut onnekas ja tavannut heidät kaikki. sulho on myös itävallassa asuvaa enoani ja puolassa asuvaa mummoani lukuunottamatta tavannut kaikki vähäiset sukulaiseni. En ole varma suostuisinko kutsumaan häihin täysin tuntemattomia...

Juu tottakai näkee. Minä en oikeen noista perinteistä piittaa, olen kasvanut niiden yli.

No mikä ettei. Sormuksella nyt ei ole niin järin suurta tunnearvoa kun se lupaushan siinä se naimisiinmenossa se juju on. Muutenkaan kun kuitenkaan tule kantamaan sormusta joka päivä niin kyllä se voisi olla käytettykin, tietty varmaan ainakin jollain tavalla uudelleen modifioitu, kiviä, kaiverruksia jne. jos muuten olisi mieleinen.

No en. On ollut nyt kuukausia jo kihla korurasiassa. Tuleva sulhanen osti upean kolmikivisen kihlasormuksen joka on "ontto" sisältä. Eli toisinsanoen kerää likaa käytössä ja sitten jossain vaiheessa sormeni tulehtuu. Pääsisin tästä huollattamalla ja puhdistamalla sormustani säännöllisesti mutta eipä tommoista vaivaa jaksa nähdä yhden sormuksen takia. Enpä nyt muista suoralta kädeltä että milloin viimeks on sormus ollut sormessa. Vihkisormuksen valinnassa pitää olla tarkempi ettei taas tule "ontto" versio. Mitään näyttämisaspektia tässä ei ole, kaikki kaverini ja työkaverini tietävät että naimisiin ollaan menossa ja mitä se oikeastaan heille edes kuuluu että kannanko sormusta tai en. Kaikenkaikkiaan ilman sormusta on huomattavasti helpompaa. Voin käydä uimassa, kuntosalilla, pihatöissä, seiniä maalaamassa (teemme remonttia) ilman että joka kerta tarttis miettiä että mihin sen sormuksen laittaa.Siellä se korurasiassa säilyy ihan hyvin.

Miehelle löydettiin Puolasta aivan upea vihkisormus. Valkokultainen ja todella hänen tyyliin sopiva. Mies kun on semmoisessa ammatissa että sormus pitää sopia virkapukuun myös. Aluksi oli puhe, että hän pärjää kihlalla mutta hänen kelta-valkokultakihlansa alkoi olla jo aika huonossa kunnossa ja uusi sormus oli sopivan edullinenkin. Vanha kihlasormus jää pois käytöstä, kaappiin se varmasti menee. Mä en ole missään vaiheessa oikeen ees odottanu että se kahta sormusta kantaisi, ei isäni eikä kukaan työkavereistanikaan kantanut joten en ole tottunut.

Hei! Uutena tulevana morsiamena kävin läpi tätä ketjua...ensimmäiset 5 sivua. Kamalasti valinnanvaraa, oikeastaan vähän liikaakin....alkaa mennä ihan sekaisin. Me etsitään hääjuhlapaikkaa joko Kaarinan/Kuusiston/Paraisten/saariston suunnalta tai sitten Ruissalosta. Ruissalossa on 100 huvilaa, osaatteko suositella että olisiko niistä joku erityisen sopiva häiden viettoon. Meille vieraita tulee vain nelisenkymmentä maksimissaan joten mitään erityisen suurta tilaa ei tarvita. Hääjuhlapaikka pitäisi olla ehdottomasti semmoinen, että alkot saa tuoda itse. Pitopalvelu voi olla tai voidaan järjestää se itse. Ja hääjuhlapaikka pitäisi olla meren rannalla, tai ainakin niin että laiturilta olisi lyhyt matka koska hääpari (ainakin) tulee veneellä. Autotiekin pitäisi olla, voi olla kyl lauttayhteyden päässä. Toi ranta varmaan rajottaa aika paljon, ei Ala-Lemut tai muut hienommat sovi...emme oikeastaan mitään uutta ja hienoa haekaan, vaan enemmän semmoista historian siipien havinaa, vanhoja rakennuksia jne. Jos kenelläkään kokemusta vastaavista häistä/tapahtumista, otan mielelläni vinkkejä vastaan. Aika stressaavaa jos pitää kaikki hääpaikat käydä läpi. Karunan Kallionranta vaikuttaa kiinnostavalta, onko kenelläkään kokemusta häiden järjestämisestä siellä? Kuinka pitkä matka sinne on Turusta?