omenakaneli

Oma tuleva siippa ei ole suomalainen, ja vaikka meillä kaksi yhteistä kieltä onkin, niistä kumpikan ei ole suomi. Olen ajatellut, että kumpikin "lupaa" omalla äidinkielellään, koska se on kuitenkin se lähin kieli, jolla parhaiten ymmärtää mitä tuli ääneen lausuttua. Minä tahdon ottaa hänet puolisokseen, ja minä sen lupauksen pidän ja toisin päin. Tässä kielien mylläkässä on tullut huomattua, että vieraalla kielellä sanat ei niin "merkitse", esim kirosanoja voi käyttää ihan huoletta kun ei tiedä kuinka pahalta ne kuulostaa. Omalla äidinkielelläni olen lähinnä itseäni, ja sillä kielellä haluan myös tahtoa. Kun sanon "rakastan sinua" se tarkoittaa paljon enemmän kuin I love you, ja kun siippa sen omalla äidinkielellään kuiskaa, tiedän että se merkitsee paljon. Siksi meillä "tahdon" näin päin, sillä toisillemme me lupaamme, emme yleisölle. Kyllä todistajien luulisi tilanteesta ymmärtävän mitä siellä tapahtuu