On tietenkin mahdollista, että nämä vielä muuttuvat, mutta tällä hetkellä olen aika varma näistä. Kumpikin näistä osui ja upposi niin suoraan sydämeen, että ihan tuli tippa linssiin kuunnellessa, kun näki samalla mielessään kuvaa häistä näiden soidessa.. * Kirkkoon saapuessa, isin käsikynkässä: Edward Elgar, Pomp ang circumstance Tämä sopii mielestäni hyvin nimenomaan silloin, kun isä saattaa. Aluksi rauhallinen, sitten isän vaihduttua omaan kultaan (ellei ole kompastunut korkoihinsa ja myöhästynyt) musiikki alkaa enemmän elämään ja ikäänkuin saattaa parin alttarille yhdessä. * Kirkostä lähdettäessä, kullan kanssa: Melartinin juhlamarssi alias prinsessa ruusunen Tämä tuo mulle mieleen enemmän sellaisen rakkauden täytteisen huipennuksen. Mietin tätä aluksi alkumarssiksi, koska se aloittaisi vihkimisen upeasti, mutta se ei mielestäni sovi siihen, kun isukin kanssa tallustelee. Tämä on mielestäni täydellinen marssi silloin, kun pappi on sanonut aamenet ja alttarilta lähdetään yhdessä kullan kanssa, miehenä ja vaimona