Playing the Future

Kuten kirjoittelinkin aiemmin, kun kävin keskustan ulkopuolella kävelemässä niin näin niitä pajoja, joissa vaatteita ommellaan. Näin länsimaalaisin silmin ei kyllä muistuttanut Ylen Muotitalo-sarjaa (tai joku sinne päin, mikä pyöri 90-luvulla telkussa). Aika rähjäisen näköisiä pajoja olivat, mutta en voi tietenkään sanoa, että he olisivat huonoissa oloissa olleet siellä, koska en ole paikallinen ja voi olla, että heillä käytännöt ovat erilaisia kuin länsimaissa, joissa kaikki on todella siistiä ja "eettistä". Kun kävin paikallisilla markkinoilla, meno näytti yhtä suttuiselta kuin pajoissakin ja oletin, että paikallinen kulttuuri ja olot siellä ovat vaan sellaisia. Lapsia en nähnyt yhdessäkään pajassa ompelemassa. Myöskin arvomaailma on varmasti toinen thaikkukulttuurissa kuin mihin Suomessa on totuttu, joten en voisi itse mennä heille sanomaan, että mitä teette ei ole reilua vain siksi, että jokin näyttää minusta nuhjuiselta. Monelle työntekijälle on varmaankin kyse perheen elättämisestä, siinä missä meillä on siisti toimistotyömme tms. Mutta varmasti on paikkoja thaikuissakin, joissa riistoa tapahtuu, mutta en osaa siihen ottaa kantaa tämän enempää, kun en ole nähnyt. Ao Nangissakin olin vain ohikulkija. Ao Nangissa osa räätäleistä/sisäänheittäjistä osaa Suomea ja ulkonäön perusteella huutelivat lauseita kuten "Tarja Halonen on mun vaimo" monena päivänä kun mentiin ohi. Johon sitten yksi päivä väänsin brittiaksentilla englanniksi vastaukseksi, etten ymmärrä sanaakaan mitä se sanoo ja sen jälkeen ei enää huudellut. Eettisyys on mulle helkkarin tärkeä asia, enkä yritä mitenkään tässä vähätellä aiempia kirjoittajia. Ihmis-ja eläinoikeus- ja ympäristöasiat ovat todella tärkeitä mulle. On hyvä, että näitä asioita otetaan puheeksi ja on ihmisiä, jotka tietävät minua enemmän asioista ja kirjoittavat niistä. Monen kannattaa käydä paikanpäällä näissä pajoissa kattomassa mitä se meno on ja sitten vetää omat johtopäätöksensä. Totta on, ettei ne niin "glamouria" ole kuin front end näyttää. OT: Eettisyyttä jos alkaa miettimään, että mikä oli epäeettisintä meidän lomassa oli varmasti, kun kävimme kattomassa thaikku kick-boxingia. Siellä pienet lapset, joista nuorimmat oli 5-vuotiaita mätkivät toisiaan rajuin ottein. Tuli ihan paha olo sitä katsellessa. Yhtään asian vakavuutta vähätellen jälleen vaikutti siltä, että kyse on paikalliskulttuurista. En tiedä sitten näyttikö se hurjemmalta kuin itseasiassa oli, mutta en suosittele menemään katsomaan sitä eettisin perustein. Mua ei kukaan etukäteen varoittanut, joten en ollut varautunut asiaan, mutta jos joku tämän lukee niin ainakin sinua on varoitettu.

Ymmärsin syyksi, ettemme saaneet oikean värisiä kukkia, ettei niitä ollut heidän käyttämässään tukussa. Mielestäni tämä olisi pitänyt ilmoittaa meille ajoissa, eikä antaa tulla yllätyksenä hääpäivänä. (Näin oma kukkakauppiaani teki, kun hääkimpun kukat olivat olleet vääriä mitä heille oli lähetetty ja ehdimme sitten hyvissä ajoin laittaa asian kohdalleen.) Lisäksi kukkakoristelut olivat muutenkin huomattavasti pienempiä kuin olimme sopineet. Olimme antaneet heille halkaisijan kimpuille senttimetreissä, mutta ei silti onnistunut (muoks. juu ja annoimme kyllä myös kuvalliset speksit mitä halutaan ja määrittelimme kukat mitä voi käyttää). En tiedä missä oli mennyt sitten vikaan loppujen lopuksi. Moneen kertaan olimme näistä keskustelleet tapaamisissa ja s-posteissa ja olin korostanut, että tämä on tärkeä asia meille. En kuitenkaan antanut tämän vaivata minua hääpäivänä sen enempää, jälkikäteen harmittelin sitten. Olemme päässeet asiasta sovintoon, ja haluan korostaa, että kyseessä on kaikinpuolin erittäin mukavia ihmisiä ja heidän kanssaan oli mukava tehdä yhteistyötä näistä jutuista huolimatta. Muoks. vielä. Kyseessähän on pitopalvelu, joka hoitaa pitkälti näitä muitakin juttuja (koristelut, kakut, kukat jne.). Pyytäisin näitä juttuja miettiviä morsiamia, miettimään myös haluavatko antaa koko häiden koristeluvastuun yhdelle porukalle vai ottaa tilalle jokaisen alueen oman alansa ammattilaisia. (Pitopalvelun safkoja kaikki kehui ja niin pitääkin olla ja todella voin sanoa että he yrittivät kyllä kovasti, vaikka ei tuntunut olevan heidän omaa heinäänsä ihan kaikki toivotut asiat.) Kaippa loppujen lopuksi on kyse siitä paljonko on rahaa, aikaa ja vaivaa käytettävissä omiin häihinsä ja kuinka perfektionisti on. Itselläni oli noita kaikkia (paitsi tietysti rahaa olisi voinut aina ollut enemmän käytettävissä ) ja silloin pettyy helposti, kun asiat on hieman sinne päin, eikä juuri niinkuin on 5 vuotta niitä suunnitellut. Ja vaikka kuinka suunnittelisi ja huolehtisi asioista ja olisi varma, että asiat menee niinkuin pitää, on totta, että hääpäivänä ei morsiamella ole aikaa olla nipottamassa yksityiskohdista eikä pidäkkään olla, asiat menee sitten niinku menee. Jälkiviisaana ja nuo mainitut asiat huomioon ottaen, olisin palkannut joka hommaan oman ammattilaisensa ja vielä päälle hääsuunnittelijan pitämään ohjaksia hääpäivänä, jotta kaikki menis just niinku itse haluaa. Mun apulaiset (kaaso, morsiusneidot jne.) eivät olleet yhtä perillä asioista et mitä halutaan, mikä on ihan ymmärrettävää, ettei aina kiinnostusta löydy ja kaikkea ei voi aina muistaa ja luultiinkin et pitopalvelun kaverit on niin perillä kuvioista, ettei niitten tarttekkaan ihan kaikkea tietää. Suurin ongelma oli kait tiedonkulussa. Mut hääsuunnittelija olis voinu kompata tän koko homman kuviot. Kun vaan olisi voinut kloonata itsensä tuoksi päiväksi, niin olisin ollut ikionnellinen.

No meillä ne kukat eivät olleet sellaisia kuin olisin toivonut. Ihan nättejä, mut ei ollu speksit menneet perille. Tosin sama ongelma oli sitten mun oman kimppuni kanssa kun kukkakauppiaalta tilasin, tuli jotain ihan muuta.

No niin, häät ohi, ja niinhän siinä kävi, että floristi oli tilannut väärän väriset kukat (oli liilaa, lohenpunaista, valkoista ja pinkkiä, jotka oli niin erisävyisiä etteivät menneet mitenkään kauniisti yhteen, ja värinä piti olla vadelmanpunainen) ja ne piti vaihtaa sitten niihin mitä kaupasta löytyi. Väreiksi tuli kaikkea mitä olin pyytänyt että ei tule eli räikeää pinkkiä ja vaaleanpunaista ja lisäksi oli laitettu kimpun alle rivi lehtiä, jotka oli vielä liimattu kukkiin (joten niitä ei voinut poistaakaan). Lisäksi kimpun varret oli jätetty pitemmäksi kuin hyppykeppi, mutta niitä saatiin onneksi kuitenkin lyhennettyä. Niin ja vieheitä tuli tuplamäärä, joista tosin sitten rahat palautettiin jälkikäteen. Itse tekemällä olisi päässyt varmasti tuollaisesta stressailusta hääpäivänä. Mutta summa summarum, ei olisi ollut aikaa ja loppujen lopuksi vaikka otti päähän nämä floristin mokailut, niin ainakin oli jokin kimppu. Mutta siis jos teette omat kimput niin muistakaa harjoitella kunnolla. Hääpäivänä sen pitää sujua kuin tosta vaan, koska ylimääräistä aikaa ei todellakaan ollut ainakaan minulla. Muoks. Ja mistään nestejännityksestä ei ollut loppupäivästä tietoakaan meidän vieheissä tai kimpuissa, että kyllä ne jonkun verran rupsahtaa joka tapauksessa.

Voin suositella SIBSiä, ovat erittäin mukavia tekijöitä ja ammattitaitoisia, tosin meikki alkoi loppuillasta kiiltää ja vara poskipunaa olisi tarvittu ja kampaus oli hieman niskasta rähjääntynyt, mutta en usko sen johtuneen tekijöistä. Siis SIBSin tekijät aivan mahtavia tyyppejä. Kiitos vielä heille kerran, jos tänne eksyvät.

Löysin kaupasta noita rannekukan pidikkeitä ivoryn ja valkoisen sävyisinä. Tuo rannekukkapidike on joku 0,99 dollaria (0,70 €) ja päällystetty satiiini/silkkinauhalla tuo kuminauhaosa. Ihan siistin näköisiä olivat, pikkusiskolle tulee nyt rannekukka ja tuon mukanani tuollaisen pidikkeen. Floristi sanoi, että on ihan ok. Nyt pitäisi linkin toimia: Joann rannekukka pidike Floristini kertoi että Suomessa näitä tehdään usein rautalankapohjaan tai koristelangasta punottuun verkkoon, joka mielestäni olisi myös voinut olla kauniimpikin vaihtoehto kuin tuo valmispidike. Mutta koska tulee pikkusiskolle, niin luulen, että tiuo jenkkiversio menee hulinassa parhaiten.

Rannekukat ja ammattilaiset. Mä ainakin huomasin kysellessäni noista rannekukista alan ammattilaisilta, että monellakaan ei ollu niin hirveetä kokemusta niiden tekemisestä. Sain vastaukseksi yhtä sun toista, et miten se kannattaisi tehdä ei että miten se tulee tehdä. Johtunee varmaan siitä, ettei niillä oli ollut kovin suurta kysyntää Suomessa (tää siis mun omaa spekulointia). Joten en yhtään ihmettelisi jos joku tekisi rannekukkansa itse, kunhan vain harjoittelee useaan otteeseen ennen h-hetkeä. Omat kukkani tulevat kyllä floristilta, koska ei ottanut paljon maksua työstä.

Noi "killuttimet" olis kivoja meikäläisen joulukuusessa, siksi kysyin. Muoks. Heh, nyt vasta tajusin tuon Tikin kimpun mallin. Siis kyseessä on ilmeisesti pallonmallinen kimppu? Ihan hauska idea tuo killutin minusta sellaiseen. Toinen kukkakauppias (muistin juuri, kiitos Malssi09:n) ehdotti rautalangasta tehtävän ensin lenkki ja sitten se litistetään kapeaksi soiroksi, siten että rautalangan avoimet päät ovat keskellä, joita voidaan käyttää kukkien sidonnassa jotenkin ja jolloin jää ikään kuin kaksi rautalankalenkkiä sen soiron kumpaankin päähän. Toinen lenkinpää toimii ikään kuin lukkopesänä ja toinen lenkinpää taivutetaan sitten hakaseksi, joka menee sen lukkopesän reiästä. Tämä viritelmä olisi sitten päällystetty kukkateipillä ja/tai satiininauhalla (koska mainitsin noista allergioista) ja koristeena rautalangassa olisi voinut käyttää myös helmiä. Sitten törmäsin myös tällaisiin rannekukkapohjiin, joissa on sama idea kuin mainitsemassani spiraali/nauha-ideassa. Musta tuntuu, että joku kuminauhaviritelmä voisi toimia myös hyvin. Rautalanka ranteen ympärillä tuntuu hieman kolholta ja huteralta.

Siis ne kukat sidotaan siihen spiraaliin kait rautalangalla, en oikein ole visualisoinut sitä kovin tarkasti. Mutta näin kukkakauppiaani minulle havainnoi. Jostain olen myös lukenut, että rannekukka (corsage) on ikäänkuin kolme viehettä sidottuna yhteen. Kaippa siis tuo rautalankaspiraali tukee niitä kukkia kun heiluvat ranteessa.

"Killutin" on ihan hieno muodoiltaan (mistä löysit?), mutta itse laittaisiin ainakin omaan kimppuuni hieman jotain sirompaa/pienempää. - minun mielipiteeni. Rannekukkaan kannattaa laittaa nauha, jolla se sidotaan käteen. Kukkia varten rautalangasta tehdään spiraali johon voidaan kukat kiinnittää ja nauha pujotetaan myös siihen spiraaliin. Itse mietin rannekukkaa aluksi, mutta sitten kaasoni ilmoitti minulle, että hän ei halua rannekukkaa, koska tulee mieleen kuulemma jenkkiläiset prom-juhlat/tanssiaiset. Omasta mielestäni rannekukat voivat olla kauniita, jos niiden tyyli vastaa viehettä ja eivät siis ole niin muovisia kuin joissakin jenkkileffoissa joskus näkyy.

Niin siis Riimin Beauty taitaa olla alan tukkumyyjä.

Tiedustelisin, tietääkö joku Annankadulla olevan kynsisalongin nimeä (manikyyri / pedikyyri pitäisi saada), jossa on sellaiset kultaiset koristeelliset huonekalut sisällä. Koitin googlata paikkaa, mutta en löytänyt mitään. Paikka on muistaakseni, jossain Vepsäläistä vastapäätä. En enää asu Helsingissä, mutta tulen Helsinkiin juuri ennen häitä. Häät ovat Espoossa. Osaisiko joku auttaa paikan nimen selvittämisessä?

Joo muakin harmittaa kengät, siis se että mun kengät on Suomessa ja niitä tarvitsisi pukusovituksessa. Tiedän että korko on 5,5 cm ~ 2,2 tuumaa. Mutta en tiedä vain mistä ne korkojen korkeudet on mitattu. Meinaan vaan sitä, että pitäisi täältä hankkia uudet kengät sovitukseen. Muuten jos on hyviä linkkejä jenkkeihin liittyen mistä tuota hääkrääsää voi hamstrata niin laitathan MiaMaria niitä tulemaan.

Mistäs sitä aloittaisi tämän ryöpytyksen: Mä olen huomannut, että vaikka oli kaikenlaista jo mukamas valmiina, niin nyt kun on tullut toisiin aatoksiin, niin täältä Atlantin toiselta puolelta on hieman hankalaa järjestellä asioita (aikaero 8 tuntia). Esim. kuinka varata tai järjestää vihkijä/juhlapuhuja, musiikintarjoaja, kampaaja yms. pelkästään s-postilla, kun vastauksia ei Suomessakaan saa välttämättä välittömästi, saatikka sitten tällä aikaerolla. Lisäksi on ollut haastavaa löytää paikallisia palveluntarjoajia (siis niitä hyviä, kun täällä on vaikka mitä), kun ei oikein tiedä kunnolla perusmarkettejakaan täällä (4 kk olen nyt asunut jenkeissä). Kävin häämessuilla vuoden alkupuolella (ja ne oli aika pienet messut paikallisittain, isompia olisi myös tarjolla). Miehiä siellä ei paljoa näkynyt ja sulkki herättikin vähän ihmetystä. Ilmeisesti messuille mennään oman äidin, siskon tai kaverin kanssa. Itse messut olivat muutenkin aikalailla suomalaisista messuista poikkeavia (vanhempia malleja, isompia malleja catwalkilla (suomessa on nuoria ja siroja malleja), dj-/häämatka-/kuljetus-/valaistus-/kauneus-/kukka- yms. palveluntarjoajat aggressivisempia esittelemään palvelujaan (kamalasti hihastavetäjiä), kakkuja oli tarjolla maistettavaksi ja ne oli isoja kauniita kerroskakkuja ja hyvänmakuisia ja parasta messuissa, nam), mut sitten se hääspämmi. En antanut s-postiosoitettani kuin osallistuakseni yhteen arvontaan ja nyt mulle tulee kaikenlaisia palveluita tarjoavien firmojen (joita en voi hyödyntää, koska häät Suomessa, sekä tiddy-push-up-bra mainoksia viikoittain. Kaikkia ei voi edes unsubscribata. Kait tän talouden tilanteen takia ne on tavallista tyrkympiä. Se mitä olen huomannut on, että jenkkihäät on älyttömän isoja ja siis se kuinka paljon häiden ympärillä pyörii rahaa on ihan älytöntä. Kun mentiin sulkin kanssa katsomaan sormuksia, niin nimenomaan sanoin että 0.3 karaatin yksikivisiä haluaisin katsella. Niin myyjä sanoi että sillä ei taida olla ihan sen kokoista, ja antoi mulle ihailtavaksi 2.4 karaatin yksikivisen sormuksen. Leuka melkein venähti ja oli vain pakko todeta myyjälle, että tarkoitin kyllä hieman pienempää. Ilmeisesti koko on täällä merkitsevä ja myyjä ei oikein ymmärtänyt pienemmän kiven päälle. Mutta oikeat sormukset kuitenkin löytyi. Televisiosta tulee monelta eri kanavalta kaikenlaista häätositv:tä. On Platinum Weddingsiä, jossa esitellään megalomaanisia yltiötyylikkäitä häitä joihin taviksilla ei oikeasti ole varaa ja sitten on hääkakkuohjelmia, puvun valinta-ohjelmia, häämatkaohjelmia, destination weddings suunnittelu-ohjelmia, hääparin ensimmäisen asunnon ostaminen-ohjelmia, niin ja ne mitä suomessa näkyi "Whose Wedding is it Anyways", "Wedding SOS" ja monia muita. Mut monet hääparit on sosiaalisen paineen alla, koska rahaa ei välttämättä ole liikaa ja täällä on normaalia, että häät ovat suuret (lue: pienet häät = 200 henkeä/$10k) ainakin noiden tositv-ohjelmien perusteella. Olen monesti joutunut selittämään, että Suomessa 100 hengen häät on jo aika isot, kun ei siellä ole kunnolla juhlapaikkojakaan isommalle porukalle. Ja naamat vaan venyy. Hääpukuunkin nää käyttää älyttömästi rahaa. $3-5k on ihan normaalia ja jos ne ei myy, niin outletista saa sitten semmoisen parilla satkulla (oon sovittanu semmosia, joten allekirjoitan). Mut mitä tohon kaikkeen hääkrääsään tulee, niin tuntuu että täältä on ne parhaimmat ja hirvityksisimmät lähtöisin. Siis löytyy melkein mitä vaan. Mut toinen juttu miten saan ne häihin mennessä Suomeen. Ehkä tämä riittää keskustelun avaamiseksi.

Ah, löysin sitten ihanan puvun jenkkilästä. Kiitos kuitenkin Thaikku-vinkeistä, vaikkei sitten ollutkaan unelmien täyttymys. Mut tää uus puku on niin että melkein pyörtyy. Kyllä on kumma miten pukua varten joutuu ympäri maailmaa nykyisin metsästykselle.