Estate

Meillä taisi kyyti kirkolta juhlapaikalle maksaa 200 euroa kolme vuotta sitten. Tosin tässä tapauksessa hevonen ja kuski olivat samalta kylältä, eli ei tarvittu traileria. Ajaja oli vanhempi herra ja oli oikein pukeutunut kuin wanhan ajan hevosmies liiviin, pellavapaitaan ja pussihousuihin. Muiden häissä ei ole heppakyytiä ollut (olen vuodesta 2006 ollut 19 kertaa häissä...), mutta eiköhän meitä heppatyttöjä aina löydy sen verran, että kannattaa ainakin kylillä pistää sanaa kyydeistä kiertämään.

Olen tainnut vastaaviin ketjuihin vastata, mutta satuin vilkaisemaan tätä ja aloin ihmetellä oman lähipiirini takapajuisuutta. Itselläni siis on oma tyttönimeni ja miehellä oma poikanimensä (onko sille edes olemassa joku oikea nimitys...?). Kaksi vuotta olemme olleet naimisissa ja silloin kaksi vuotta sitten syinä oman nimeni pitämiseen olivat: 1) Oman nimeni harvinaisuus suhteessa miehen nimeen. 2) Olen aina ollut tämän niminen, en ole etunimeänikään muuttamassa. 3) En keksinyt yhtään syytä, miksi vaihtaisin nimeni. Olin oikein tyytyväinen omaan nimeeni, enkä ajatellut, että asia olisi jonkun ongelma. Tähän mennessä olen saanut kuulla seuraavia: - Olen itsekäs, koska pidin oman nimeni. (Lähisukulaiselta ja vielä moneen otteeseen.) - Miehen nimi ei kelvannut minulle, vaikka mies kelpasikin. (Miehen lähisukulaiselta). - Onpas miehelläni erikoinen nimi! Tiedänkö, mistä se on peräisin? (Työpaikalla, täyttäessäni sijaisen papereihin nimeäni häiden jälkeen. Enpä olisi ikinä uskonut kenenkään ajattelevan nimeni olevan mieheltäni saatu...) - Mutta miehelläsihän on niin kaunis nimi! Ota vähintään yhdysnimi! Entä tulevat lapset, tuleeko nimestä sitten tappelu? (Useammalta kaverilta...) Lisäksi ystävieni nimivalintojen kohdalla olen kuullut muutamiakin kertoja ajatuksen siitä, ettei naisen nimi ollut edes vaihtoehto tai mies vaati naista vaihtamaan oman nimensä. Ja kyllä, nämä naiset menivät näiden miesten kanssa naimisiin. Yhdessä kaveripariskunnassani mies on ottanut naisen nimen. Olen tästä kertonut muille kavereilleni ja kyllä on tullut niitä "onpa mies tossun alla" kommentteja... Niin kauan, kuin oman nimen pitäminen aiheuttaa silmien pyörittelyä ja kysymyksiä, niin kauan täytyy ilmeisesti myös selitellä. Siksi tämä (ja muut vastaavat) ketjut ovat tarpeen.

Tämä on sinänsä jo vanha juttu, mutta pakko kommentoida... Olen neljä kertaa ollut kaasona ja järjestänyt polttarit (monta kertaa olen ollut polttareita järjestelemässä vieraan ominaisuudessa). Viimeisimmällä kerralla "kaason pahin painajainen" toteutui ja kaikilla kutsutuilla oli jotain muuta menoa. Yksi vain ilmoittautui meidän kahden kaason lisäksi polttareihin. Suunniteltiin siten budjetti kolmen maksajan mukaan. Harmitti kyllä vietävästi ja pahinta oli se, kun kävin morsiamen yksin hakemassa (toinen kaaso valamisteli mökillä paikkoja). Morsian oli, että jaa, tulit sitten yksin hakemaan. Odotti tietysti, että määränpäässä olisi sitten enemmän porukkaa... No, pakko oli sitten selittää, ettei paljon muita ole tulossa... Vähän oli pettynyt. Pahinta oli sitten se, ettei se ainut vieras koskaan ilmestynyt! Ei ilmoitellut meille mitään, mutta morsiamelle laittoi illalla viestin, että hyviä polttareita! Eikä mitään puhetta tietenkään kustannusten jakamisesta... Että tuli meille kaasoille ylimääräisiä kuluja vielä senkin takia. Häissä sitten tämä kaveri oli niin morsiamen parasta kaveria, että oikein ärsytti. No, ne polttarit olivat ja menivät...

^Hieman OT: Kun me menimme aikanaan kihloihin, sovimme hääpäivän seuraavalle kesälle eli reilun vuoden päähän. Pyysin hyvää ystävääni kaasoksi noin vuotta ennen häitä. Reilun kuukauden päästä tästä, kaasoni meni kihloihin ja pyysi minua kaasokseen. Heidän häänsä päätettiin pitää huhtikuussa, kun meillä oli heinäkuussa, eli heillä siis oli 3 kuukautta ennen. Eikä haitannut yhtään, päinvastoin! Ei tarvinnut miettiä, että saako shoppailu tai hössötysseuraa, koska käytiin ostamassa kaikki kamppeet yhdessä ja molempia taatusti kiinnosti häät. Ja koska sain ensin toimia kaasona, pystyin asettamaan standardit hyvälle kaasoudelle esimerkilläni.

151 kutsuttiin, 133 tuli. Poisjääneet koostuivat pääosin sukulaisistani, joiden tiesin mitä todennäköisimmin jättävän juhlamme väliin (he eivät koskaan tunnu tulevan mihinkään, suvun vaiheisiin liittyvistä syistä), mutta halusin silti "toivoa parasta" ja kutsua heidät. Yhdellä kaveripariskunnalla taisi olla toiset häät silloin ja yksi kaveri ei "omatuntonsa vuoksi" voinut tulla häihin (= ei usko avioliittoon).

Laulan parin viikon päästä mieheni kanssa serkkuni vihkimisessä ja tulin ideoita hakemaan. Luulen, että päädymme joko tuohon Rakkauden liekkiin (olen siskoni häissä laulanut Meren laulua kuuntelen ja Petri Laaksosen musiikki on muutenkin sydäntä lähellä) tai Simojoen Rakkaus on lahja Jumalan -kappaleeseen. Omissa häissämme kesällä 2009 mieheni veli esitti Kaskisen ja Simojoen kappaleen Kaikista sanoista suurin, jonka sanat voi löytää Exitin sivuilta http://www.karavaanikulkee.net/press-taivasontie.php4# Se on rakkaus, se on rakkaus, se on kaikista sanoista suurin, se on alku ja matkamme pää. Se on rakkaus, se on rakkaus. Se on kaikista sanoista kaunein. Halki aikojen soimaan se jää. Ja alttarilla seistessä kyyneleet valuivat kuin vesiputouksesta...

Pakko oli oikein paperille laittaa, että sai lopullisesta luvusta selvää... Eli lapsena (11-vee) olen ollut kerran häissä, silloinkin morsiusneitona. Päällä sellainen 90-luvun hörhelö-rusetti-ihanuus, samantyylinen kuin silloisella morsiamella... Nyt aikuisiällä olen ollut häissä 15 kertaa. Nämä häät olleet aikavälillä 2006-2010 ja mukana siis omat häät ja neljät häät kaasona. Ensi vuodeksi tiedossa tällä hetkellä 2-4 häät. Siis kolme kaveria ja yksi serkku ovat menossa naimisiin, mutta kahdesta olen saanut varmistuksen, että olemme kutsuttujen listalla. Vuodelle 2012 on myös yhdet häät jo tiedossa, tai ainakin alustavissa suunnitelmissa. Lukuun mahtuu kirkkovihkimistä, siviilivihkimistä ja avioliiton siunausta kirkossa. Alkoholittomia juhlia ja kunnon ryyppäjäisiä. Tosin ihan pienissä häissä en ole ollut, vaan kaikki häät asettuvat välille 40-150 vierasta.

Huomasin, että meidän hääbändimme oli mainittu jo ensimmäisellä sivulla, mutta laitetaan nyt vielä. Eli meillä oli häissä soittamassa Vanha Mylly & Terhi Jokila. Olin kyseistä bändiä kuullut ystäväni häissä ja ihastuin sen verran, että halusin heidät myös ehdottomasti meidän häihimme. Loistavan musiikin lisäksi erittäin mukavia ihmisiä, joiden kanssa oli helppo häissä sopia asioista (olin ystäväni häissä kaasona ja siksi yhteydessä bändiin.) Ja yhtään ei tarvinnut pettyä, omissa häissä kaikki sujui yhtä hyvin ja tanssilattia oli täynnä. Me olimme toivoneet "perinteistä" tanssimusiikkia (mm. enemmän foxia kuin beatia) ja sitä saimme Ja tuo sivuilla (http://personal.inet.fi/yritys/geolassi/vanhamylly.html) mainostettu "tanssiorkesteri, joka mahtuu vähän pienemmänkin parketin laitaan" piti paikkansa. Heidän saapuessaan juhlapaikalle huomasin, että olin varannut TODELLA pienen tilan bändille... Nolotti aika rankasti, mutta eivät he tuntuneet olevan moksiskaan. Ja niin he vain mahtuivat siihen tilaan, vieläkään en kyllä ymmärrä, että miten...