Antsa

Eikä välttämättä yhden illan aikana tarvitse lypsääkkään jos ei siltä tunnu, voihan sitä pumpun pakata tarvikkeisiin mukaan ja käyttää sitten jos on tarvetta. Mä olin kaksi yötä kestävällä työmatkalla kun lapsi oli reilu 1v eikä imetys siihen loppunut. Pumppasin pari kertaa koko reissun aikana ja sen jälkeen on imetys jatkunut ihan normaalisti. Kyllä se lapsi selviää yhden päivän muullakin ruualla kun kerta kiinteät on jo aloitettu.

Eli jos vain haluat jatkaa imetystä, niin kannustan jatkamaan. Vauva menee varmaan jonnekin yöksi hoitoon, eli siellä voivat sitten antaa pullosta joko itse lypsettyä maitoa tai korviketta tai muuta ruokaa tilanteen mukaan. Kun vain itse jaksat tissiesi kanssa hääpäivän (ja yön), niin vauva kyllä jaksaa ilman niitä

Meillä muuten imetys jatkui myös töiden alkamisen jälkeen. Lapsi pärjää päivät ihan hyvin ilman rintaa, mutta iltaisin haluaa sitten läheisyyttä ja syliä ja pienet hörpyt silloin tällöin. Töiden tai häiden takia en siis vieroittaisi, jos muuten imetys sujuu ja vauva tuntuisi sitä kaipaavan.

Vanha aihe, mutta pakko nostella ylös kun olin joku aika sitten häissä, joissa tarjoiltiin vain vege-ruokaa.

Ruoka ei siis ollut vegaania, mutta ei sisältänyt lihaa eikä kalaa. En ole ikinä syönyt niin monipuolista (ja maukasta!) ruokaa tai nähnyt näin runsasta tarkoilua missään häissä, joten todellakaan en lihaa kaivannut!

Buffet:

- Perunasalaattia

- Kreikkalaista salaattia

- Pasta-juusto-salaattia

- Vihreää salaattia

- Soijapyöryköitä

- Punajuuripatee

- Kermaperunat

- Kukkakaali/parsakaali gratiini

- Pähkinäpihvejä

- Ruskeakastike

- Valkopaputomaattikastike

Jälkkäripöytä:

- Kermakakku

- Voileipäkakku

- Kinuskikonvehteja

- Minttumokkapalat

- Pikkuleipiä (varmaan noin 5-6 erilaista sorttia!!!)

- Coctailtikuissa hedelmiä ja juustoja

Meillä ainakin hinnastoissa on pienellä präntätty: "Hinnat sisältävät alv 22%. Jos verokanta muuttuu, käytetään laskutuspäivän alv:tä"

Tämä toki on aivan eri alalla, mutta luulen, että muillakin aloilla täytyy ottaa huomioon myös jo annetut tarjoukset jos verokanta välillä sattuukin muuttumaan.

Juuassa on ainakin kesäisin auki se Piitterin leirintäalue/tanssilava.

Siellä oli meidän firman kekkerit muutama viikonloppu sitten ja sinne olisi se 150 ilmoittautunutta mahtunut sisätiloihin (?) syömään.

www.piitteri.fi

Mä en ole itse siellä käynyt, mutta kesäisin paikka on kuulema aika kaunis. Ei mitään tietoa anniskeluoikeuksista tai onnistuisko siellä edes häät, mutta tuli nyt vain mieleen tuokin paikka. Lopettavat siis tanssikauden melko aikaseen ja kaipa sitä voi sen jälkeen muihinkin yksityistilaisuuksiin vuokrata kuin vain firman kesäjuhlia varten...

Häissä, joissa olin vieraana, hääpari aloitti tanssin häähitaalla. Kappale muuttui aivan äkiksi 90-luvun discoksi ja sulhanen joras kuin viimosta päivää. Biisi vaihtui monta kertaa ja aina vuoron perään oli toisella "päärooli" tanssia ja se oli kyllä ihan hervoton ohjelmanumero!

Minä raahasin rohkean mieheni aivan itäiseen Suomeen, josta työpaikan hankkiminen ihan suomalaisillekin on erittäin haasteellista. Hän kävi pari vuotta suomen kielen kursseilla ja nyt on töissä isäni yrityksessä ja puhuu jo ihan hyvää Suomea. Jäämme tänne, todennäköisesti sinne saakka, kunnes mieheni jää työstään eläkkeelle...  

Olisiko mahdollista ottaa raamatun tekstejä, rukous tai musiikkia hollanniksi? Meillä (suomi-ruotsi) ei ollut kirkossa kääntämistä suomenkielisen puheen aikana, mutta esim. virsi oli sellainen johon löytyi sanat suomeksi ja ruotsiksi. Lauloimme joka toisen säkeistön suomksi ja sitten ruotsiksi (sanat ohjelmalehtisessä). Meillä oli myös ihan alussa, ennen sisään marssimista, kaaso ja bestman toivottamassa kaikki tervetulleeksi, molemmat puhuivat omalla kielellään.

Meillä kaaso ja besman kommunikoivat keskenään oikeastaan vain englanniksi, mutta juhlassa juontaessaan molemmat puhuivat omia kieliään. Olisiko teillä mahdollista saada kaksi juontajaa (euroviisujen tyyliin)? Puheissa meillä oli kääntäjät niin, että jokainen puhuja sai puhua omalla kielellään. Kaverit olivat tehneet hienon häälehden, jossa oli juttuja molemmilla kielillä. Näin kaikki vieraat pysyivät kärryillä.

Mä luin keskustelusta vain muutaman viimeisen sivun, joten ehkä näitä ajatuksia on jo aikaisemmin tuotu esille. Kirkko (yleensä tällä tarkoitetaan ev.lut) omistaa Suomessa ehkä ne komeimmat kirkot ja jos puhutaan näistä kirkkoon liittyjistä 8ja heti eroajista), niin yleensähän se juuri on komeiden puitteiden takia.

Suomessa kumminkin on monta muutakin seurakuntaa, jotka voivat vihkiä ja joissa on ihan kivoja kirkkojakin. Luterilainen pappi voi mielestäni vihkiä luterilaisen ja vaikka helluntalaisen. Luterilaisessa komeassa kirkossa voi vihkiä myös parin, joka kokonaan kuuluu johonkin muuhun kristilliseen seurakuntaan. Tällöin vihkivä pappi voi olla siitä omasta seurakunnasta.

Jos siis tuntuu, että luterilaisessa kirkossa on "jotain vialla" mutta silti tuntee uskovansa johonkin, voi aina alkaa etsiä muista seurakunnista vastausta ja silti saada komeat kirkkohäät. Mun mielestä on hätiköityä vaan liittyä luterilaiseen kirkkoon häiden takia, jos kumminkin tuntee jotain vetoa johonkin uskontoon, kristillisyyteen, kirkon perinteeseen tms. Samalla vaivalla kun opettelee uskontunnustukset (ja ne muut litaniat, joihin ei kumminkaan usko) voisi tehdä pientä kartoitusta omasta uskosta ja muista uskovista yhteisöistä, joita paikkakunnalla toimii ja tutustua heidän toimintaansa ja arvoihin. Kirkkohäät voi silti saada, mutta tilalle voi saada ihan oikeaa uskoa, jos asennoituu oikein.

Vihkimisen edellytykset

Yleisten edellytysten lisäksi kirkollisesti vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Jos vain toinen vihittävistä on evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, kirkollinen vihkiminen on mahdollinen, kun ev.lut. kirkkoon kuulumaton osapuoli on jonkin muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen.

Piispainkokouksen päätöksellä kristillisiksi kirkkokunniksi Suomessa luetaan seuraavat:

Suomen ortodoksinen kirkkokunta

Finlands Svenska Adventkyrka

Finlands svenska babtistsamfund

Finlands svenska metodistkyrka

Fria Missionsförbundet

Katolinen kirkko Suomessa

Kristillisten Tekojen kirkko

Luterilainen Sanan yhdyskunta

Ortodoksinen Pyhän Nikolauksen seurakunta

Suomen Adventtikirkko

Suomen Anglikaaninen kirkko

Suomen helluntaiherätys

Suomen babtistiyhdyskunta

Suomen metodistikirkko

Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko

Suomen vapaa evankelisluterilainen seurakuntaliitto

Suomen Vapaakirkko

Yksityinen kreikkalais-katolinen yhdyskunta Viipurissa

Olen tyytyväinen vihkisormukseeni. Haluaisin kuitenkin ehkä joskus hankkia yhdistelmääni lisää timantteja, mahdollisesti jopa ylimääräisen ohkasen sormuksen kihlan ja vihkin väliin, joka on täynnä timantteja! Mulla kun on "vain" kaksi pikkuruista timanttia...

Meillä meni arvioitua vähemmän. Ei edes tehty tarkkoja laskelmia. Silti häihin upposi ihan riittävästi rahaa, mutta koska "muilla on mennyt enemmän", ei meitä harmita yhtään. Mielestämme ei tingitty mistään, vaikka häämme tuskin olivatkaan mitkään "normihäät". Ei tanssia, viinaa tai juurikaan ohjelmaa...

Talvi.

Tämä päivä on yksi hyvä esimerkki siitä, että kesähäissä hikoilisin kuin pieni porsas! Bikinitkin tuntuu olevan liian paljon, saati sitten monta metriä hääpukua... Ei tulis meille kesähäitä, onneksi oli mies samaa mieltä.

Meilläkään asiasta ei edes keskusteltu: yhteinen kanta oli ehdottoman selvä. Leikkejä ei tule.

Asiasta kuitenkin keskustelimme hyvinkin tiukkaan sävyyn kaason kanssa, joka oli bestmänin kanssa yhdessä vastuussa juhlan etenemisestä (ei voi käyttää sanaa "ohjelma").

Kuinkas ollakaan, häissämme leikittiin, vaikka varta vasten sen kielsimme. Parin leikin jälkeen sanoin ehkä turhankin topakkaan sävyyn kaasolle, että kiitos nyt riittää nämä leikkimiset! Onneksi sentään ihan pari harmitonta leikkiä ettei tarvinnut kesken shown alkaa riehumaan kaason kanssa. (Tämän olisin tehnyt, mikäli leikit olisivat olleet mauttomia)

Uusia Joensuulaisia?!  ;D  En ole pitkään aikaan täälläkään vieraillut, mutta kannustaisinkin kaikkia seuraamaan Joensuun seudun tapaamisketjua tuolla naikkaritapaamisissa!

"Oikeassa elämässä" on paljon helpompi höpöttää hääjuttuja, (tai muitakin juttuja) joten kaikki reippaasti mukaan!

;D

_{ps. Tampereen naikkaritapaamisessa olin ihan varma, että "Siipi" on oikea naikkari. Se vaan sattuu olemaan myös Sadetaren koiran nimi, joten saivat mut ylipuhuttua, että olin nähnyt unia. Enpäs ollutkaan!}

Mun mies on ollut työvoimatoimiston järjestämällä kurssilla noin vuoden Suomessa. Nyt hän on "työelämävalmennuksessa" ihan oikeissa töissä ja pärjää ainakin kohtuullisesti suomenkieliesessä työyhteisössä. Välillä englannilla kuitenkin...

Lisään vielä, että "oikeana jäsenenä" työyhteisössä on varmasti vaikeampaa, mutta harjoitteluun on helpompi päästä kuin vakipaikkaan. Viime viikonloppuna kun oltiin kavereiden kanssa peli-iltaa viettämässä, mies pärjäsi koko illan suomeksi ilman minua. Ensimäistä kertaa hän sanoi pystyneensä olemaan osa porukkaa ilman, että hänen täytyy kääntää suomen kielen vaihde päälle.

Suomessa ollaan nyt asuttu melkein kaksi vuotta. Niistä 4 kk hän on ollut isäni yrityksessä töissä (mekaanikko), reilun vuoden suomen kielen kursseilla ja 2 kk työelämä valmennuksessa.

Onko kellään ideoita miten noi pakolliset puheet jne saatas vähä viihdyttävämpään muotoon. Meidän häissä ei ainakaa jaaritella syntyjä syviä montaa tuntia. Jos jotai hauskaa sanottavaa on sen kyllä saa nopeamminki ilmaistua. Ollaan mietitty jopa että muistelot kirjotettas paprulle ja kutsuttas joku stand up koomikko ne sit pistää yheks hauskaks jutuks,mut ku raha raha...

Ideahan näissä puheissa on juuri se, että puhujalla on teille jotain henkilökohtaista sanottavaa! Kyllä mun mielestä vanhemmat / isovanhemmat saakin puhua, niille mun mielestä kuuluu paikka ohjelmassa ja on suorastaan häpeä kieltää niitä puhumasta. Äärimäisen noloa on myös mielestäni antaa ennen häitä maksimi aikaraja. Voithan antaa kaasolle / bestmänille ohjeeksi rajoittaa puheenvuoroja esim siten, että puheenvuoroa tulee pyytää etukäteen.

Toisena vaihtoehtona on, että et kutsu lainkaan vieraita, joiden et halua toivottavan sinulle julkisesti onnea.

Meillä sovittiin lahjapöydän hoitajien kanssa menettelystä, että merkataan lahjat, kortit ja vielä varmistetaan numero pieneen vihkoon. Lahjapöydän hoitaja sitten jossain vaiheessa iltaa sujautti lahjakortit tms miehelle, eli ei lahjapöydän hoitajan tarvinnut koko iltaa huolehtia niistä.

Kannattaa näköjään todella varmistaa etenkin arvotavara, varsinkin jos juhlapaikka on julkinen. Meilläkin saattoi juhlatiloissa pyöriä muitakin, joten ihan turvallisuussyistä.

Kukkakauppavertailuun laittaisin kaksi lusikkaani:

- Edullisesti kimpun tekisi ainakin kirkkokadulla (?) Lut. kirkon päässä oleva melko pieni kukkakauppa. Ei olisi muuten tullut koskaan mentyä sinne, mutta sattumalta kävelin ohi kun kaverin häitä suunniteltiin. Rouvalla oli asiantuntemusta ja olisi muuten tehnyt erittäin kohtuuhinnalla morsiamen haluaman puketin, mutta oli henkilökohtaisia syitä juuri häiden aikaan.

- tyylikkyydestä ei varmasti tule puutetta jos ottaa kukkaset Leinikistä. Siellä vaan tahtoo tuo hintakin olla melko suolanen...

"joku muu paikkakunta". Emme asuneet sillä paikkakunnalla, vaan erittäin lähellä meidän hääpaikkaa. Kuntarajat menee hassusti... Lähinnä kuitenkin morsiamen alueella, mikäli jompaan kumpaan täytyy paikkakunta liittää.

Meillä ei edes ollut kylttejä. En jaksanut alkaa väkertämään, laittamaan tien varteen saati sit miettimään niiden poistamista. Ei tosiaan ole mikään nätti näky tuulessa lepattavat vaaleanpunaiset pahvisydämet...

Meillä on mies nyt ollut jo vuoden kielikurssilla ja aloitti jatkokurssin syyskuussa. Tämän jälkeen pitäisi hakeutua ihan oikeaan työharjoitteluun. Kuuluu tähän "alkeiskurssi-jatkokurssi-harjoittelu"-ohjelmaan.

Osaa siis jo jutella ja on kehittynyt kovasti.

Hänellä alkaa olla jopa huumorijuttuja Suomeksi!    

Enää ei voi huijata, vaikka kuinka yrittäisi kierrellen ja kaarrellen asiasta puhua...

Olen seurustellut, mutta niistä tiesi jo alkaessaan, ettei tule mitään. Parempaan kyllä "vaihdoin" kun otin ruotsalaisen herrasmiehen suomalaisen juntin sijaan...

Tällainen kokemus siis mulla, eikä todellakaan yleistys mun aikaisemmista seurustelusuhteista vaan absoluuttinen totuus.  

Hääjuhlassa, jossa olin kaasona viime viikonloppuna, oli muutama yhteislaulu. Tuli kehuja laulujen valinnasta, siinä kantsiikin olla tarkkana. Sanat oli painettu häälehteen ja laulut olivat tuttuja nuoremmille ja vanhemmillekin. Meillä oli seuraavat laulut:

Lapsuuden toverille

Nousee päivä, laskee päivä

Kultainen nuoruus

Käymme yhdessä ain

Lisäksi meillä oli erinomainen esilauluporukka, että saatiin vähän ryhtiä yhteislauluihin. Esilaulaja(t) on mun mielestä välttämättömyys, että yhteislaulut onnistuisivat olipa porukka miten laulutaitoista tahansa...

Meillä oli "kravattileikki", joka ainakin sai vieraat villiksi. Ei ollut "tyypillistä" 12 kk leikkiä, vaan paljon musiikkia... Toi kravattileikki on täältä jostain naikkareista pöllitty, joten anteeksi vain leikin alkuperäinen keksijä...  8)

Kravattileikki

Valitaan kolme pariskuntaa miehet sivuhuoneeseen avustajan kanssa kravatin vaihtoon, tuoleille istumaan, vaimot/tyttöytävät tuolien taakse seisomaan.  Kysytään kysymyksiä joihin on vaihtoehdot A, B, C. Esimerkiksi: Miksi vaimosi on useiten vihainen

a) koska en tee kotitöitä

koska unohdan merkkipäivät

c) ei syytä, mielialavaihtelut

Kun mies vastaa väärin, leikkaa avustaja kravatista palan. Lopuksi voittaa se, jonka kravatti on lyhyin, sillä hän on uskaltanut olla vaimon kanssa eri mieltä...

Me käytiin kaupungissa pitsalla ja haettiin hääpäivänä kolaroitu auto kaasolta. Sit ajettiin vieraiden yöpymispaikkaan ja haettiin vierailta jääneet tavarat ja palautettiin vuokra-auto.

Ei mitään romanttista siis. Illalla sit rauhotuttiin ja tutkittiin vielä tarkemmin lahjoja ja etsittiin niille paikkoja...

Kiitos Tulipari!!!   ;D