-Hemuli-

Meilla oli oma poyta, monestakin syysta. Varsinainen "top table" ei olisi juhlatilaan muiden poytien paatyyn mahtunut, sulhasen vanhemmat ovat eronneet ja molemmat uusissa naimisissa, joten vanhempiakin oli tavallaan 6 kappaletta, ja mies tykastyi tahan suomalaiseen tapaan (Englannissa ei olla tallaisesta kuultukaan). Vahan tuntui aluksi silta, etta olimme kuningas ja kuningatar salin paadyssa ;D emmeka pystyisi puhumaan vieraiden kanssa, mutta oli kiva saada viettaa edes ruokailun verran aikaa ihan kahdestaan. Muuten kiersimme seurustelemassa koko illan emmeka oikeastaan edes osuneet kovin montaa kertaa saman kaveriporukan seuraan yhtaaikaa. Saimme kahdestaan ruokaillen vahan jarrutella haapaivan muuten niin hektista tahtia.

Meilla kaaso odotti aluksi portaiden alapaassa, ja ojensin hanelle kimppuni ennen portaita - koska piti ottaa varmuuden vuoksi molemmin kasin helmoista kiinni. Meidan takanamme kaaso sitten nousi myos portaat alttarin viereen vihkimisen ajaksi seisomaan. Bestmanit seisoivat vastaavassa paikassa sulhasen puolella. Jos teilla on Suomenlinnan kirkossa vihkiharjoitus, naita asioita kaydaan kylla todella hyvin lapi - kirkon suntio on innokas ja avulias ja osaa sanoa, miten juuri tassa kirkossa on yleensa tehty ja mika toimii.

En viela haapaivanakaan ollut varma, raaskisinko heittaa kimppuni, vaikka en kylla aikonut sita kuivattaakaan. Lopulta tata paatosta ei tarvinnut tehda, silla lahdimme juhlista aika kiireessa (Suomenlinnan lautta kun ei odota!) ja siina vaiheessa bilekansa oli jo sen verran hajallaan, kova meno paalla ja siina kunnossa, ettei kimpunheitosta olisi ollut mitaan iloa. Otin sen siis mukanani hotellille, pistin yoksi veteen ja vein seuraavana paivana aidille kahvipoydan koristukseksi. Nappasin siita kylla talteen muutamia kukkia, jotka olen kuivattanut vieraskirjan valissa itselleni muistoiksi.

Tata mietittiin antaumuksella... itse pelkasin vieraiden alkoholimyrkytysta, sulhanen juomien loppumista kesken :, mutta lopulta 67:n aikuisen haissa alkoholia meni seuraavasti: 23 pulloa kuohuviinia 20 pulloa valkoviinia 32 pulloa punaviinia 55 puolen litran pulloa siideria 7,5 koria olutta 1,5 litraa viskia 1,5 litraa vodkaa 2,5 litraa limoncelloa Shamppanjatarjoilun ohessa meni myos monta tuopillista olutta, mutta koska vieraat ostivat sita itse baarista, en osaa sanoa, kuinka paljon sita meni. Joka tapauksessa maara nayttaa aika huimalta - ostamistamme jai yli vain 3 pulloa punaviinia ja 1,5 koria olutta. Kaikkea oli saatavilla juhlien loppuun asti: viinia, siideria ja olutta seka viskia ja vodkaa miksereineen (ei boolia). Pari viinipulloa ja kopallinen olutta lahti kuulemma myos juhlista "matkaevaana" vieraiden mukaan. Alkoholia olisi luultavasti mennyt vahemman, jos sita ei olisi ollut koko ajan saatavilla poydissa tai myohemmin vapaasti haettavissa juomapoydalta, mutta kaikilla oli hauskaa eika kukaan juonut niin paljon, etta olisi sammunut, riehunut tai kayttaytynyt huonosti - tosin seuraavana paivana lahes kaikki vieraamme karsivat jonkun asteen krapulasta. Mainittakoon viela, etta suurin osa vieraistamme oli janoisia britteja... englantilaisia tuntevat tietavat taman selittavan aika paljon ;D.

Meilla oli punaisena Rioja (Viña Albali Gran Reserva) ja valkoisena Pinot Grigio (Garda) ja kaikille maistui, erityisesti punaviinia kehuttiin paljon. (Harmi vaan, etten itse punaviinitahroja puvullani pelaten uskaltanut pitaa lasia lahella kuin paaruoan ajan, joten viininjuonti jai vahemmalle!) Paaruokana oli haransisafiletta, joten voimakkaampi punaviini sopi sen kanssa hyvin, ja molempia viineja meni viela iltajuomanakin pullokaupalla. Valitsimme viinit aika pitkalti oman maun mukaan, mutta suurin osa haavieraista oli kavereitamme, joiden viinimausta ja -tottumuksista tiesimme jo valmiiksi aika paljon. Epavarmojen kannattaa ehdottomasti kysya Alkosta, siella on asiantuntevaa ja avuliasta henkilokuntaa, joka ainakin omalla kohdallani on osannut suositella hyvia viineja.

Menihan sita... Missaan ei yritetty tehda hirveita saastoja eli budjetti oli reilunlainen, mutta pidimme kuitenkin jarjen matkassa ja pysyimme myos budjetissa. Eika kaduta patkaakaan - haat olivat ihanat, kaikilla oli hauskaa ja kaikki pienimmatkin yksityiskohdat olivat ihan joka sentin arvoisia! Jopa sulhanen kiitteli jalkeenpain, etta pidin pintani ja tein haakarkit ynna muuta pienta - worth every penny. Muutamat ostokset jaivat kayttamatta, se korkeintaan harmittaa vahasen, mutta onneksi niiden joukossa ei ollut mitaan kovin kallista.

Jarjettoman kiireinen! Heti aamulla menimme kaason kanssa manikyyriin, jonka jalkeen kotimatkalla rupesi jannittamaan (ensimmaisen ja ainoan kerran!) ja kirkossa itkemisen pelko vaihtui pyortymiskauhuksi... heti kun sain vanhempien luona tekemista, jannitys kuitenkin helpotti. Iltapaiva alkoi pakkaamisen (edellisen illan tavarat, kaikki juhlapaikalle meneva, haapaivan vaatteet ja tarvikkeet ja seuraavan paivan vaatteet) ja poytaliinojen silittamisen merkeissa. Ohjeistin seremoniamestarina toiminutta pikkuveljeani viela moneen kertaan tehtavista, jatin vanhemmilleni listoja autoon pakattavien koristeiden osalta ja otin itse kasseineni taksin haayohotellille, jossa yovyimme kaason kanssa myos haita edeltavan yon. Tuskin ehdimme asettua huoneeseemme, kun piti lahettaa kaaso floristille juhlapaikan kukkia hakemaan ja lahtea itse juhlapaikalle sen koristelua aloittamaan. Tahan meni muutama tunti, jonka valissa kavimme kaikkien osallisten kanssa myos vihkiharjoituksessa. Juhlapaikan koristelun jalkeen palasimme kaason kanssa hotellille, soimme pikaisen illallisen ja pukeuduimme ulosmenoa varten. Tapasimme ulkomailta tulleita haavieraita terassilla parin drinksun merkeissa mutta palasimme pian hotellille haapaivaa varten valmistautumaan. Kun kaikki oli jarjestyksessa, kaikki asianmukainen valmiiksi seuraavaa paivaa varten aseteltuna ja heratyskello paalla, paasin vihdoin nukkumaan vahan ennen keskiyota. Mutta ainakin nukutti.

Meilla on toistaiseksi maksettu lahjarahoilla ylimaarainen yo haayohotellissa, hieno illallinen mini-hanimuunilla ja ostettu pois lahjalistalle jaaneet lautaset, pyyhkeet ja lakanat. Suurin osa menee kuitenkin haamatkaelamyksiin, etta saadaan siita kunnon unelmaloma. Jos mitaan jaa, niin leikitaan vaikka, etta maksettiin niilla osa haamatkastakin (joka on jo maksettu omilla rahoilla) tai pistetaan jonkun verran talon remontoimiseen syksylla ja talvella.

Tilasimme huonepalvelusta aamiaista, varasimme sita syodessamme viela toisen yon haayohotellista, loysimme juhlapaikan avaimen sulhasen housuntaskusta ja lahdimme sita palauttamaan, menimme sulhasen sukulaisten kanssa vanhempieni luo puutarhaan istumaan ja syomaan/juomaan yli jaaneet shamppanjat ja haakakut, avasimme siella haalahjat ja luimme kortit. Illalla ulos syomaan ja ulkomailta haihin tulleita kavereitamme tapaamaan. Sen jalkeen vietimme toisen haayon vaahtokylvyn ja shamppanjan merkeissa!

Olen juuri ottanut englantilaisen mieheni sukunimen, eika ainakaan minulla ole identiteettikriisista merkkiakaan. En missaan vaiheessa edes harkinnut oman sukunimeni pitamista, ja yhdysnimi olisi kuulostanut liian hullunkuriselta - muuten olisin saattanut harkita sitakin. Heti haiden jalkeisella viikolla sain syntymapaivakortteja uudella nimella, ja vaikkei kuoren paalla lukenut nimi ihan viela tuntunut omalta, pidan nimesta ja se sopii todella hyvin etunimeeni. Saattaisin olla toista mielta, jos etu- ja sukunimi sotisivat pahasti keskenaan, mutta koko nimeni kuulostaa hyvalta eika edes nayta selkeasti kahden kulttuurin yhdistelmalta.

Iso kasa synttarikortteja uusilta sukulaisiltani!

Me ainakin tarvitsimme kaikki paperit (myos todistuksen miehen kuulumisesta kristilliseen kirkkokuntaan) esteiden tutkintaa varten, ilman kaikkia asiaankuuluvia todistuksia ei esteita olisi tutkittu. Luulisin siis, etta kasteen ja konfirmaation pitaa kylla tapahtua jo ennen kuin haette esteidentutkintaa. Kannattaa tietenkin tarkistaa asia Suomesta.

Oma pukuni kulkee Englannista Suomeen kasimatkatavaramittoihin mahtuvassa varta vasten haapukuja varten tarkoitetussa laatikossa: Niita loytyy taalta: http://www.emptybox.co.uk/

Suosittelen noita stripseja edelleen, silla ne ovat edullisia ja todella toimivat, mutta minulla ne kylla saavat hampaat vihlomaan aika ikavasti. Aloitin ensimmaisen "kuurin" noin 2 kuukautta sitten, mutta pystyin kayttamaan niita vain 4 paivaa - taman jalkeen hampaita vihloi jatkuvasti, joten pistin loput stripsit talteen. Vihlonta onneksi loppui aika pian kunhan lopetin niiden kayton. Kaivoin eilen esille viimeisen 3 paivan stripsit ja jo nyt, toisena paivana, hampaita vihloo taas. Ajattelin kylla sitkeasti kayttaa ne loppuun eli viela huomiseen asti. Vihlominen ei ole niin pahaa, etta se varsinaisesti sattuisi, mutta se on ihan koko ajan jatkuvaa ja tuntuu aika ikavalta. Hampaat olivat neljankin paivan kayton jalkeen edelleen valkoiset, vaikka valia oli ollut 2 kuukautta, eli toivottavasti viela muutaman paivan tehostuskuuri valkaisee niita entisestaan. Mitenkaan ihmeellisesti en ole yrittanyt hampaitani valkoisina pitaa vaan juon ihan normaalisti kahvia, teeta ja punaviinia. En tosin polta, ja kaytan paivittain valkaisevaa hammastahnaa (joka yksinaan ei kylla toimi).

Nain juuri tuolla paikkypuolella kuvia, joissa kimppu oli haatanssin ajan mukana, ja tajuan nyt, miksi nain tehdaan - nayttaa kuvissa upealta! Taytyy katsoa oman kimpun kanssa, haluaisin sen ehka sittenkin mukaan kunhan se vain mahtuu mukavasti kateen tanssiessa. Jos laahus nostetaan ylos napilla, kadethan jaavat vapaaksi.

Meidan lista on John Lewisilla, ja osaan sanoa samaa parin muun brittimorsiamen puolesta. Debenhams on myos ihan hyva paikka lahjalistalle. Molemmat ovat niin laajoja ketjuja, etta pienemmistakin kaupungeista yleensa loytyy tavaratalo, jos esim. vanhemmat sukulaiset eivat halua tai voi kayttaa nettia. Koska asumme taalla, meilla juuri John Lewisin lista on se "tavallinen" lahjalista, eli sielta loytyy astioita, viinilaseja, lakanoita, pyyhkeita, vedenkeitin, pihviveitset, aterimet, uunivuokia, piknik-reppu, iPodin kaiuttimet, kynttilanjalat, puutarhapeli yms. Astioiden suhteen valikoima oli mielestani ainakin meidan paikallisessa John Lewisissa aika suppea, mutta kylla sielta loytyi ihan tarpeeksi tavaraa listalle. Stockmannilla piti sitten olla kekseliaampi, silla meidan on tarkoitus tuoda sielta ostetut lahjat matkalaukussa takaisin Englantiin.

Kuulutko Suomessa kirkkoon? Minakin olen asunut Englannissa lahes 9 vuotta, mutta olen edelleen kirjoilla vanhassa kotiseurakunnassani ulkomailla asuvana. Vanhempanikaan eivat enaa asu saman seurakunnan alueella, eli en edes tieda, miten tiedot siella ovat ajan tasalla! Joka tapauksessa esteidentutkinta onnistui ilman minkaanlaisia todistuksia minulta. Niin, tietenkin jos teilla on siviilivihkiminen ja esteidentutkinta pitaa suorittaa siella maistraatissa tasta ei ole mitaan hyotya

Samaa mielta, eli kaaso on kylla mielestani erilainen kunniatehtava kuin morsiusneito, ulkomaillahan voi olla myos "chief bridesmaid" ja joukko "tavallisia" morsiusneitoja. Eri asia sitten, jos niita naispuolisia avustajia on vain kaksi, tassa tapauksessa he voivat mielestani jakaa kaasouden ja kaason tehtavat. Suomessahan morsiusneidot ovat usein lapsia, mutta eivat aikuiset morsiusneidot ole minusta mitenkaan hulluja. Taalla Englannissa on jopa ihmetelty, kun en meinannut ottaa morsiusneitoja ollenkaan! Meille tulee: kaaso kaksi morsiusneitoa (23- ja 26-vuotiaat siskoni) morsiustytto (3 v.) sulhaspoika (4 v.) kaksi bestmania kaksi miespuolista seremoniamestaria

Me varasimme huoneen Kämpistä ihan hotelliketjun oman nettivarausysteemin kautta, hintaan €199/yo (viikolla eli haitamme edeltava yo minulle ja kaasolle oli €249). Vietamme haayota ihan deluxe-huoneessa, silla nekin ovat niin hienoja, ettei meilla ole sviitille kayttoa niiden parin sadan lisaeuron edesta. Huoneenluovutus on klo 22 ja kylpylaosaston kaytto kuuluu kaikkien huoneiden hintaan, mutta aamiaista tuohon ei taida sisaltya. Shamppanjan meinaan vieda itse jaakaappiin odottamaan .

- ruoka - juoma - ruoan maara - juotavien maara ;D Muoks. ja haamatka, jonka suhteen mies taisi tehda kaikki lopulliset paatokset

Mina olen jostain lukenut, etta kimppua kuuluisi poydalla pitaa nimenomaan vain siina poydalla tai sitten jonkunlaista jalustaa/pidiketta vasten, jos haluaa pitaa sen pystyssa - ei siis maljakossa. Tieda sitten, mista tama johtuu, mutta vetta sinne maljakkoon ei ainakaan kannata laittaa tai marka kimppu tahraa viela puvun, jos sen ottaa sielta myohemmin mukaan. Se, etta kimppu olisi mukana haavalssissa, on minulle ihan uusi asia - en usko, etta olen ikina nahnyt tallaista. Onko tama ihan yleinen kaytanto? Itsellani kimppu on tietenkin mukana kirkossa ja kuvissa, mutta sen "kayttaminen" taitaa jaada siihen kunhan paasemme juhlapaikalle asti, en oikein keksi sille muutakaan tekemista. Toki kuvia otetaan paljon ja moneen otteeseen, eli eikohan kimppu paase oikeuksiinsa.

Lahes aina. Yoksi jatan sormuksen yopoydalle ja urheillessa (joukkuepeleissa) se pitaa ottaa pois sormesta, mutta muuten se on kylla sormessa melkein koko ajan. Poikkeuksina tietenkin sotkuiset hommat kuten puutarhassa kuokkiminen tai leipominen (tosin -Sirun- tavoin huomaan asian yleensa vasta sormuksen ollessa jo mullan tai taikinan peitossa :. Totuin sormuksen pitamiseen akkia, ja nyt on aika orpo olo ilman sita.

Meilla tehdaan juuri noin kuin helina jo mainitsikin: tarjoilijat kaatavat vieraille ensimmaisen kaadon viinia (vieraat saavat myos pyytaa olutta tai siideria, jos juovat mieluummin naita, ja tarjoilijat tuovat senkin poytaan) ja jattavat sen jalkeen yhden avatun punaviinin ja yhden valkoviinin joka poytaan. Vieraat saavat sen jalkeen kaataa itse lisaa viinia, ja tarjoilijat tuovat poytiin lisaa avattuja pulloja sita mukaa kun ne tyhjenevat. Myohemmin illalla meilla on erillinen juomapoyta, josta saa itse hakea viinia, olutta, siideria ja alkoholittomia juomia - tassa vaiheessa vieraat liikkuvat muutenkin enemman, poytien ja tanssilattian valia tai uloskin. Ruokailun aikana pitaisin kuitenkin juomat poydissa, ettei tule sita trafiikkia. Meidan juhlapaikassamme taaimmaiset poydat ovat niin kaukana buffet- ja juomapoydasta etta siina tulisi vieraille aikamoinen kavelymatka joka lasillista varten.

Tietaako kukaan, mika on taman runon nimi? Haluaisimme sen vihkitilaisuuteemme, mutta nimea sille en loyda, vaikka olen googlettanut vaikka milla hakusanoilla. Se tulee meille seka suomeksi etta englanniksi eli molemmilla kielilla jos loytyisi niin hyva, muuten kaannan nimen itse vapaasti kummin pain vaan ;D.

Meilla on kaksi lahjalistaa, toinen Suomessa ja toinen Englannissa. Suomen listalle laitettiin vain sellaisia esineita, jotka saamme itse kuljetettua haiden jalkeen kotiin, eli sielta loytyy mm. kasipyyhkeita, koristetyynynpaallisia, tuikkukuppeja, tabletit ja lautasliinat, lautasliinarenkaat, uunikinnas ja pannulaput ja pienia keittiotavaroita kuten juustohoyla, kakkulapio jne. Halpaa ja pienta tavaraa, mutta niista voi yhdistella oman budjetin mukaan suurempiakin paketteja, jos silta tuntuu. Englannin listalla on sitten suurempaa tavaraa, koska meidan ei tarvitse huolehtia niiden kuljetuksesta (tavaratalo toimittaa haiden jalkeen suoraan kotiin): astiasto, ruokailuvalineet, olut- ja viinilaseja, tarjoiluastioita, vedenkeitin, leivanpaahdin, mutterikeitin, uunivuokia, lakanoita, pyyhkeita, piknik-reppu, iPodin kaiuttimet ja jaakaappi ;D. Nintendo Wii olisi myos paatynyt listalle ellei se olisi talla hetkella loppuunmyyty koko maassa. Listalta loytyy edullista ja kalliimpaa, mutta tavarat ovat silti sen hintaisia, mita olisimme itsekin raaskineet ostaa. Pelkan lahjalistan nimissa en kehtaisi pyytaa jotain £50:n kahvikuppeja :. Emme mainostaneet Englantiin lahteneissa kutsuissa lahjalistaa sen ihmeemmin, laitoimme vain linkin haanettisivullemme. Suomeen lahteneissa kutsuissa sanottiin, etta lahja-asioissa voi kaantya morsiamen aidin puoleen. Aiti voi myos helpommin esittaa sukulaisille toiveen kirjekuoreen mahtuvista toiveista (esim. haamatkaelamyksia varten), kun en itse kehtaisi rahaa pyytaa.