Menemme maistraatissa salaa vihille vajaan kahden viikon kuluttua. Alunperin tarkoituksemme oli järjestää noin sadan hengen kartanohäät ensi vuonna, mutta asiaa puoli vuotta mietiskellessämme totesimme, että se ei ole kyllä ollenkaan meidän juttumme. Tällä hetkellä kaikki läheiset ovat siinä tiedossa, että ensi vuonna juhlitaan kirkkohäitä, joten lievää shokeerausta on tiedossa muutaman viikon kuluttua, kun astummekin avioliiton satamaan kahden kesken, otamme todistajat maistraatista ja sieltä suoraan lähdemme mökkilomalle kuherruskuukautta viettämään tunturin juurelle. Halusimme päivän meille kahdelle, ja sen nyt saamme! Emme ole vielä päättäneet, kuinka ilmoitamme asiasta läheisille. Ehkä laitamme sähköpostitse epävirallisen hääkuvan tai kuvaviestin puhelimitse. Suvuissamme sana kiertää nopeasti, joten informaatioksi riittää vanhempien ja sisarusten tiedottaminen -sana kulkee varmasti kulovalkean tavoin eteenpäin. Mietinnässä on vielä, josko sitten lähipiirimme syötämme ja juotamme ns. hääiltamien merkeissä -rentoa grillailua, yhdessäoloa ja jokaiselle mukavat asusteet ja telttamajoitus. Prinsessapuolen hoitaa tunturin laella hääpäivänä kaksin nautittava vaaleanpunainen prinsessakakku, pääkallosnapsi ja skumppa piknik-viltin päällä loikoillen ja toisistamme nauttien. Odotamme meidän ihanaa päivää todella suurella sydämellä, ilman häästressiä ja suuria valmisteluja. Hieman kyllä jännittää läheisten reaktiot, mutta uskomme heidän näkevän itsekin, että tämä juuri on se Meidän Juttu. Mukavaa juhannusta kaikille!