Peppi Pitkätossu

Osta tai teetä tuollainen ja anna kultasepälle 500 euroa tippiä?

Noutopöydän hoitamiseen tarvitaan vähintään yksi henkilö koko ruokailun ajaksi. Ei kaikkia tarjoiltavia alkupaloineen, pääruokineen, lisukkeineen ja jälkiruokineen voi elintarviketurvallisuudenkaan takia laittaa kerralla esille, vaan kukin ruoka on pidettävä kuumana tai kylmänä ja tuotava noutopöytään vasta juuri ennen tarjoilua. Kaikissa juhlissa, joissa olen ollut joko vieraana, juhlakaluna tai apulaisena, noutopöytä on myös tyhjennetty kokonaan pääruoan ja kakkukahvien välissä, siistitty (tarvittaessa jopa liina on vaihdettu) sekä aseteltu kahvikupit, kakku ja muut jälkiruoat kauniisti esille. On myös erittäin huomaavaista vieraita kohtaan, jos tarjoilija kaataa heille tuoretta kahvia/teetä valmiiksi kuppeihin, sillä kahdella kädellä varustettujen on aivan hemmetin vaikeaa muuten taiteilla sen kakkulautasen kanssa. Termarissa seisotettu ja kitkeröitynyt kahvi ei kuulu juhliin. Tämän lisäksi vähintään yhden tarjoilijan on koko ajan huolehdittava siitä, että ruokapöydissä riittää juotavaa, siitä ei nimittäin tule mitään muuta kuin hirveää häslinkiä, jos jokainen vieras käy lasin tai kahvikupin tyhjennettyään noutamassa lisää juotavaa noutopöydästä. Samalla tämä tarjoilija voi myös kerätä likaisia astioita pois.

Kannattaa myös huomioida, että yritys maksaa tuosta 27 eurosta paitsi tarjoilijan palkan, myös työnantajamaksut ja -vakuutukset. Pimeästihän voi tietysti maksaa tarjoilusta huomattavasti vähemmänkin, mutta tällöin tarjoilijalle ei kerry tehdystä työstä eläke- tai työttömyysturvaa. Michie, jos teillä ei ole nykyisellä budjetillanne varaa maksaa 300 euroa (= 2 tarjoilijaa 5-6 tuntia) tarjoilusta, kannattaa tosiaankin harkita, voisiko jostain muusta sitten säästää. Ilman ammattitaitoista tarjoilua touhusta voi tulla niin hirveää säätämistä, etteivät vieraat todennäköisesti muista siitä myöhemmin mitään muuta.

Häissämme oli vajaat 70 henkilöä (siis minä ja mies mukaanluettuna), eikä kovin montaa enempää olisi kyllä saanut Talvipuutarhaan mitenkään mukavasti istumaan.

Mieheni ei arkisin meikkiä käytä, mutta hoitaa tosiaankin yllä kuvatulla tavalla ihoaan. Häihimme hänetkin varmuuden vuoksi meikattiin pohjustusvoiteella & puuterilla, ettei hänen ihonsa kiiltelisi eivätkä tummat silmänalusensa niin erottuisi kuvissa.

Varasimme lennot ja hotellit pari viikkoa häiden jälkeen maaliskuussa -08 ja matkalla olimme elo-syyskuun vaihteessa -08. Heti häiden jälkeen emme olisi ehtineet lähteä yhtään minnekään, vietimme vain pitkän viikonlopun hääyöhotellissa.

Minulla oli maistraatissa mukanani tällainen puska:

^ Tafti ja satiini ovat kudontatyyppejä, eivät materiaaleja. Niitä siis valmistetaan niin silkistä kuin keinokuiduistakin. Kankaan metrihinnasta voi aina jotain päätellä materiaalistakin, mutta se kannattaa aina myös tarkistaa, toisinaan kun polyesterisatiiniakin myydään melko kalliilla metrihinnalla ja toisinaan taas silkkitaftilta näyttävä ja hieman myös tuntuva kangas onkin keinokuitua. Itse voin lämpimästi suositella silkkiä, oli materiaalina todella upean näköistä ja tuntui päällä kevyeltä ja sopivan lämpimältä niin pakkasessa kuin takkatulen loimussakin. Omaan kapeahkoon pukuuni meni kolme metriä dupionsilkkiä, jonka metrihinta Eurokankaassa oli 29,90 €. Ompeluun ja muihin tarvikkeisiin meni rapiat 400 €, joten kankaan osuus kustannuksista jäi materiaalista huolimatta aika pieneksi.

^ Isäni syntymäpäivillä oli muuten pääruokana keitto, mutta kolmena eri versiona (kermainen porokeitto, kirkas porokeitto ja kirkas kasviskeitto), jotta myös allergiset ja erityisruokavalioiset saivat sopivaa syötävää. Kermaisen lohikeiton ohessa kannattaa siis ehkä tarjota myös kirkasta lihakeittoa ja kasviskeittoa, jottei kenenkään tarvitse pelkällä leivällä juhlia.

^^^ Toimistosihteeri käyttää hieman erikoisia sanamuotoja vastauksessaan: Eihän passilla matkusteta yhtään minnekään eikä vanha passi (= vanhentunut passi) edes kelpaa matkustusasiakirjaksi.

^ Ongelmia on yleensä ollut seuduilla, joilla asuu huomattava määrä muitakin kuin tapaluterilaisia - esimerkiksi paikkakunnilla, joilta omat vanhempani ovat kotoisin. Tosin siellä nyt voi olla muitakin ongelmia viranomaisten kanssa, esimerkiksi terveyskeskuslääkäri ei välttämättä kirjoita e-pillerireseptiä, jos sattuu edustamaan erästä uskonnollista suuntausta... --- Ja kuten edellisessäkin viestissä kerroin, en olisi isäni suvun nimeä edes halunnut jatkaa mahdolliselle jälkikasvulle, koska se aiheuttaisi erittäin todennäköisesti koulukiusaamista. Minun olisi siis joka tapauksessa pitänyt vaihtaa sukunimeni esimerkiksi äitini suvun nimeen, mutta se taas on erittäin yleinen ja tylsä -nen-päätteinen nimi verrattuna mieheni suvun nimeen.

Viittaat ilmeisesti minun aiempaan kommenttiini. Meillä tällainen vaihtokauppa tehtiin, koska miehelle on tärkeää, että tulevilla lapsillamme on hänen sukunsa nimi, ja minulle taas se, ettei heistä tule minkään uskontokunnan jäseniä. Olisin tietysti myös voinut pitää oman sukunimeni*, mutta päätin kuitenkin vaihtaa sen, sillä en halua olla eriniminen kuin lapseni - sen verran ällistyttäviä kokemuksia olen kuullut siitä, miten jopa viranomaiset voivat suhtautua vanhemman ja lapsen erinimisyyteen. Olemme myös mahdollisesti muuttamassa ulkomaille, jolloin sekä avioliitto että yhteinen nimi helpottavat asioiden hoitamista huomattavasti. Kaiken lisäksi oman sukunimen pitäminen olisi jättänyt minulle sen takaportin, että olisin voinut sekä antaa tuleville lapsillemme oman sukunimeni että jättää heidät kastamatta. Jostain kumman syystä täällä Suomessa kun voi äiti yksinään päättää tällaiset asiat, mikä ei mielestäni ole lainkaan tasa-arvoista. Se, että vaihdoin sukunimeni jo avioituessamme, oli siis myös eräänlainen luottamuksenosoitus miestäni kohtaan. Entinen sukunimeni myös antoi ns. koulukavereilleni hyvän tekosyyn 6 vuoden koulukiusaamiseen. Tosin eipä tämä nykyinenkään nimi suojaa kiusaamiselta - etenkään miehiä ja varsinkaan armeijassa, jossa kaikkia kutsutaan sukunimellä. En ylipäätään ymmärrä, miten joku voi nähdä nimiasian jonain uhrautumisena - minulle uhrautumista olisi ollut se, että olisin mieheni tai sukulaisten mieliksi lähtenyt kirkkoon avioliiton siunaukseen tai jopa liittynyt seurakunnan jäseneksi kirkollista vihkimistä varten. Sukunimi on minulle vain ja ainoastaan käytännön asia, elämänkatsomus taas jotain paljon merkityksellisempää ja syvällisempää. * En muuten edes tiedä, mitä mieltä mies olisi tästä ollut - ei hän ole kertaakaan esittänyt toiveita saati sitten vaatimuksia minun nimeni suhteen, ainoastaan jälkikasvun. Voin kyllä hyvin ymmärtää, miksi miehet niin usein ehdottomasti haluavat lapsille oman sukunimensä - ehkä mies haluaa kokea, että lapsi on hänenkin eikä pelkästään naisen, jolla on ollut lapseen yksinoikeus koko raskausajan.

^ Azoreille pääsee Finnairin suorilla lennoilla helmikuun puolivälistä marraskuun puoliväliin, ja talvellakin Lissabonin kautta. Majoittuminen on sesongin ulkopuolella edullisempaa, ja helposti varattavissa suoraan hotelleista, jos vähänkään osaa englantia. Ei matkan järjestämiseen Hispaniaa tarvita...

^ No joo, en edes yritä ymmärtää. Itsekin olisin osannut valmistaa tummasuklaisen, maidottoman kakun - esimerkiksi kuorrutteeksi sulatetun tumman suklaan saa kyllä pysymään notkeana lisäämällä sekaan kasviöljyä, soija- tai kaurakermaa, mutta varsinkin nämä jälkimmäiset tuntuvat olevan ns. paremmissa ravintoloissa jollain mustalla listalla.

^ Joo, tilattiin kyllä ravintolalta maidoton tummasuklaakakku, mutta saimme maitoproteiinia sisältäneellä korvikkeella kuorrutetun vaalean suklaakakun, koska kokin mukaan maidotonta suklaakuorrutusta ei olisi voinut valmistaa... Korvaukseksi saimme lahjakortin, mutta ei se nyt oikein korvannut sitä, että jäi oma hääkakku syömättä. Onneksi sentään vieraille maistui. Valmistujaisiini tilasin sitten italialaisen, maidottoman mutakakun Branderilta.