Isabelleza

Mielestäni hauska juttu! ;D Mutta vaatii siis vierailtakin huumorintajua.

Aivan mielettömän hyvä idea tuo häälehti!!! Edellä tulleet vinkit sisällöstä ovat myös todella hyviä! Taidanpa ideoida meillekin tuollaisen lehtisen ja antaa sen vaikka periaatteella "yksi per perhe/pariskunta". Aiemmin olin jo ajatellut tehdä pienet vihkoset meistä molemmista erikseen appivanhemmille. Etenkin minä olen jäänyt sulhasen vanhemmille aika tuntemattomaksi, sillä he eivät ole juuri mitään koskaan kyselleet. Tuollaisen vihkosen nimeksi sopisi vaikka "Tunne vävysi/miniäsi", "100 faktaa vävystäsi/miniästäsi" tms.

Mekin olemme ajatelleet sydämen muotoisia pikkumakaroneja tai sitten italialaisia Anellini-rengasmakaroneja (semmoisia tosi pieniä rinkuloita). Toisaalta ruusun terälehdet sopisivat häidemme teemaan paremmin, mutta niiden hankkiminen taitaa olla turhan työlästä/kallista. Saippuakuplat ovat myös yksi hyvä vaihtoehto. Onneksi vielä on aikaa miettiä. Lisäksi pitää ottaa huomioon se, että saako kirkkomme pihalle edes heitellä mitään. Niin, ja jaksaako kukaan siivota jälkiä. :-/

Minulla on alahuulen reunassa (!) sellainen pieni varsiluomi ja dekolteella toinen, mutta isompi (ja ei, en ole vielä iäkäs rouvashenkilö ;D). Haluaisin leikata ne pois ennen kesähäitäni ihan vain esteettisistä syistä. Minne/kenelle minun pitäisi mennä nuo leikkauttamaan? Terveyskeskuslääkärit taitavat leikata vain, jos luomi on tosiaankin hankautuvassa tms. paikassa. Yksityisestä minulla ei ole kokemuksia (mitä muuten maksaa?), ja plastiikkakirurgi kuulostaa jo sananakin ihan liian hintavalta (vai mitä siellä maksaa?). Ja sitten vielä ne arpiriskit, vaikka ei kai noista pienistä juuri jälkiä jää? Voi voi... :-/

Hohhoijaa! Miten noita typeriä, ajattelemattomia, kateellisia ja itsekeskeisiä ihmisiä riittääkin? Ihan vihaksi pistää! > On ihan ok olla kateellinen ja harmissaan, jos "toiset ehtivätkin ensin", mutta asia kannattaa pitää itsellään tai kertoa korkeintaan omalle kumppanille tunteistaan. Vain idiootit pilaavat toisten onnen laukomalla jotain noin halpamaista! Ei tarvitse olla edes psykologi, kun jo näkee, että kateushan se on mikä puhuu. Kannattaa varmaan nostaa hienovaraisesti kissa pöydälle ja selvittää, mistä tuollaiset puheet... Itse olen syyllistynyt noihin tunteisiin pariinkin otteeseen. Ensinnäkin harmittaa se, kun pikkuveljeni tyttöystävineen ehtii saamaan vauvan ennen meitä. Olen asiasta yhtäaikaa onnellinen ja todella kateellinen. Olen yrittänyt selittää itselleni, että eihän se vauva ole minulta mitään pois, päinvastoin. Minustahan tulee täti! Ainoa, jolle olen tuntemuksistani puhunut, on avomieheni. Hän lohduttelikin minua sillä, että "mutta mepä menemme naimisiin ennen heitä"... Toinen kateuden pistos iski jo aikaisemmin, viime kesänä, kun tuttavapariskunta kertoi aikeistaan avioitua elokuussa tänä vuonna. "Miten ne kehtaa, kun meidänhän piti?!"... No, tuostakin juttelin vain avomieheni kanssa ja nyt asia on täysin ok. Päätimme pitää omat häämme jo kesäkuussa, ettei juhlat satu liian lähekkäin. Nyt pitää vaan vielä toivoa, ettei tuo pariskunta ymmärrä asiaa väärin ja ala syyttää "etuilusta"... Että näin on monimutkaisia nämä hääjutut ja vielä monimutkaisemmat on naisten aivot! :