Malena

Tämä on kiintoisa ketju sikäli, että se kertoo ehkä enemmän kirjoittajien yleisestä suhtautumisesta avioliittoon (ja hähinkin) instituutiona kuin muut ketjut, joita olen lueksinut. MInäkin pistän peliin muutaman ajatukseni aiheesta: - jos tulisin raskaaksi nyt, varmaankin törmäilisin seiniin kaksi päivää, ja sen jälkeen ratkionnellisena alkaisin selata kuvia äitiyshääkoltuista - jos minulla tai rakkaalla olisi tiedossa jokin raskautumista haittaava sairaus, olisimme takuulla yrittäneet vauvaa jo useamman vuoden. Naimisiin olemme siis menossa kesällä, lapsesta haaveiltu enemmän tai vähemmän vakavissaan jo aika kauan. En pidä kovin olennaisena sitä, syntyykö lapsi avo- vai avioliittooon (ja kuten tässäkin ketjussa on sanottu, ei isän läsnäolokaan ole ihan välttämätöntä). Usein on varmaan helpompaa, jos lapsi syntyy jonkin muotoiseen rakkausliittoon kuitenkin. Hitusen minua ärsyttää se asema, joka avioliitolle esim. suhteessa lapsiin on annettu (niin kuin se lapseksi tunnustaminen, nöyryyttävää sekä äidille että isälle!!), ja pidinkin pitkään vaihtoehtona avoliitossa elämistä ihan protestimielessä. Hääthän voi järjestää ilman pappia tai tuomariakin. Avioliittoon menemme lähinnä käytännön- ja perinnesyistä, mitkä mielestäni ovat ihan kelposyitä mennä naimisiin. Mutta siis, pointtini oli se, että olen niin sitoutunut rakkaaseeni kuin ikinä voin olla, enkä usko, että naimisiinmeno muuttaa mitään, edes sukunimeä. Häät haluan järjestää rakkautta ja yhdessäoloamme juhlistamaan. Juhliimme olisi sopinut oma lapsikin mukaan, vaikka nyt, kun niitä ei sattuneista syistä vielä ole, olen ihan tyytyväinen, että voin keskittyä juhlimaan vain meitä kahta yhdessä suvun ja ystävien kanssa.

Ei taida täältäkään tulla taikasanaa, jolla saa varmistettua korrektin ja kenenkään mieltä pahoittamattoman sanamuodon. Mekin päädyimme kahden kerroksen juhliin: kirkosta menemme syömään sukulaisten ja joidenkin läheisimpien ystävien kanssa, ja alkuillasta kutsumme lisää kavereita tanssimaan ja napostelemaan. En kuitenkaan usko (tai hartaasti toivon!!), ettei kukaan loukkaannu. Ne ystäväni, joiden mielipidettä olen kysynyt pitivät järjestelyä ihan hyvänä, koska kaikki eivät kuulemma nauti "jäykistelystä" setien ja tätien seurassa... Ja kaikki tietävät, että joka tapauksessa häitä järjestettäessä täytyy tehdä rajauksia. En ole ihan kauhean huolissani tästä, vaikka on tässä järjestyksessä kai potentiaalia kaikenlaisiin ongelmiin... Me päädyimme tähän pienehkön juhlatilan ja budjetin vuoksi. Hyvä puoli on vielä se, että iltapäivällä sukulaiset saavat enemmän huomiotamme, iltaa kohti taas voimme keskittyä kavereiden kanssa pilettämiseen.

Liitynpä kerhoon: luulin, että meillä oltaisiin jotenkin erilaisia, kun kumpikin todennäköisesti saa kaksi sormusta. Tai sitten molemmille jää vain kihlasormus, mikäli kivoja vihkikoruja ei löydy. Sulho vastusti ajatusta, että vain minä saisin toisenkin sormuksen, koska se näyttäisi kuulemma vähän siltä, kuin minut olisi ostettu vaimoksi. : Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta olin ihan tyytyväinen perusteluun. Sitäpaitsi, kaksi rinkulaa näyttää varmaan yhtä hyvältä tai huonolta kummankin kätösessä...

Tämä ei kai tänne kuulu, mutta onko teillä jyväskyläläisillä suosikkeja hääpitopalveluiden suhteen? Siis sellaisten, jotka eivät ole riippuvaisia tietystä paikasta. Säätö on käynnissä ensi kesän juhlamme ruokahuollon suhteen...