Masennus iski, iski jo osittain hääpäivänä. Nyt häistä on huomenna viikko ja viimeiset kolme päivää ovat ollet aika masennusvoittoisia. Häissä ei kyyneleet pudonneet, mutta viimeiset päivät ovat kyllä korvanneet itkemättömyyden. : Meillä häiden jälkeisen masennuksen aiheutti suurelta osin catering, joka mokasi aika pahasti. Vastuuhenkilö, kenen kanssa olimme 1½ vuotta keskustelleet ja antaneet myös hyvin tarkat toiveet, aikataulut, ohjeet yms. ei ollut paikalla sovitusti, eikä myöskään ohjeistanut vuokraamaansa henkilökuntaa ja kaiken kukkuraksi antoi vielä väärät aikataulut heille. Mitäs siinä, olivat pihalla kuin Ellun kanat. Siinä sai sitten itse päivän ohjeistaa, valvoa ja kertoa henkilökunnalle, että mitä missäkin vaiheessa. Seurustelu yli 100 juhlavieraat kanssa ja toimiminen "työnjohtona" eivät oikein toimi samaan aikaisesti. Häävieraat kärsi(varsinkin allergikot, joilta ruokasähläämisten vuoksi mm. vietiin ruokaa buffapöydästä liian aikaisin pois ja osa unohdettiin tuoda kokonaan), me molemmat kärsimme ja kaasot joutuivat juoksentelemaan meidän ja keittiön väliä. Reklamaatiokeskustelu oli jokseenkin asiaton cateringyrittäjän puolelta ja morsian sai kuulla (ei niin mairittelevia) vertauksia itsestään muihin morsiamiin. Nyt sitten ihanan onnellista häiden jälkeistä aikaa vietän silmät punaisina, mieli maassa kun niin tarkasti suunniteltu ja pitkään odotettu päivä menee osittain mönkään vastaavan vuoksi. Kun sitä ei takaisinkaan saa ja vääryyksiä korjattua. Ja jälkiselvittelyt tänä ruusunpunaisena aikana eivät ole kovin mukavia. Mutta pelastuksena masennukseen on, että Mies on ihana ja yrittää piristää ja onnistuukin siinä erinomaisesti. Ja päivä muuten oli hieno ja onnistunut! Joten kunhan masennus poistuu, niin muistot ovat hyviä ja onnellisia! Ja huomennahan voi aina viettää ensimmäistä viikko naimisissa-hääpäivää
