Täältähän löytyi sopiva ketju mun tämän illan tunteille! Tullaan yleensä anopin kanssa hyvin toimeen, vaikka erilaisia ollaankin. Tänään kuitenkin hermostuin häneen ekaa kertaa hääjärjestelyiden suhteen. Haluamme suht pienet juhlat joissa on paikalla meille oikeasti läheiset ihmiset eikä niitä, jotka "kuuluu" kutsua. Sulholla on suuri suku ja hän päätti rajata serkkunsa pois koska ei ole teini-iän jälkeen ollut heihin oikein yhteydessä. Kaksi läheisintä serkkuaan hän kutsuu, heidät minäkin tunnen. Anopin mielestä kaikki serkut pitää tietenkin kutsua. Raivostuttavinta asiassa on, että kun sulho sanoo äidilleen, että serkut ei ole tulossa, niin tämä sanoo "ok, te saatte tietysti sen päättää". Kuitenkin hän tänään taas puhelimessa selitti minulle, että ne serkut pitää kutsua. Luuleeko hän minun päättäneen asiasta? Myös ilmeisesti anopin paras ystävä olisi pitänyt kutsua. Häissämme tulee olemaan ~70 vierasta ja sulhon sukua olisi tarjolla saman verran, eikö anoppi tajua, että jostain pitää karsia? Ja onko niin vaikeaaa ymmärtää, että haluamme tähän herkkään hetkeemme mukaan läheiset ja että sellaista ihmistä, johon ei ole ollut yhteydessä kymmeneen vuoteen, ei voi oikein sanoa läheiseksi?? Toivoisin, että anoppi kävisi tämän läpi poikansa kanssa, minä en halua olla se, joka julistaa ettei heidän sukulaisiian tule... Onneksi omat vanhempani ymmärtävät oman suvun karsintani. (terveisiä vaan äitille jos luet tätä ) Ostamani kaitaliinatkin kai olivat anopista turhaa. Juhlapaikan ilmaiset, valkoiset liinat olisi riittäneet. Mutta kun minä haluan vihreät kaitaliinat. Tuntuupa hyvältä avautua. Kiitos vertaistuesta!