-Hemuli-

^ Olen ihan samaa mielta, ei morsiuspari (yleensa ainakaan!) avustajiltaan mitaan lahjoja vaadi eika sellaisia valttamatta tarvitse antaa. Totta kai tuki ja apu haapaivana on tarkeaa ja sita arvostetaan, ja se onkin jo itsessaan hieno lahja. Itse antaisin silti edes kortin, ja ensi vuonna kaasona ollessani hankin varmasti haaparille lahjan. Yleensa kuitenkin avustajia pyydetaan tahan tehtavaan sen sijaan, etta kukaan varta vasten ilmoittaisi olevansa vapaaehtoinen ja kaikessa mukana ihan lahjamielessa. Jotenkin miellan kaason ja bestmanin tehtavan kuitenkin "arvoasemaksi" enka suureksi palvelukseksi siina missa esim. juhlat kuvannut, floristina toiminut tai vaikka kutsut askarrellut henkilo voisi hyvinkin tarjoutua tekemaan tallaisen konkreettisemman tyon lahjana haaparille. On suuri kunnia tulla pyydetyksi kaason tai bestmanin tehtavaan, ja eivatko kaasot ja bestmanit ole yleensa niita parhaita ystavia tai sisaruksia - miksi et antaisi parhaille ystavillesi heidan naimisiin mennessaan lahjaa (tai edes korttia, jos varaa ei ole lahjaan)?

Tuohon kysymykseen kaasojen ja bestmanien antamista lahjoista: me saimme kaasolta ja toiselta bestmanilta ihan varsinaiset haalahjat (kaasolta lahjakortin ja bestmanilta shamppanjalasit). Toinen bestman ja hanen tyttoystavansa jattivat haalahjan ostamatta "kun te ette kerran haalahjoja halunneet", mutta ostivat meille sen sijaan omat lahjat: miehelle rannekellon ja minulle kasilaukun . Hyvin kelpasivat! Se kortti on kylla mielestani minimi, joka kuuluisi haaparille lahettaa tai antaa. Pieni vaiva, ei maksa paljon, mutta ilahduttaa kuitenkin haaparia. Se tuntuu jotenkin "virallisemmalta" tavalta onnitella, ja ainakin mina kirjoitan onnittelukortteihin yleensa vahan syvallisempia, kuin mita vain onnitteluhalauksen yhteydessa tulee kerrottua.

Kyselemastasi paikasta ei ole kokemusta, mutta Suomenlinnasta on - meidan haita juhlittiin Pirunkirkossa. Suomenlinnan kaikissa tiloissa on hyvat keittiot pitopalveluille, mutta monia pitopalveluita kilpailuttaneena en suosittelisi Suomenlinnan omia - hinnat olivat paljon monia muita korkeammat ja ainakin minun saamani palvelu (Suomenlinnan Panimo seka Cafe Chapman) aika toykeaa. "Mantereelta" tulevat pitopalvelut eivat ainakaan meilta laskuttaneet mitaan ylimaaraista Suomenlinnalisaa vaan samanhintaiset kuljetukset kuin muuallekin. Kannattaa kilpailuttaa pitopalveluita eri puolilta pk-seutua. Suomenlinnan miljoo nyt on kuitenkin haajuhliin ihan ykkonen !

Confetti.co.uk on hyva brittilainen haasivusto, sielta loytyy vaikka mita... Nettikaupan lisaksi myos aika paljon neuvoja, ideoita ja linkkeja muualle. Ja googlettamalla loytyy tarkempia ideoita, hakusanoiksi vaikka wedding invitation, wedding poems, wedding stationery wording, jne. jne.

Minun kokemukseni mukaan taalla Englannissakin on kylla yhta monta sormusta nimettomassa kuin Suomessakin – naisilla kaksi, miehilla yksi. Ero on siina, etta vain nainen saa kihlasormuksen, joka on yleensa se nayttavampi timanttisormus, ja naimisiin mennessa molemmat saavat vihkisormuksen, jotka ovat perinteisesti ne sileat rinkulat mutta nykyaan usein jotain muutakin (esim. minulla on kolme pienta timanttia vihkissakin). Kahta – tai kolmea – sormusta olen nahnyt kaiken ikaisilla naisilla, kun taas miehet eivat valttamatta kayta sormustaan ollenkaan. Niita rivisormuksia/eternity-sormuksia saa sitten lasten myota, jos haluaa sita tapaa seurata. Sormusten jarjestys naisilla on melkein aina niin pain, etta kihla on ulompana ja vihki lahempana kammenta. Kihla on siksi usein oikeassa nimettomassa vihkimisen aikana, jotta vihkisormuksen saa pujotettua sen alle ilman sen ihmeempaa haslinkia alttarilla. Itsellani on nain, kuten myos ihan kaikilla kavereillani ja muilla takalaisilla tutuilla.

Kysymykseen vastataan "I will" - kuten myos englantilaisissa siviili- ja kirkkohaissa. "I do" on joko amerikkalainen juttu, vanhentunut tai ihan myytti .

^ Veikkaisin kylla, etta tarvitsette 150 vierasta varten enemman kuin kolme tarjoilijaa. Meille suositeltiin 1 tarjoilija/25-30 vierasta, joten meilla oli kolme tarjoilijaa 70 vierasta kohti. En olisi ottanut enempaa enka vahempaa, kylla ne kaikki kolme olivat meidankin vierasmaaralla kiireisia koko illan.

Minakin vahan mietin sita kommunikaation sekavuutta ja kirjoitusvirheita - olen tallaisissa asioissa niin tarkka - mutta tulin siihen tulokseen, etta he ovat pitopalvelu, eivat kirjallisuuden ammattilaisia. Tarjous oli kuitenkin todella kilpailukykyinen, palvelu joustavaa ja ne lisat kuten maljakot, tuikkutelineet, juomien kuljetus Alkosta yms. auttoivat meita jarjestelyissa todella paljon. Olimme siis Annin Juhlapalveluun erittain tyytyvaisia, haapaivanakin kaikki pelasi kuten piti. Tassa muutamia kattauskuvia meidan haista: Kuvien poyta- ja kaitaliinat olivat meidan omat, mutta pitopalvelu kattoi poydat (astiat, aterimet ja lautasliinat) ja toi mukanaan kukat ja maljakot seka buffetpoydan tuikkutelineet. Kakku on myos heilta.

Minakin jouduin vaihtamaan suomalaisen korttini englantilaiseen, kun ajoin taalla moottoripyorakortin - Briteissa ajettua kun ei olisi millaan saatu lisattya suomalaiseen korttiin, ainakaan taalta kasin. Samalla siita havisivat kaikki ne eriasteiset B- ja C-luokat sun muut, mitka Suomessa oli automaattisesti laitettu alkuperaiseen korttiini. Miehella on taalla alunperinkin ajetussa kortissaan paljon enemman kirjaimia . Muuten ei harmita (tuskin sita traktoriakaan tulee koskaan ajettua ), mutta jos ikina tulee mitaan rikkeita, nyt tulee korttiin niita pirun pisteita. Onneksi ei ole viela yhtaan, eika toivon mukaan tulekaan (*koputtaa puuta).

Kannattaa ehdottomasti vaihtaa hotellia - Mauritiuksella riittaa tekemista, mutta kolme viikkoa samassa hotellissa voi jo kayda tylsaksi. Saari on kuitenkin niin iso, etta yhdesta hotellista ei paivan mittaisilla retkilla ehdi saareen joka nurkkaan, jos haluaa nahda vahan enemman. Me olimme yhden viikon lansirannikolla (Flic-en-Flacin lahella) ja toisen viikon vastarannalla idassa (Belle Maren lahistolla) - kannatti ehdottomasti! Naistakaan paikoista ei kahdessa viikossa ehtinyt kiertaa koko saarta. Miettikaa vaikka opaskirjojen pohjalta, minkalaiset retket tai nahtavyydet teita kiinnostavat ja valitkaa hotellit sen pohjalta. Lansirannikko on lahimpana parhaita delfiini/katamaraaniretkia ja syvanmerenkalastusta, idan rannat taas ovat viela valkoisempia ja meri viela turkoosimpi kuin lannessa. Pohjoisessa on paljon paikallisvaria ja etelassa paljon luonnonnahtavyyksia kuten vesiputouksia. Itse viettaisin kylla viikon vaikka Dubaissa tai Kapkaupungissa ja kaksi viikkoa Mauritiuksella, jos aikaa on noin paljon ja budjetti riittaa .

Olimme viime lokakuussa Mauritiuksella kahden viikon haamatkalla, kahdessa eri hotellissa. Molemmat hienoja, mutta haamatkalaisille voisin suositella varsinkin itarannikon The Residencea - ihan mahtavaa luksusta kuitenkin vahaeleisesti ja huomaavaisesti, juuri sellaista, mita haamatkaltaan odottaa .

Juu, puhuuhan tuo: "Moi, mita kuuluu? Hyvaa kiitos. Haluaisin vetta. Appelsiinimenua. Saisinko kanapatonkia. Ei kiitos. Kaks olutta. Olen englantilainen. Joo joo. Nii nii." (Viimeinen kovasti nyokytellen, muttei siis niin, kuten joku tuossa edella jo sanoi omasta miehestaan.) Ei ole ollut tarvetta oppia kun asumme Englannissa ja kaikki sukulaiseni isovanhempia lukuunottamatta puhuvat aika sujuvaa englantia. Mies kylla odottaa, etta pystyy joku paiva keskustelemaan siskoni lasten kanssa - sitten kun he oppivat englantia koulussa, ei suinkaan miehen opeteltua suomea .

Juuri nain. Omissa polttareissani keilattiin, kaytiin maalaispubissa lounaalla, viinitilalla viineista oppimassa ja viineja maistelemassa ja illalla sitten kaupungille syomaan ja baariin. Kakkospolttareissa kolmen hengen porukalla kavimme lounaalla, vesiurheilemassa ja shamppanjalla - todella mukavaa tyttokavereiden yhdessaoloa. Ei mitaan nolausjuttuja eika hirveata alkoholilla latraamista. Eikos sen pitaisi olla polttareiden paatarkoitus, etta kaikilla ja varsinkin morsiamella on kivaa?

^ Niin tulee . No, sain tanaan vahan lisatietoja eivatka nuo kulut itse asiassa vaikuta niin hurjilta, kun tiedan, mita summaan sisaltyy. Kaasot ovat varmuuden vuoksi laskeneet reilut €30 per nuppi seka perjantain etta lauantain illallista varten, mutta siinahan on ihan helppoa saastaa jonkun verran. Majoitus on kohtuuhintainen (n. €30 per yo) ja suurimman yksittaisen summan syo tuo ainoa aktiviteetti, joka ei missaan nimessa ole pakollinen, mutta mina ainakin haluan mukaan. Maksamme myos morsiamen viikonlopun, mutta suurella porukalla siita ei tule kuin reilut €10 jokaista juhlijaa varten. Yksittaiset kulut siis eivat paata huimaa, mutta yhteissumma vahan pyorryttaa. En silti jattaisi hyvan ystavani polttareita valiin, joten pakko hyvaksya tuo rahanmeno jo etukateen, ettei sitten polttareissa harmita niin paljon, etta unohtaa pitaa hauskaa.

Sain juuri meilia hyvan ystavani polttareista. Tahan mennessa meille ei ole kerrottu yhtaan mitaan, ja nyt meilissa kysyttiin, yovytko 1 vai 2 yota ja otatko osaa yhteen tiettyyn aktiviteettiin - ei vielakaan muita detaljeja majoituksesta yms, kaupunki vain on tiedossa. Ja se, etta kuulemma €200 pitaa budjetoida, plus juomiset. Aika tyyrista touhua... kun mies on samalla menossa sulhasen samansuuruisiin polttareihin, meille tulee oikein mukava 600 euron viikonloppu. Omat polttarini taisivat maksaa siina €100, mika oli mielestani ihan hyva summa, kun kuitenkin kavimme syomassa seka lounaalla etta illalla ja teimme kaikkea kivaa. Suurempaa budjettia pitaa jo osata perustella jollain (toki tuo kaverini polttareiden €200 sisaltaa myos 2 yota hotellissa, mutta meille ei ole annettu mitaan vaihtoehtoja majoituksen suhteen, aika tokeroa vain ilmoittaa tuollainen summa ja etta seuraavan parin viikon sisalla pitaisi maksaa ).

Jos muistan oikein, niin vieraina olemme kylla aina miehen kanssa istuneet vierekkain - tosin poydat ovat olleet pyoreita tai neliskulmaisia. Omissa haissamme laitoimme vieraat pitkiin poytiin sen mukaan, miten he parhaiten mahtuivat, kun mukana oli tietenkin sinkkujakin kavereita emmeka halunneet erottaa heita omaan "sinkkupoytaan". Jotkut pariskunnat olivat vierekkain, jotkut vastakkain - laitoimme poydat kuitenkin kaveripiireittain eli kaikilla oli vieressa ja ymparilla paljon tuttuja. Ei silla etiketilla mielestani ole niin valia, kunhan istumajarjestys toimii.

Minun morsiusneidoillani oli kauniit rannekukat ruusuista, ne tehtiin Yrjonkadun Living Roomissa. Kukat kestivat kauniina koko pitkan paivan. Niita tosin ei laitettu mihinkaan koruun kiinni vaan ne olivat ihan "tavallisella" tavalla tehdyt rannekukat. Mutta kannattaa kysya sielta! Violette - kimput ja asetelmat sidotaan yleensa vasta haapaivan aamuna eli ei niita voisi edellisena paivana edes hakea. Yksittaiset kukat ovat tietenkin eri asia. Me sovimme tasta erikseen juhlapaikan oveen ripustettavaksi tehdyn kranssin kohdalla ja haimme sen haita edeltavana paivana. Meidan kaskettiin sailyttaa se juhlapaikan jaakaapissa seuraavaan paivaan ja hyvin kesti. (Muut kukat ja kimput haettiin vasta haapaivana.)

Valokuvista... me teimme etukateen listan potrettikuvia varten, jotta muistimme, kenen kanssa halusimme kuvaan (naita otettiin brittityyliin monta ja jokaisen mahdollisen ryhman kanssa ). Lahetimme listan valokuvaajalle ja annoimme toisen kopion seremoniamestarille. Tosin unohdimme silti kuvan meista ja kaikista avustajista yhdessa, vaikka saimmekin erilliset kuvat sulhasesta + bestmaneista ja minusta + kaasosta. Vieraskirjasta... olin antanut siskolleni tehtavaksi kierrattaa vieraskirjaa illalla poydasta poytaan. Muuten hyva idea, mutta siskolla oli liian hauskaa ja vieraskirja unohtui. Sulhanen sitten kiersi ystaviaan moikatessa myos vieraskirjan kanssa - mutta niin myohaan, etta esim. isovanhemmat olivat jo ehtineet lahtea eivatka siis kirjoittaneet kirjaan mitaan. Kirkko-ohjelmasta... me unohdimme jattaa yhden kirkko-ohjelman alttarille itseamme varten. Mina olin varmasti ainoa, joka osasi laulaa virren molemmilla kielilla, mutten minakaan nyt ilman sanoja parjannyt. Onneksi kanttori lauloi kovaa . Avustajista... luota muiden apuun jo hyvissa ajoin. Mina yritin juuri ennen haapaivaa delegoida muutamia tehtavia avustajille, mutta en halunnut, etta he tuntisivat olevansa haissa vain toissa. Haapaivana mina olin siis ainoa, joka oli ihan kaikista jarjestelyista perilla, ja paadyin siksi itse vetamaan palaverin pitopalvelun kanssa viisi minuuttia ennen kirkolle lahtoa - mutta pysyipahan hyvin hermot kasassa, kun oli tekemista!

Englantilainen taallakin.

Itse olen saanut kahteen kertaan itsetehdyn kutsun englantilaisiin haihin, eika kummassakaan tapauksessa tullut sellainen olo, etta haapari olisi tehnyt sen rahaa saastakseen - kummissakaan haissa tama ei ainakaan nakynyt. Minakin lahetin ihan reilusti itsetehdyt kutsut meidan haihin (koska halusin askarrella, en niinkaan rahaa saastaakseni) ja ainakin minun mielestani se oli hienompi ja persoonallisempi kuin monet halvalla rahalla ostetut valmiskutsut. Ehka taallakin aletaan arvostaa sita itsetehtya eri tavalla - kunhan se on tehty hyvin eika silla mielella, etta pitaa jossain saastaa. Meidan omissa haissa sekoitettiin britti- ja suomalaistyylia oman mielen mukaan, ja kaytettiin tata hyvana syyna jattaa kaikki tyhmat traditiot kokonaan pois. Haat olivat Suomessa mutta juhlat itsessaan ehka enemman englantilaiset . Ja Helsbels mainitsi jo tuossa aikaisemmin taman tradition - bestmanit kiersivat ennen puheita ottamassa euron hinnalla vastaan veikkauksia puheiden yhteiskestosta, ja lahimmaksi veikannut sai sitten koko potin.

Me saimme kasiteltyja kuvia CD:illa noin 550 kappaletta, mutta eihan haakansioon millaan kannata laittaa tuollaista maaraa - osa oli aika samanlaisia, tai samaa aihetta eri kulmista. Meidan haakansiosta loytyy haakuvia n. 150 kappaletta, mika on mielestani ihan hyva maara. Enempaa eivat sukulaisetkaan jaksaisi selata lapi. Onhan ne loputkin tietenkin CD:lla tallessa, mutta tuskin niita sielta enaa katsotaan, kun parhaat on kerran valittu paperikuviksi kansioon. Eli jos suurin osa teidan 200 kuvasta on onnistuneita kuvia, niin kylla ne riittavat ihan hyvin. Ottaako kuvaaja enemmankin kuvia, vai onko 200 koko paivan aikana otettu kuvamaara? Osa niista jaa kuitenkin onnistumatta niin taydellisesti eli on tietenkin parempi, jos jaljelle jaa parisataa kuvaa viela sen jalkeen, kun huonommat otokset on karsittu pois. Paivan ohjelma ja vieraiden maara sanelee tosiaan aika paljon - meilla ja eraalla kaveripariskunnalla oli haissamme sama kuvaaja ja kuvauspaketti, ja me saimme hanelta kuvia 550, kaverimme lahes 800. Meilta puuttui naihin toisiin haihin verrattuna onnittelujono, haaparin pidempi ihan kahdenkeskinen aika seka kaikenlaiset leikit ja kimpunheitot, ja vieraitakin oli parisenkymmenta vahemman - eli kaikki tallainen vaikuttaa kuvien maaraan.

Kuittaan kaiken aiemman - muodollisempi pukeutuminen ei tosiaankaan ylla muodollisempaan kayttaytymiseen. Ainakin brittihaat saattavat olla kovinkin riehakkaat ja alkoholia kuluu reippaasti. Omissa haissamme (Suomessa, mutta 80%:sesti brittiporukalla) pitopalvelu katsoi menoa vieresta silmat pyoreina ja tuli kiittelemaan, kun oli hauskat ja meluisammat haat kuin mita he normaalisti paasevat Suomessa todistamaan . Tanssiminenkin kun on normaalisti DJ:n tahtiin eli ei jaykistella humppameiningilla vaan pidetaan kunnon disco! Eli laita jalkaan mukavat kengat, joilla jaksaa tanssilattialla koko illan - ihan ykkosvinkki siihen pukeutumiseen .

En ole ollut irlantilaisissa haissa, mutta oletan, etta pukeutuminen on samanlaista kuin Englannissa...? Taalla pukeudutaan ehka tosiaan haihin vahan hienommin kuin Suomessa - vieraat pitavat haakutsua hyvana syyna paasta ostamaan uutta mekkoa ja uusia kenkia ja pitavat aika usein myos hattuja tai muita hiuskoristeita. Sanoisin, etta pukeutuminen on suomalaisia haita juhlavampaa ja ehka hieman nayttavampaa, ei valttamatta niinkaan muodollisempaa (paitsi miesten puvuissa). Housupuvussa (tai housuissa ja erillisessa ylaosassa) ei ole mitaan vikaa, mutta asuun kannattaa ehka lisata kauniita koruja tms - mielestani naisten pukeutuminen haissa on taalla nimenomaan naisellista. Hame tai mekko saa olla pitka tai lyhyt, siita ei ole mitaan saantoja. Suurin osa nuorista naisista (ainakin omassa kaveripiirissani) suosii haapukeutumisessa polvipituisia mekkoja, kauniita korkokenkia ja kokonaisuuteen sopivia koruja, laukkuja ja hattuja/hiuskoristeita - mutta hyvalla maulla, ei kaikkea samaan asuun.

Meilla oli jotain tallaista (en nyt muista ihan tarkkaan): Hemuli & Kulta are getting married on Friday 27th July 2007 in Helsinki, Finland Please keep this date free as we would love you to be there. (Invitations to follow nearer the time.) Kyse oli siis siita, etta me itse asumme Englanissa ja suurin osa vieraista oli myos tulossa taalta. Liitteena lahetimme lyhyen kirjeen ja Helsinki-infoa - lahinna Save the date oli siis tiedotus haapaivasta ja -paikasta, jotta ulkomailta matkustavat vieraat ehtivat miettia asiaa, tehda paatoksensa haihin tulemisesta, ruveta suunnittelemaan matkaa ja tarvittaessa saastamaan matkakassaa. Suomalaisille vieraille ei save the dateja lahetetty, luotin tassa aitiin ja puskaradioon . Mitaan sen tarkempaa ei tarvita, kaikki tarkat tiedot laitetaan sitten kutsuun. Jos haat pidetaan samassa maassa eli kyse siis on todellakin pelkan haapaivan tiedottamisesta, WeeAngelin ehdotus on mielestani hyva ja simppeli.

Vastaanpa taas kerran, vaikka saa tanne muutkin kirjoittaa ... Ruokaa oli paljon eli siita ei kannata huolehtia. Meilla suurin osa vieraista kavi seka alkupala- etta paaruokapoydassa toisellakin kierroksella (parikymppiset serkkupojat kasasivat ruokaa lautasilleen useampaankin otteeseen) ja suurin piirtein kaikkea jai viela tamankin jalkeen yli edes jonkun verran. Otimme mukaamme ainoastaan ylijaaneen kakun, ja sitakin jai jaljelle 2 kokonaista kakkua seka suurin osa meidan omasta ylimmasta kerroksesta. Yhdessa meilissa pitopalvelusta mainittiinkin, etta on heille huonoa mainosta, jos ruoka tai kakku loppuu kesken, eli annoskoot ovat kylla todella reilut. Meilla oli viela juhlissa nelja lastakin, joille ei varata ruokaa erikseen ja siltikin riitti (vaikka eivathan he paljon jannitykseltaan ehtineet syoda...)