iiris77

Ihana ihana biisi! Meillä oli myös tuo häävalssi. Saaristohäät kun oli niin sitten tanssittiin appiukon kanssa "Lokin" tahtiin ja Isäpuolen kanssa "Aamu Airistolla":-) Mistähän noita nuotteja saisi noihin, olisi kiva muisteloida ja soitella ihan itsekseenkin noita valsseja!

Meillä näkyi rakas harrastukseni (meripelastus) niin että siirryimme kirkolta hääpaikalle ison pelastusveneen kyydissä. Kippari miehistöineen oli kutsuttu vieraiksi (uniformut ja kaikki) ja ruokailun jälkeen he esittelivät alusta, jossa minäkin olen kymmeniä viikonloppuja viettänyt, innokkaille vieraille. Harvoin semmoista pääsee kukaan katsomaan ja kiinnostusta riitti. Harmittaa jälkeenpäin vain se, että sukulaistyttö joka oli valokuvaamassa häitämme, ei veneestä juuri yhtään kuvaa saanut otettua, onneksi saapumisemme hääpaikan rantaan on videoitu ja aivan ihanaa se oli.

Hei! Kyselit Birknäsistä. Minä menin vuosi sitten siellä naimisiin. Paikkahan on entinen nuorisoseurantalo tms. eli jos haluaa vanhan ajan seuraintalotanssien tyyliset häät, paikka on juuri sopiva. Meillä oli jotain kuutisenkymmentä vierasta, pöydät riittivät, tuolien kanssa oli siinä ja siinä.... Bändi rakastui paikkaan, oma lavahan siellä on ja se ihana fiilis...:-) Laituri on rannassa ja ainakin isohkolla pelastusveneella (syväys reilu metri) siihen laituriin pääsi kiinni (tulimme veneellä). Vessat toimivat mainiosti, ovat alakerrassa. Keittiön tarvikkeissa olisi parantamisen varaa, siellä on vanha teollisuushella jossa osa levyistä toimii ja osa ei. Astianpesukone ei toimi mutta meillä oli paraislainen pitopalvelu joka otti astiat pestäväksi mukaan ja toi seuraavana päivänä. Jääkaappi/viileäkaappi on vain yksi, me tuotiin oma pieni jääkaappi sinne kaveriksi ja kakun kuljetus järjestettiin niin että se tuotiin "viime hetkellä" koska kakulle ei ole kylmätilaa. Nämä pienet asiat kun huomioi hyvin etukäteen niin häistä tulee ihan taatusti unohtumattomat! Kesäkuussa vaikka oli vielä valoisat yöt, niin laitoimme lyhtyjä illan hämärtyessä ja samalla tavoin lyhdyt loistivat sisällä + siellä oli hauskoja spottivalosysteemeitä joita käytimme hyväksi. Aion järjestää jatkossakin juhlat siellä, se oli niin unohtumaton paikka romanttisella sijainnilla:-)

Mä ostin kaikki kukat Kauppilasta. Oman kimppuni, sulhasten ja sukulaisten vieheet ja kaasoille rannekimput. Sen lisäksi siippani haki vielä viime hetkellä yhden kukka-asetelman lavan reunalle. Kokemukset: oma kimppu hajosi sidontakohdasta, kaasojen rannekukat eivät kestäneet edes kirkkoon asti (kukat oli liimattu ja irtosivat käytännössä samalla hetkellä kun he sakastissa ne laittoivat ranteeseen). Sulhasten vieheet (nupussa olevat liljat) pysyivät kasassa mutta eivät suorassa...eli se kiinnitys ei riittänyt pitämään suorassa. Häitä edellisenä päivänä pyysin sulhasta hakemaan vielä yhden semmoisen kesäisen "roikku"kukan lavan reunalle. Lopputuloksena myyjä möi hänelle muistaakseni 70 euron asetelman ja hiton painavan ja kalliin ruukunkin vielä...miesparka ei osannut sanoa ei. Puhuin itsekin myyjän kanssa puhelimessa tuolloin ja tein selväksi että vaatimattomampaa haimme. Kalliiksi tuli ja ikävä kyllä, huonot kokemukset. Muuten ostan lähes kaikki viherkasvit niin ulos kuin sisällekin sieltä ja olen erittäin tyytyväinen palveluun mutta sidontahenkilöiltä en kyllä enää suuriin juhliin välttämättä kukkia ostaisi.

Hei! En tiedä tämä nyt ei varsinaisesti ole Turussa, mut meidän häät oli Birknäsissä Paraisilla. Meidät vihittiin Kuusiston kirkossa ja siitä pääsi näppärästi hääpari veneellä sinne Birknäsiin ja vieraat autolla, ei ollut hirveän pitkä matka. Birknäs sinänsä ei ole mikään luxus paikka eli siellä on vähän heikot keittiötilat mut astiat kyl löytyy ja iso sali+lava bändille. Puulattia ja vanhan talon tunnelmaa. Upeat rantakalliot ja ranta+laituri ihan vieressä. Vessatilat semmoiset että portaat alas ja siellä sekä naisten että miesten vessa. Jostain kuulin että vessa menisi tukkoon mutta ei mennyt meillä ainakaan (60 vierasta). Siellä on tosiaan käytössä vain 1 jääkaappi + 1 kylmäkaappi...tai oli viime keväänä. Me itse asiassa roudattiin sinne yksi pieni jääkaappi vielä kaveriksi. Me ratkaistiin ongelma niin että ainoastaan keitettiin perunat ja vihannekset paikan päällä, kaiken muun pitopalvelu teki Paraisilla omassa paikassaan ja toi valmiina. Hella toimii, mutta hivenen omalaatuisesti. Kannattaa etukäteen kokeilla jo että mitkä levyt ovat minkäkin nopeuksisia jotta voi opastaa pitopalvelua sitten. Tuolit riittivät meidän 60+10 hengelle mut ei niitä juur sen enempää ollutkaan. Tuolit on semmosia tummanruskeita puutuoleja ja jatkona sit jotain tosi rumia metallijalkaisia jos ne ruskeat ei riitä. Paikka on entinen nuorisoseurantalo ja joskus siitä on pidetty enemmänkin huolta, nyt viime vuosina vähemmän. Mut nurmet se ajaa ja sensemmoiset ja hyvin on parkkitilaakin. Jos halajaa tunnelmallisia vanhan ajan kesähäitä meren rannassa niin tuo on just oikea paikka. Isäntä on vallan hyväntahtoinen (vaikka ruotsinkielinen) näet korjasi laiturinkin meidän venettä varten pari päivää ennen häitä. Laituri oli hajonnut talven aikana (syksyllä ku käytiin kattomas se oli viä ehjä) Isäntä oli ERITTÄIN vaikea saada kiinni, kännykkänumero löytyy enirolta suosittelen yrittämään siihen. Se kotinumero mikä netistä löytyy ni ei se vastaa siihen koskaan... Vuokra oli muistaakseni 300/350 euroa to-su ja astioista + liinoista jotain extraa. Autotie perille, tosin loppupätkä hiekkatietä ja MONTA risteystä...me jouduttiin tekee aika paljon niitä kylttejä Vieraat ja bändi kehui paikkaa tosi paljon. Meillä bileet jatkui tosiaan pitkälle aamuyöhön. Lähellä kun ei ole asutusta niin ei haittaa eikä tule kukaan sanomaan. Omistaja toimii "talkkarina" eli jos tulee ongelma niin sille voi soittaa. Mä henkilökohtaisesti tiesin ekasta koekäynnistä lähtien et se on meidän paikka. Oli kyl ressiä sen keittiön kans (meidän pitopalvelu oli hermoherkkä suomenruotsalainen naisyrittäjä joka joka välissä haukku sitä keittiötä) ja laiturin kanssa. Viime hetkellä huomattiin et laituri oli vähän vajonnut veteen mut kyl se isäntä sen kävi korjaamassa kun toppuuteltiin vähän. Rantaan pääsi helposti laituriin pelastusalus jonka syväys on n. 1.4. Isäntä oli levittänyt rantaan semmosta aika kookasta kivimurskaa ja korkkareilla...nojoo...ja sit sateen jälkeen ranta oli vähän mutainen. Meidän miehet laitto siihen semmosen pressun ja sit siitä pysty käveleen kuka vaan. Paikka vaatii kyllä hääsuunnittelijalta mielikuvitusta moneen suuntaan. Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä ettei sitä kannata edes paljoa koristella. Siellä on kakluuni ja hienoja pilareita yms. Tumma paikka kyllä on ja verhot oli muistaakseni punaiset (meidän teemaväri oli sininen muttei se mitään haitannut). Multa voi kysyä lisätietoa sähköpostitse purjehtija(a)netti.fi jos kiinnostaa. Ehkä löytyy jokunen kuvakin...

LCN on vain yksi geelimerkki. Mulla oli aluksi LCN mutta ne ei kestäneet mitään ja vaihdoimme kovempaan Balance-merkkiin joka on hyvin kestänyt.

Minulla on vasemmassa nimettömässä vain yksi sormus. Kihlani oli tosi nätti ja siro ja varmaan tulen pitämään sitä toisessa kädessä mutta tämän vihkisormukseni kanssa ei voi toista sormusta laittaa, on se niin nätti ja erilainen. Sormus on myös niin leveä (5 mm) etten oikeen siihen kaveriksi toista voisi laittaakaan.

Kyllä se on se että oon virallisesti rakastamani miehen vaimo. Kun en sukunimeä vaihtanut eikä mitään muuta näkyvää, paitsi sormus (mä oon huono pitää sormuksia joten useimmiten se on rasiassa), niin ei se sillee konkretisoidu. Mut pari kertaa päivässä tulee semmonen olo et ottaa miestä kädestä kii ja huokailee "oma aviomieheni" Mut muuten elämä jatkuu ihan ennallaan...

Meillä oli n.60 vierasta ja rahaa tuli n. 2500 mutta me saatiin kyllä aika paljon ihania lahjojakin (muurinpohjapannua, aterimia, meriaiheisia sisustusmateriaaleja, tauluja yms.) joten kyllä miusta tuli aika paljon. No, terassikalusteisiin ja keittiöremppaan ne menee ja loput sitten veneeseen joka on ikunen projekti...

Meillä tarjottiin Puolalaista bigossia suoraan padasta ruisleivän kera siinä yhdeksän maissa. Ruokailu oli meillä 18-20 ja kakku 21 joten aika pianhan se iltapala oli mutta kyllä se maistui

Mulla oli aika pitkä laahus. Kirkossa se oli auki ja sitten taisinkin vain kakunleikkaukseseen avata sen auki. Vaikka laahus oli kiinni mm. valssin aikana niin se kangasmäärä vaikeutti valssia tosi paljon. Yritin ranteessakin pitää laahusta mutta lopputulos oli että isäpuoleni kaappasi ison kasan kangasta nyrkkiinsä ja minä pidin toiselta puolelta ja sitten vasta tanssiasekeleet alkoivat luonnistua...

Meillä oli ihanat "vanhanajan" tanssihäät jossa oli lapsia, nuorin taisi olla 4 vuotias ja vanhimmat sitten yli 10-vuotiaita. Kaikille löytyi leikkitovereita ja varsinkin pikkutytöt pyörivät morsiamen ympärillä ihastellen:) Pojat juoksivat ympäri taloa ja leikkivät, tytöt sitten vähän "siivommin". Illan pimetessä osa lapsista väsyi ja lepäilivät seinän vierellä olevilla penkeillä kun vanhemmat tanssivat ja juhlivat. Lapset tekivät isolta osalta juhliin sen raikkaan juhlatunnelman. Ainiin, kirkossa kaikki olivat hiljaa, jopa Bestmanin 3 kk vanha poikavauva. Olen todella iloinen että lapset tulivat mukaan, heillekin aivan uudenlainen kokemus (monille ensimmäiset häät):-)

Hih, enpä tiedä kun en vielä ole saanut kuvia. Olen iloinen persoona muutenkin joten uskon hymyilleeni koko illan. Kirkko-osio meni täysin multa ohitse (en muista mitään) varmaan hymyilin jonkun verran..

Me toivoimme lahjoja rahana keittiöremppaa varten ja siihen aiomme ne käyttääkin heti kun ollaan vähän rauhotuttu tästä muusta remppakuviosta. Ja osa häämatkaan toki.

Mie ostin miehelle kalvosinnapit (alennuksesta) missä oli ruori (meriaiheiset häät ja yhteinen merellinen harrastus) sekä solmioneulan siihen kaveriksi. Itse sain Kalevalakorun Rakkaus-sarjan kaulakorun+korvikset mieheltäni.

Hei! Häät oli ja meni ja tuo Catherinen koru kaulassa astelin alttarille. Tosin ei kyllä ihan tommonen ollut kun ei löydetty noin suuria kristalleja mistään mut vähän tonne päin. Jos on valmis maksaan vähän enemmän (omani maksoi korviksien kanssa n.60 euroa) niin Espritiltä löytyy aivan upea setti samaan sarjaan oli myös rannekoru ja korvikset. Itselleni ehkä ostan tuon jatkoa varten...on niin näyttävä

Meidän häät oli ja meni ja oli erittäin persoonalliset. Kirkko oli pieni romanttinen puukirkko. Kuljetus kirkolta oli tosiaan meripelastusveneellä jonka miehistö minulle erittäin tuttua kuljetuksen aikana myös kuvaus (taustana turunmaan saaristo). Paikan päällä ohjelmanumerona oli tämän pelastusaluksen esittelyä (onhan hyvä vieraiden tietää mitä morsian vapaa-aikana touhuaa). Ohjelmanumerona oli myös miehen eno soittamassa hanuria ja erittäin hyvä bändi jonka ansiosta bileistä tuli oikein kunnon vanhan ajan tanssit. Kaasot pitivät hienon ohjelmanumeron (tuttu juttu- tyyliin) johon yleisökin joutui osallistumaan. Hääpaikka 1800-luvulla rakennettu nuorisoseuran tanssipaikkana toiminut vanha rakennus joka oli osittain entisellään ja toi tunnelmaa. Bändin soittaessa ja jengin bailatessa vanhan ajan tunnelma palasikin. Jengiä oli iltamyöhällä ulkona ja sisällä. Myrskylyhtyjä ja pilttipurkkeja pimeän tullen, voi että oli upeaa! Odotan malttamattomana videon valmistumista. Kaiken taustalla oli veneily- teema.Hääpöydän takana parin purjeveneen isopurje nostettu ylös ja spoteilla valaistu. Ankkureita, köysiä, pöydillä myös simpukoita. Parhaimman juhlan teki tietenkin vieraat jotka juhlivat oikein kunnolla.Kolme eri kulttuuria ja kieltä tulivat hyvin toimeen keskenään. Saimme paljon paljon kiitoksia joten olen täysin tyytyväinen.

Hei Minduli! Meillä oli lauantaina häät ja mieheni otti tosiaan minun sukunimeni. Nyt on sitten sama nimi molemmilla. Meillä sama tilanne että sukuni olisi loppunut jos olisin vaihtanut nimen. Ja vaikka mies ei olisi ottanut nimeäni, olisi se ollut ihan itsestäänselvä asia että lapset olisivat tulleet minun nimeeni ja minäkin aion vaalia tätä meidän sukunimeä ja yrittää opettaa lapset myös vaalimaan. Jos miehesi haluaa pitää oman nimensä, pitäköön minun mielestäni. Ei nykypäivänä ole mikään itsestäänselvyys että nimet olisivat aina samat. Kunhat muistat sitten pitää pääsi lasten ristiäisissä Ja voihan miehesi vaihtaa nimen myöhemminkin kun huomaa että kaikki muut ovat toisella nimellä. Uskon että miehille se on paljon yhdentekevämpää ja ehkä miehesi ei vaan ole ajatellut tätä asiaa vielä loppuun asti ja siksi ei ole valmis sukunimen vaihtamiseen...monesti miehet on niin hitaita lämpiämään. Tsemppiä nyt ja pidä ihmeessä pääsi! Kyllä se on ihan tasa-arvoakin että saat tehdä syyllistymättä juuri sen päätöksen minkä itse koet parhaaksi ja jos joku sinua syyllistää niin piru vie. Meillä miehen äiti vähän syyllisti kyllä humalapäissään mutta minusta tämä nimiasia meillä ainakin olin niin täysi itsestäänselvyys ettei siinä ollut mitään sanomista kenelläkään. Ikävä kyllä että JOUTUI perustelemaan asiaa kaikille, kenellekään ei olisi kelvannut että teemme sen ilman mitään erityisempää syytä...

Meillä molemmat katsottiin eteenpäin. Sen sijaan mun sulhanen teki perinteiset ja ODOTTI ennen tahtomista...SE SUUTUTTAA!

Mares! Mie teetän sen korun. Netissä on näitä korujen tekijöitä (blogeja) ja sieltä löysin itselleni henkilön joka innostui ja teetetään koru. Hinnaksi kaulakorulle+korviksille tulee about 100 euroa, pikkasen yli tai ali...kivi on kristalli kaiketi.

Mistä sä paha ne sait? Tai kenellä teetit? Mulla on pikkasen enemmän kiire...oon katellut eri korukauppoja ja tonnepäin kyllä on monissakin koruja mut ne topaasit on niin PIENIÄ.... Mä en ees välttis tarviis korviksia, kaulakorukin riittäisi...

mares, eipä oo löytynyt mistään. tossahan pelkissä korviksissa on enemmän timangei ku mun sormuksessa joten ei aitoon tietenkään oo varaa. Oon kysellyt muutamilta jotka tekee itse koruja ja ei löydy kiviäkään:( Pitää jatkaa etsimistä...

Meillekin varmistui nyt naispappi! Voi että oon ilonen

Voi apua! haluan ehdottomasti tämän näköisen korusetin Eikä se saisi ihan hävyttömyyksiä maksaa, onko kenellekään tullut vastaan?

Tuleva morsian: teet just niinku susta tuntuu, voihan sitä nimeä sitten myöhemmin vaihtaa jos siltä tuntuu eiks vaan? Jos tuntuu ettei tunne toista sukua omakseen niin pidä oma nimes ja vaihda sit vasta kun/jos se tuleva suku tuntuu paremmalle. Mun mielestä perinteitä ei pidä jatkaa vaan perinteiden takia vaan kyllä omaa järkeä ja tunnetta pitää käyttää.