Limona

Juu, varmasti ja en tätä epäilekään . Aloin vain uteliaisuuttani valokuvausharrastajana miettimään tuota ohjelmaa. Veikkaan, että se oli Lightroom, sillä ainakin pystyy tekemään kaiken tuon, ja monet ammattilaiset käyttää tätä ja photaria molempia (lightroomilla perus valotus- ja värisäädöt ja photarilla mahdollisesti isompia juttuja).

Adoben sivuilta: Opiskelijaversion suurin rajoitus on, että sitä saa käyttää vain henkilökohtaisessa käytössä olevassa koneessa eli ei yritysten koneissa. Lisäksi on muitakin rajoituksia, kuten että sitä lisenssiä ei voi myydä edelleen, mutta tuota rahanansaitsemiskieltoa ei ole. Varmaan aika tyypillinen tapaus olisikin esimerkiksi valokuvauksen opiskelija, joka opiskeluaikana tienaa jo vähän rahaa kuvillaan. Olisihan se älytöntä, jos hän joutuisi ostamaan tähän oman lisenssin. Siinä vaiheessa, kun joku kuvaa kokopäivätyökseen, hän varmaan hankkia firman nimiin omat koneet ja niihin toki myös kunnon lisenssit - jotka nekään ei kuitenkaan maksa montaa tonnia näille kahdelle tavallisimmalle ohjelmalle.

Tätä mäkin vähän ihmettelin. Ehkä kyseessä oli Lightroom-ohjelma, suurin osa ammattilaisista (ja harrastelijoistakin niin ikään) käyttänee sekä Lightroomia että Photoshopia. Yhdessä maksavat alle 1 500 euroa (esim. opiskelijat saavat huimasti halvemmalla), joten ei ne mitenkään mahdottomia ole harrastelijoillekaan hankkia.

Kyllähän monet ottaa hääkuvia alunperinkin ennen tai jälkeen häiden, joten ei sen tarvitse olla "lavastamista", vaikka pyrkisikin samanlaiseen lookiin. On se kuva kuitenkin silloinkin teidän avioliiton alkutaipaleelta, ja kiva muisto avioliiton alkamisesta. Se viiva sieltä taustalta on luultavasti helppo poistaa, jos vähänkin kuvankäsittelyä osaa (kummalta tuntuu, että kuvaaja ei sitä osannut poistaa), mutta sille ei mitään voi jos kuvat ei muuten miellytä. Itse varmasti panostaisin uusintakuvaukseen ennemmin kuin jäisin harmittelemaan ikuisesti huonoja kuvia.

Miten muuten määrittelette ammattikuvaajan vs. harrastekuvaajan? Esim. alan koulutus tuntuu olevan harvinaista monilla ns. huippukuvaajillakin eli monet ammattilaiset ovat lähteneet alalle harrastepohjalta.

^ Hanki allianssisormus eli sormus, jossa timantit menevät koko sormuksen ympäri asti sen sijaan, että olisi vain muutama rivissä. Se on klassinen ja tyylikäs sormus, ja sillä saat mukavasti suunnilleen tuplattua budjettisi . Allianssisormuksia varmaan löytyy suunnilleen kaikilta kultasepiltä, mutta myös teettäminen on aina hyvä vaihtoehto, jos ei tahdo juuri mieluista löytää. Allianssia hankkiessa olisi kyllä hyvä tietää sormen koko aika tarkkaan, koska sormusta on vaikea pienentää/suurentaa. Yksi vaihtoehto on myös hankkia platinasta tehty sormus, sillä se on kultaa arvokkaampi materiaali. Suomessa tosin valmismallistoissa sen verran huonosti edustettuna, että melkein tarvitsee sitten teettää.

Mulla on yhdessä laatikossa vierailta saadut kortit, yhdet kappaleet erinäisiä paperituotoksia (mm. kutsu, kirkko-ohjelma, paikkakortti ja kiitoskortti), hiuksissa ollut fascinator, häälaukku, pari kuittia, häitä edeltävän päivän muistilappu ja cd, johon poltin kaikki häihin liittyvät tiedostot. Puku on tallessa, kuten myös hääkengät, jotka tosin eivät olleet valkoiset, joten niitä aion käyttää myöhemminkin. Karkkibuffaan hankitut astiat sekä koristelussa käytetyt maljakot ja kynttilänjalat ovat ihan normaalikäytössä nykyään. Se oli tarkoitus jo ostettaessa, joten niitä ostettiin vähän ja harkiten. Tärkein muisto on valokuvat, jotka ehkä joskus tulevaisuudessa saan albumiinkin asti .

Minulla ei ole henkilökohtaista kokemusta, mutta olen usein ihaillut tamperelaisen Anna Jarskeen kuvia hänen sivuillaan. Jos meidän häät olisi olleet Tampereella, niin olisin ehdottomasti halunnut kuvaajaksi hänet.

Ihmisillä on voimakkaita mielipiteitä siitä, millaiset häiden kuuluisi olla, mutta jos mielipide-eroja on, niin toki häissä mennään hääparin mielen mukaan. Kukin voi sitten ne omat häänsä järjestää makunsa mukaan. Toki on hyvä tuoda esille eriävät näkemykset mutta ehkä kannattaa mainita kaasoille, että ne on samanlaisia makuasioita kuin ruokamaku. Varsinkin puvun suhteen kuulisin mielipiteitä siitä, että onko kyse siitä, ettei puku heidän mielestä ole paras valinta morsiamelle vai siitä, että he eivät itselleen valitsisi sellaista. Valokuvista kannattaa tehdä juuri niin kuin hääpari haluaa, koska ne ovat se pysyvä muisto. Kaasojenhan ei kuvaukseen tarvitse osallistua, jos kuvauspaikka tuntuu vastenmieliseltä .

Muistan lukeneeni, että joku morsian oli joskus kävellyt alttarille yksin symboloiden sitä, että siinä olisi ollut isän paikka. Se kuulosti valtavan kauniilta tavalta muistaa, vaikkakin hyvin liikuttavalta myös.

Juuri jossain luki, että suomalaiset naiset avioituvat ensimmäisen kerran keskimäärin 30,2-vuotiaina, joten kolmikymppiset morsiamet taitaa olla ennemmin normi kuin poikkeus.

Lokakuunmorsian: sehän se avio-oikeuden idea on, että katsotaan, että molemmat puolisot ovat osallistuneet omalla tavallaan perheen hyvinvointiin, oli se sitten lastenhoitoa tai työelämässä oloa, joten jos toinen on kotona, niin mun mielestä olisi hyvin epäreilua sitten mahdollisen eron sattuessa toisen jäädä puille paljaille. Mutta hyvä kuulla, että miehesi on samoilla linjoilla . Me ei olla vielä saatu avioehtoa toimeksi, mutta sisällöstä ollaan sovittu jo. Avioehdosta tulee avio-oikeuden poissulkeva avioerotapauksessa ja lisäksi erikseen poistamme oikeuden perittyyn kiinteään omaisuuteen, tämä siis pätee kuolemantapauksessakin. Minua mietityttää, miksi parit tekevät täysin poissulkevia avioehtoja. Eli miksei puolisolle haluta oikeutta periä toisen omaisuutta kuoleman jälkeen? Itse haluan, että mieheni perisi minun osuuteni asunnostamme, jos menehtyisin.

Kannattaa varmaan harkita teettämistä, joka ei useinkaan tule kalliimmaksi kuin valmiit sormukset, jopa päinvastoin. Yksi vaihtoehto on käyttää jalokiviä, joista esim. safiireista löytyy värittömiäkin. Jalokivistä löytyy myös aika helposti synteettisiä vaihtoehtoja, jotka ovat vielä edullisempia. Nämä, myös synteettiset, ovat kuitenkin aitoja jalokiviä. Myös synteettisiä timantteja on olemassa, mutta ei värittöminä. Jos haluaisin sormukseen kiviä mutta timantteja halvemmalla, niin itse kysyisin ensin värittömiä safiireja. Ne ovat myös jalokivistä kestävimmästä päästä. Safiireja halvempia olisivat esimerkiksi topaasit, joita saa vaikka missä väreissä ja myös synteettisinä, mutta ne ei ole ihan yhtä kestäviä kuin safiirit. Zirkoni on muuten jalokivi myös, ja eri asia kuin halvoissa koruissa usein käytetyt ns. "zirkonit" (virallinen nimi kuutiollinen zirkonia) eli tekotimantit. Jalokivi zirkoni on kohtuullisen harvinainen ja vähän arvokkaampi jalokivi. Itse käyttäisin sormukseen kuutiollista zirkoniaa vain viimeisenä vaihtoehtona, jollei noista jalokivistä tai synteettisistä jalokivista löytyisi sopivan hintaista. Kannattaa kyseillä useilta kultasepiltä, koska kultaseppien työn ja kivien hinnat vaihtelee tosi paljon.

^Ansu_S:n sormuksessa on tuota samaa ideaa, paitsi että ei ole jaetut rappanat. Tosi kaunis sormus joka tapauksessa ja vähän harvinaisempi istutus princess-riville, kun taitaa kanavaistutus olla yleisin.