Beam

Laitoin tästä tuonne yhteen kohtaan jo, mutta jos vielä kertaalleen kuitenkin: muutamat vieraat olivat bonganneet, että pappi lausui "God" hieman väärin julistaessaan meidät aviopuolisoiksi....näin ollen meidät on nyt sitten nähtävästi julistettu aviopuolisoiksi turskan (cod), pojan ja pyhän hengen nimeen!

Minä ´puolestani olen vieläkin traumatisoitunut siitä, ettei muistettu suukotella! Voihan ankeus sentään... Meidät vihkinyt, jo eläkkeellä oleva pappimme oli 15 min myöhässä ja tuntui olevan kuumassa säässä ajomatkan pöyrteiden jäljiltä hieman hmm, hukassa....unohti kehottaa meitä suukottelemaan tai sitten ei meinannutkaan sanoa (eipä tosiaan käyty asiaa lävitse edes, kun tapasimme hänet ennen häitä...), ja me kaksi taidettiinkin olla aika jännittyneitä, kun moinen unohdettiin! Hoksasin asian vasta, kun oltiin jo astumassa poistumismarssin jälkeen talon sisään (vihkiminen ulkona) - ja kiskasin sulhasen äkkiä takas pihalle ja suukottelin sitä! No, kukaan tietenkään enää mitään huomannut... Kaaso yritti lohdutella, että itse asiassa ei edes olekaan suositeltavaa (itse hieman epäilen kuitenkin...) suomalaisessa seremoniassa pussailla. Että jenkeistä tullutta...no, ihan sama, mut oishan se ollut ihan mukavaa! Ja onhan tuo suukon hetki ollut tietenkin aina se kaikista romanttisin hetki, jota itsekin nyyhkinyt kun näitä kaiken maan hääsarjoja tuijotellut...oh well, jospas nyt ois loppuelämä aikaa pussailla!

Meidän häämme olivat pari viikkoa sitten myös esim. keittiötiloiltaan vaatimattomassa paikassa. Vuokrasimme pöydät ja tuolit paikalliselta yrittäjältä, juhlateltan Keuruun Isosta Kirjasta hintaan 1000e (14x25m). Voin vain todeta, että vaikka häät olivat aivan upeat (vihkiminenkin meren rannalla ) niin ilman superavuliasta sukulais- ja kaverijoukkoa emme olisi hääjärjestelyistä suorituneet - työn määrä yllätti kaikesta perinpohjaisesta suunnittelusta huolimatta. Eli jos uskallatte pyytää ympärillä olevilta apua, niin rohkeasti vain tekemään omannäköistä juhlaa hieman tavanomaisesta poikkeavaan paikkaan, mutta ihan kaksin tai nelisten voi urakasta tulla aika rankka. Mutta, tässä ihan konkreetteja vinkkejä, jos vaikka olisi avuksi: - Oli pöydät rakennettu mistä materiaalista tai miten tahansa, pääasia on, että ne pysyy huoletta ja murheitta pystyssä, ovat tukevat ja tarpeeksi tilavat lautasille ja mahdolliselle koristelulle. Esim. mekin olimme alkujaan varanneet muovipöydät, mutta ne olivat niin heppoisat, että pelkäsimme vieraiden vetävän pöydät vahingossa nurin, jos vaikka pöytäliina jää johonkin jumiin tmv. Eli vieraiden mukavuudesta en ehkä suosittelisi tinkimään budjettia mietittäessä, on aika ikävää jos ei voi ottaa rennosti. Muovipöytien sijasta saimme sitten katastrofiaalisilta näyttäneet penkki+pöytä viritelmät (joissa penkit siis kiinni pöydissä), jotka sitten loppujen lopuksi näyttivät kuitenkin täysin ok:lta valkoisten pöytäliinojen ja koristelujen avulla. Ja olivatpahan ainakin tukevat, heh. Kuljetus kannattaa yrittää neuvotella vuokraajan toimittamana, niin säästyy itseltä aikaa ja vaivaa. Pöytiä ja tuoleja vuokraavat eri järjestöt, teatteriryhmät, futisseurat, koulutkin kai... - Myös meillä lähimmät vessat olivat ulko-wc:t. Kunhan vain tilat ovat siistit, veskipaperit, kalkit ymv. värmeet ja käsienpesupaikka pyyhkeineen ok, niin no problem! Kyllä me suomalaiset ollaan totuttu ulkovessoihin, ei siitä kannata murehtia. Tosin meidän ulkomaalaiset vieraat kyllä vierastivat ulkovessoja ja kävelivät mielummin pienen matkan sisävessoihin Suomalaiset vain kehuivat "tunnelmaa" Itse veimme vessoihin koristeiksi vielä miniruusut ruukussa sekä vähän vessaluettavaa kehyksissä (seinillä kun ei ollut mitään muita perinteisiä hyyssijulisteita) tunnelmaa tuomaan = siis lähinnä juuri niiden ulkkareiden kynnystä madaltamaan. - Ruoasta sen verran tähänkin kohtaan, että esim. meidän menu perustui kylmiin ruokiin eli mitään ei tarvinnut lämmittää paikanpäällä. Ruoat voi tilata pitopalvelulta tai ravintolasta. Perunat oli ruokaisan perunasalaatin muodossa ja pääruokana oli palvattua varrassikaa, jota lämmitettiin paikanpäällä vartaassa. Mutta varrassiasta tosiaan löytyy lisää tuolta ruokapuolelta. Noin yleisperiaatteena vain ehkä, että jos tosiaan keittiötilat on heikohkot, niin ei kannata alkaa tuhlaamaan voimia ja kokkailemaan itse ruokia (ellei sitten kyseessä ihan perhepiirin kokoiset häät) vaan tilata ne valmiina muualta. Lämpölevyjäkin saa vuokrattua pitopalveluilta, jos haluaa lämmintä ruokaa. Teillehän voisi sopia maukas keittoruoka, joka vain lämmitetään paikalla? Monet keitot vain paranevat uudelleen lämmittäessä. - Jos vieraiden tarkeneminen/paleleminen mietityttää, niin esim. Rakentajan Konevuokraamosta saa vuokrattua sekä sähkö- että kaasukäyttöisiä lämmittimiä. - Somistuksella tosiaan saa paljon aikaiseksi, saaristoteemaan sopii mm. kaislat ja osmankäämät riippuen tieten häiden ajankohdasta. Niitä vain runsaisiin nippuihin nurkkiin! (hmn, ovatko allergisoivia...?). Tai paljon ruukkukukkia; meillä oli mm. ruusubegonioita ja toivat upeasti väriä. Luonnonkukatkin ehdottomasti sopivat saaristolaishäihin. Jos lähdette viemään suunnitelmaanne läpi, niin varautukaa joko kovaan työhön tai sitten joustamaan rahakukkaron kanssa. Suunnittelu on itseasiassa aika helppoa, mutta kun sitten hääpäivänä huomaakin, ettei olekaan itse se, joka niiden pienten käytännön puutteiden kanssa joutuu taistelemaan (koska on kampaajalla ja meikattavana ja itse juhlakaluna ) vaan pitopalvelu ja muut avustajat, niin voi nuosta pelko muiden jaksamisen puolesta...= voi iskeä pelko siitä, sataako riisin sijasta perunoita niskaan kiitokseksi hankalan hääpaikan järjestämisestä! Eli vaikka itse on koko hääjärjestelyjen ajan sopeutunut ja varautunut vallitseviin olosuhteisiin, niin muillehan se itse juhlapäivän käytännönkokemus osuu eikä hääparille itselleen. Mutta, suosittelen silti, jos paikka on mieluinen ja hallittavissa! Meillä talkooväki tuntui jopa nauttivan siitä, että pääsivät olemaan osallisina hääjärjestelyissä eli tunsivat itsensä tarpeellisiksi ja tärkeiksi meidän juhlan onnistumisen kannalta Kiittämisen tärkeyttä ei voi vähätellä, meillä esim. siskoni teki lättyjä teltan pystyttäjille, veimme juhlista jääneitä kauniita kukkia kärryjä lainanneille naapureillemme jne. Saimme myös itse paljon kehuja siitä, että teimme juhlamme hieman erillä tavalla. Rohkeutta vain ja suunnitteluintoa!

Tässä meidän kokemukset kokonaisen sian "tarjoilusta" hääjuhlassa + muutamia käytännön vinkkejä lopuksi: Possu ja varrassysteemi maksoivat meille yhteensä n. 400e ja siitä olisi riittänyt ainakin yli 100 hengelle syömistä. Tilasimme sian paikalliseen markettiin lihaa toimittavalta palvaamolta. Kiloja en juuri muista, mutta pituutta possulla oli reippaasti yli metri. Ja mukana oli niin sorkat kuin pää hampaineenkin! (Oikeasti tosi karun näköinen! Säilytettiin sitä isossa jääkaapissa ja pientä hupia saimme päiväämme, kun pyysimme jonkun hakemaan vaikka maitoa jääkaapista... vaan kukas sieltä kaapista kurkkasikaan savustettuine hampaineen, kun ovi avattiin! ;D) Alla olevat käytännön vinkit ovat oikeasti -valitettavasti - täysin testattuja kommelluksia eli kun kaikki sähköasiat tosiaan oli viimein pitkien taistelujen jälkeen 2h ennen hääjuhlan alkua ok, niin sitten meidän kokematon kokkismies ei hoksannut lyhentää possua vaan kaikesta älyttömästä vaivasta huolimatta, possu ei sitten loppujen lopuksi kuitenkaan pöyrinyt vartaassa Ja kaiken lisäksi, kun haimme sulhasen kanssa ensimmäisinä ruokaa, kokki leikkasi hymyssä suin meille ensimmäiset palaset possusta....eli sentin paksuiset siivut läskiä!! Lihahan olisi ollut siellä vähän syvemmällä...oh well, löytyhän sitäkin sitten. Mutta olihan se sika melkoinen näky siinä juhlapaikan pihalla ja vieraat ihmettelivät ja ihastelivat ohjelmanumeroa Sika maistui ja muutamat miesvieraat taisivat käydä viiteenkin kertaan hakemassa lihaa lisää (!). Silti siasta jäi ihan tolkuttomasti lihaa jäljelle. Kaikesta draamasta ja koomisista tilanteista viisastuneena jaan mielelläni seuraavaksi muutamia vinkkejä, niin ehkä jonkun toisen Naikkarin varrassika onnistuu hieman helpommalla! Huomiokaahan siis varrassikavaihtoehtoa miettiessäsi mm. ainakin seuraavat asiat: - Sika kannattaa ostaa valmiiksi palvattuna, niin häissä ei tarvitse enää kuin lämmitellä sitä ennen tarjoilua - Missä säilytätte sian ennen vartaaseen laittamista? Sika tarvitsee kunnon kylmätilat ja reilun kokoinen possukka ei ihan mihin tahansa jääkaappiin oikein mahdu...ja sian kantamiseenkin tarvitsee todennäköisesti pari miestä, jos ei kyseessä ole ihan joku pikku porsas. - Lämmitättekö sian puutulella vai hiilten päällä? Vaikuttaako varras tähän valintaan? - Mitä sähkövirtaa varras tarvitsee? Eli meidän varras tarvitsi voimavirtaa. - Jos hääpaikalle tulee voimavirta, niin tsekatkaa pistoke hyvissä ajoin ja varmistakaa, että virta todellakin virtaa. Meidän pistokkeemme oli vanhanaikainen, mutta esim. Rakentajan Konevuokraamolta saa vuokrattua sopivia kaapeleita/muuntopaloja (tosi ammattikieltä joo, sori... ) . Pistokkeen voi ilmeisesti hädän hetkellä myös vaihtaa uudenlaiseksi, rasia maksanee n. 20 euroa ja siihen päälle sähkömiehen työt. Niin ja huomatkaa, että konevuokraamot eivät ole auki viikonloppuisin... - Varmistakaa myös mahdollisia kaapeleita varten, että onko voimavirranrasia naaras- vai urospuolinen (nähtävästi voi olla molempia...) - Onko tarpeeksi jatkojohtoja, jos pistoke jossain muualla kuin itse vartaan paikka? - Ja jos kaikki sähkö- sun muut asiat onnistuu, niin vielä kannattaa tsekata, että pyöriikö se sika sittenkään eli jos on liian iso vartaaseen, niin sitten vain lyhentämään... - Lihanleikkaajan tulisi ehdottomasti olla kokenut kokki tmv. henkilö, joka on tehnyt hommaa aiemminkin. - Kunnon lihanleikkuuvälineet eli iso kokkiveitsi ja kokkihaarukka. Meillä kokki leikkasi lihaa sekä suoraan lautasille että myöhemmin ensin pieneen astiaan, jolla liha kiikutettiin tarjoilupöydässä olevalle lautaselle. Jälkimmäinen hyvä keino nopeuttaa ruokailua, jos meinaa tulla hoppu aikataulujen kanssa. (Eli kokki voi alkaa vuolemaan lihaa hyvissä ajoin ennen ruokalun alkua) - Miettikää sian jäämien hävitys juhlien jälkeen. Joko velvoitatte jonkun/kokin huolehtimaan sika säilytykseen heti ruokailun jälkeen tai sitten sika jää juhlahumussa paikalleen ja seuraavana päivänä lihasta nauttivat muutamat sadat kärpäset...näky voi saada kovempihermoisenkin kääntymään vegeksi! Jos suunnittelette huoletonta ja helposti järjestettävää ruokailua, niin varrassika ei ole ehkä paras vaihtoehto teille. Jos häänne ovat esim. hieman persoonallisemmassa paikassa tai vaikka ulkona, on varrassika todella bueno ohjelmanumero! Ja tietenkin maittavaa syömistä. Tosin, ulkohäissä tmv. varrassian vaatimat käytännönseikat taas ovat juuri usein hieman kimurantisti saatavilla, jos saatavilla lainkaan... kaikesta meidän kohdalla sattuneesta häslingistä huolimatta, uskaltanen suositella varrassikaa! ...niin, meidän juhlissa ei ollut kuin yksi kasvissyöjä ja hänkin lähinnä silmäili sikaa huvittuneena. Sen tarkemmin en siis osaa kommentoida varrassian sopivuutta, jos ruokailijoissa olisi esim. enemmänkin vakaumuksellisia vieraita. Vaikka häät ovat toki hääparin omat juhlat , niin suosittelen hienotunteisuutta vieraita kohtaan.

Sähköt saamme vedettyä n. 10 metrin päässä olevasta huvilarakennuksesta ja possurvartaan tarvitsevan voimavirran vähän kauempaa, n. 50 metrin päästä. Tuossa voimavirran vetämisessä taitaakin tulla järjestämistä, kääk...pitää miettiä muutenkin nuo sähköasiat tarkkaan, ettei sulakkeet pimahda liikakuormituksesta tai jos vaikka alkaa sataan. Ruokailusta tulikin tuossa vinkki eli koska keittiöolosuhteet ovat vähän heikot juuri siinä juhlateltan alueella, niin tilaamme ruoan pääosin valmiina pitopalvelulta - sellaisia ruokia, joita ei tarvitse paikanpäällä enää lämmitellä - ja tosiaan pääruokana on varrassikaa, joka on myös palvattu valmiiksi ja se sitten vain vähän ohjelmanumeromaisesti lämmitetään tulen yllä juhlapaikalla. Muut ruoat ovat tavallisia alkupaloja ja salaatteja, jotka tosiaan voi valmistaa jo päivää ennen tarvittaessa, ja pitopalvelu asettaa ruoat suoraan tarjoiluastioille. Pääruoan kanssa tarjottavat perunat tulee perunasalaatin muodossa, niin ei tarvitse miettiä myöskään keittämistä tmv. Perunasalaatista tehdään vähän ruokaisamman oloinen esim. jättämällä hieman isompia paloja perunoista kuin tavallisesti ja lisäämällä joukkoon herneitä ymv. (siskoni resepti, en muista just mitä muuta mutta hyvää on, testattu monesti!). Ainoa, mitä vielä mietitään on se, että mitenkähän kätevimmin kävisi se noutopöydän kattaminen, kun jos se tulee olemaan samassa tilassa kuin vieraat. Yleensähän ruokasali on ovien tai sermien takana, ettei väki kuule ja näe pöydän kattamista. Vai pitääkö alkaa kehittelemään jotain verhosysteemejä sinne teltan sisälle...

Teltta tulee Keuruun IsostaKirjasta http://www.isokirja.fi/konferenssikeskus/index.html. Koko on 14x25m eli mahtuu n. 100-120 henkilöä käsittääkseni ja hintaa tulee 1000e/vklp. Onhan tuo turkasen tyyris...paikalliselta futistiimiltä olisimme saaneet kaksi pienempää teltaa yhteensä 700e. Keuruun teltan pystyttämiseen tarvitsee apujoukkoja, futisjoukkueelta olisi tullut samana hintaan vielä pystyttäjätkin. Mutta kun siinä ei sitten ollut sitä sadekourua... Ja tuohon teltan hinnan päälle vielä kuljetukset, jotka meillä tulee oleen n. 200e. Eli rahaa kyllä saa palaamaan telttahäissä! Toivottavasti tunnelma metsän keskellä lyhtyjen ja vihreyden keskellä elokuussa sitten paikkaa rahan jättämää koloa Kysy lisää teltoista, ehkä osaan jelppiä - ja elokuun jälkeen pystyn kertomaan ihan kunnon kokemuksestakin!

Emme luovuttaneet Sekä vihkiminen ja hääjuhla tulevat edelleenkin olemaan ulkona - mutta teltat kyllä laitoimme vaihtoon. Riskitekijöitä on muutenkin niin paljon enemmän verrattuna sisätiloissa vietettyyn juhlaan, että päätimme budjetoida hieman enemmän teltajärjestelyihin, jotta ainakin yksi stressinaihe saataisiin minimoitua. Eli nyt meille tulee yksi tarpeeksi iso teltta, ei kahta pienempää. Kyllä me aikamme kaikenlaisia virityksiä mietimme, esim. pressujen kiinnittämistä telttojen välikohtiin elefanttiteipillä ym. mielenkiintoisen luovaa , mutta ois kyllä mennyt säätämiseksi pystytysvaiheessa. Mutta on telttahäissä kyllä omat järjestämisensä, huh! Pienemmällä vaivallakin kyllä ois häiden järjestämisessä päässyt...esim. sähkön vetämiset telttaan, lattiaa ei sitten ilmeisesti laiteta, kun mistään ei löydy edes kohtuuhinnalla, mitenkäs sitten pöydät pysyy pystyssä maassa...kaikenlaista! :

Miten olette ajatelleet puheiden toteutuksen häissä, joissa morsiuspari ja vieraat ovat eri maista? Pitääkö joku esim. yhden puheen pelkästään suomeksi ja toinen englanniksi vai pitäväktö teidän puhujat puheensa molemmilla kielillä osittain/kokonaan? Meillä osa suomalaisista vieraista ei ymmärrä englantia tarpeeksi hyvin, että pystyisivät englanninkielisiä puheita seuraamaan, puhumattakaan että englantilaiset vieraat ymmärtäisivät suomenkielisten puheiden päälle... Kaikenlaista tässä pohdittavaksi kerrassaan!

Tällä morsiamella tulee olemaan seuraavasti: Uutta: hääpuku ja tiara Vanhaa: äidin helmikaulakoru Lainattua: hääpussukka ystävältä (no, alushamekin hääpukuliikkeestä..) Sinistä: pikkupöksyissä! Mä halusin ehdottomasti syntisen seksikkään mustan sukkanauhan ;D, joten sinisen on tultava jonnekin muualle - olkoon sulkillekin yllärinä sitten, minne! Ja vaikka yleensä suosin myös keskenään samanvärisiä alusasuja, niin hääteemaan liittyvänä detalijina siniset pikkarit on ihan hauska idea valkoisten liivien, korsetin ja sukkanauhojen kanssa Sulkillakin onneksi huumoria

Me varasimme tarjoilijat HT Cateringing kautta ja ko. henkilö itse ainakin vaikutti asiantuntevalta ja mukavalle. Tosin ehkä sellainen jämäkämpi naisihminen eli sanoo varmasti asiat suoraan ja hoitaa asiat jämptisti, turhia jaarittelematta. Sen enempiä en valitettavasti tiedä, kun ei ruokia tilattu tätä kautta. Meidän tutuista löytyy ihmisiä, jotka tuntevat firman kun ei siitä ainakaan mitään negatiivista kommenttia ole tullut, joten on näin ollen ovat varmasti ihan hyvä peruspitopalvelu.

Meriaiheeseen liittyen, TV 1:llä näkyvässä Strömsössä (jakso 06.11.2005) tehtiin tosi kauniit hääkarkki-pöytäkoristeet kaisloista. Kaksi kaislaa sidottiin yhteen, siihen päälle kiedottiin sellaisesta niinen (?) tapaisesta linnunpesä ja tuohon "pesään" sitten voi laittaa häänamun. Strömssössä ne teki marsipaanista pienet linnunmunat, mutta vastaavia on ihan valmiinakin irtokarkkikaupoissa. Todella kaunis eikä varmastikaan vaikea tehdä! Kuvia löydätte Strömsän sivuilta http://matochfritid.yle.fi/stromso.php .Etsikää 6.11..05 esitetty jakso ja "sininen kattaus" (eli blåt dukning). Ja ohjeet (ruotsiksi) löytää, kun skrollaa tuota 6.11. jakson sivua alas ja valitsee näkyviin tulevasta listasta "Blått - bröllopsgodis".

Meillä kuvaus on vihkimisen jälkeen, pitkälti samoista syistä kuin muillakin yllä eli en halua sulkin näkevän minua vihkimistä ennen ja haluamme, että olemme "oikeasti" naimisissa kuvissa. Kuvat otetaan vihkimiljöössä sään salliessa, joten senkin takia ok ottaa jälkeenpäin vasta. Itse olen ollut useissa häissä, missä hääpari on ollut valokuvattavana vihkimisen jälkeen eikä kaikissa ole edes ollut mitään ihmeellisempää ohjelmaa. Silti odottelu mennyt ok, varsinkin kun itse ottaa juhlat siltä kannalta että ne ovat hääparin päivä, ei ole meidän muiden asia mutista ja jupista. Mukavaahan vain vaihtaa kuulumisia tuttujen kanssa siinä odotellessa. Itse aiomme laittaa tarjolle jo vähän olutta ja siideriä sekä pikkunaposteltavaa, sekä taustalle musiikkia soimaan...niin, ja vanhempamme ottavat vieraat kätellen vastaan heti eli vieraat pääsevät "sisätiloihin" etsimään paikkojaan ja rentoutumaan ilman, että heidän pitää odotella pihalla meitä.

Nyt on meidän sormukset hankittu Morrisin Turun pajalta ja voinen liittää tähän ketjuun loppukommenttini omasta puolestani: kyllä kannatti ajaa Turkuun, saimme upeat, laadukkaat sormukset! Ja onneksi olin miettinyt mallia etukäteen, koska heidän liikkeessään/pajassaan esillä ollut valikoima oli laaja ja olisi hyvinkin mennyt koko päivä, jos olisin siellä vasta alkanut valikoimaan. Palvelu pelasi, hintaa saimme keskusteltua alas (mikä on vain luonnollisesta, koska jälleenmyyjä ei ollut ottamassa omiaan välistä) ja saimme sormukset postitse suhteellisen nopeasti. Nyt kun vain malttais vielä nämä muutamat kuukaudet olla koko ajan hypistelemättä ja ihastelematta vihkisormusta! Suosittelen siis Morris Lindblomin sormuksia!

Jaa'a, onkohan kukaan joutunut tälläisen tilanteen eteen...eli onko kellään ollut esim. kahta juhlatelttaa yhdistettyinä juhlatilana ulkona? Miten olette varmistaneet sen, ettei sade sada sisään telttojen välistä? Firmojen vuokraamissa teltoissa telttojen välille tulee jonkinlainen sadekouru, mutta meidän paikallisella vuokraajalla tälläistä ratkaisua ei olisi tarjottavaksi. Olisiko kellään esittää edes jonkinlaisia patenttiratkaisuja? Tosin luotettavia sellaisia, ei ehkä mukavin ajatus, että kyhäelmät lentää tuulen mukana taivaille kesken juhlan! Onko vain alistuttava Suomen sään edessä ja joko vietävä juhlat sisään...tai annettava hääkarkin sijasta kertakäyttöiset sadetakit kaikille

Mä tilasin omani Ebayltä, tuli postikuluineen maksaan ehkä n. 5 euroa. Valikoimaa on runsaasti voi löytyä edullisemminkin. Huuto.netissäkin aina silloin tällöin joku myy, jos ei halua lähteä ulkomaisille sivustoille seikkailemaan. Tai kuten todettua, itse tehtynä todennäköisesti edullisin.