Karkkis

Muista ei nyt suoralta kädeltä tule ideoita, mutta nuo kynttilät vois olla sellaisissa messinkisissä tms. kynttilänjaloissa ja kynttilät vois olla sellasia valuvia. Ei koristelujen tarvitse olla merirosvoihin viittaavaa vaan voihan olla jotain tunnelmaa 1700-luvun laivoista yleensä. Tummaa puuta, samettia ehkä. Kuvia en kyllä tähän hätään netistä löytänyt.

Hmm... Mahdollisesti paljonkin. Musiikki ainakin on osana juhlaa runsaasti, mikä on molempien harrastus, mutta erityisesti sulhasen. Kuvataideharrastukseni näkyy eniten varmaan kutsuissa, jotka teen itse (en ole suunnitellut mitään perus ääriviivatarra juttuja, vaikka niistäkin kivoja saa) ja koristeluissa käytän luovuutta. Mahdollisesti kakkuunkin tulee joku näiden harrastusten yhdistelmän elementti. Ja niin no, musiikissa ollaan myös melko tarkkoja. Vähän jazzahtavaa varmasti ja erikoisemmat häämarssit. On tuo sulhaselle kuitenkin semmoinen puoliammatti. Ammatit taas... Noh ei varmaan sulhasen niinkään, mutta minä lastentarhanopettajana (silloin toivonmukaan valmistuneena) varmaan tanssitan sukulaislapsia jossain välissä tai jotain. Ainakin varaan lapsille tekemistä, mutten videoita tai muuta "passiivista" vaan muuta mukavaa. Lapset ovat mielestäni ehdottomasti mukana juhlissa, ei heitä voi sulkea tällaisen merkittävän tapahtuman ulkopuolelle (vaikka ymmärränkin, jos joku ei halua lapsia juhliinsa...)

Joo meille ei tule tanssia niin mahtuu 110. Mutta tosiaan jos tanssia haluaa. Meilläkin tulee paljon musiikkia, mutta luultavimmin "house-bändinä" on pelkästään akustinen- ja sähkökitara, niin ei vie tilaa hurjasti.

Ei Posellille moni pärjää ei... Paitsi Aarnkari! ;D No aika mielestäni oikeastaan, mutta omaan tyyliini sopii paremmin tuo modernimpi.

Frakki löytyypi jo kaapista, niin säästää vähän! Ja kun se kovin hyvältä päällä myös näyttää... ;D Etiketin mukaan mennään, eli häät alkaa sen verran myöhään et frakki käy. Oma puku tosin hankitaan vasta myöhemmin, mutta joku melko näyttävä, mutta yksinkertainen varmaan on.

Minttu06: Jos joku kyseenalaistaa mielipiteesi ja perustelee omaansa, se ei tarkoita, että sinun mielipidettäsi paheksuttaisiin. Ei muuta. LUPAAN vetäytyä täältä nyt. Hyvästit!

I rest my case. Eli vaikka väitteleminen on kivaa, täytyy se lopettaa joskus ja keskittyä välillä hääsomistusten tarkasteluun. Pää järkiperusteluni naimisiinmenolle ennen lapsia on, että vaikka luotan suhteeseeni jo nytkin, haluan silti ilmaista virallisesti, (seura-) ja yhteiskunnan edessä puolisolleni TAHTOVANI jakaa hänen kanssaan elämäni ennen kuin tuomme suhteeseemme pientä, kolmatta osapuolta. Uskon syvästi avioliiton lujittavan suhdettamme edelleen. Yhdessä tekeminen lujittaa suhdetta, niin miksei sitten yhdessä tahtominen? Haluan antaa suhteellemme sen kaikkein vahvimman sinetin mitä voi (niin tilastollisesti kuin lallisestikin) jotta sitten meillä on jo tällainen lapsesta riippumaton sinetti, sillä lapsihan on, kuten monet ovat täällä sanoneet, se kaikkein sitovin juttu elämässä. Sitten jos lapsi joskus tulee, niin me olemme jo lujittaneet suhteemme tällä virallisella tavalla että muuten hoitaneet suhdettamme epävirallisesti (tämä ideaalitapauksena, johon pyrin). Meillä on muistissa tämä yhteenkuuluvuuden oljenkorsi JA lapsen tuoma yhteinen vastuu. Jos taas jäämme lapsettomiksi, voimme muistaa tahtoneemme ensisijaisesti toisemme puolisoiksi ilman taetta siitä, että me saisimme joskus lapsen. No niin, nyt luulen, että olen sanottavani sanonut tässä ketjussa. Muuten menee liian toistelevaksi ja/tai jään tänne perustelemaan elämäni loppuun. Jos et pitänyt viimeistä tekstiäni tarpeellisena, voit yrittää hävittää sen mielestäsi ja palata kohtaan "I rest my case". ;D P.S. Tuo viimeinen kappale ei ollut lupaus...

Kyllä, mut mun käsittääkseni tilastojen mukaan avoero kuitenkin tulee helpommin kuin avioero ja siinähän on se paperisota ja puolen vuoden harkinta aika, joten aivan yhtä helposti ei pois pääse. Ja uskon myös, että tähän taistelutahtoon ja lujuuteen vaikuttaa se, että muistaa alttarilla/maistraatissa tahtoneensa eikä siksi niin hevillä luovuta! En nyt viittaa mihinkään edelliseen vaan ihan tulevaisuuden varalta pyydän, että ei loukkaannuta henkilökohtaisesti, kun mielipiteeni ei ole tarkoitus loukata, mutta olen vaan kova avioliiton puolustaja!

Tässäkin on muutama kohta johon vielä puutun, en siksi, että mielipiteessäsi olisi jotain väärää vaan siksi, että pidän väittelemisestä! En sanonutkaan, ettei avoliitossa sitouduta lapsiin, en mielestäni missään kohtaa. MINUSTA avioliitto vain antaa sellaisen "sitoumuksen virallistamisen" jossa sitoudutaan ensin vanhemmat toisiinsa ja sen jälkeen vasta haluan sitoutua yhteisiin lapsiin. Ja avoliittokin voi toki olla rakastava ja sen eteen voidaan tehdä töitä, mutta pidän silti merkityksellisenä sitä sitoumusta, jonka kaksi ihmistä antaa alttarilla. Sanoin tuon "työn tekemisen" juuri siksi, että hyvin hoidettu avioliitto johtaa harvoin eroon. Ja olen vain sitä mieltä, että avoliitto päättyy helpommin eroon kuin avioliitto oli lapsia tai ei. Avioeroista vaan puhutaan enemmän. Jos olen väärässä, korjatkaa. ENKÄ NYT SANO, ETTÄ JUURI SINUN (JOKA TÄTÄ LUET) AVOLIITTO EI OLISI RAKASTAVA JA ONNISTUNUT. Kunhan yritin argumentoida... Pakko kirjoittaa ja yrittää perustella, kun tykkään niin väitellä! ;D Siksi kommentit, että "Miksi tästä pitää keskustella kun kumminkin päin käy" ovat turhia, koska kaikki asiat voi pysäyttää noin eikä sitten olis väittelyä ollenkaan!

Hmm... Täällä vedetään lokaan jo näemmä alle 25-vuotiaitakin! Noh, onneksi ainoastaan tuleva mieheni joutuu kestämään minun mielenkiinnonkohteiden ja elämänkatsomukseni muutokset, onhan hän jo yli 25 mennessämme naimisiin. Tuolla tekstillä halusin sanoa, että 20-25-vuotiaana jos menee naimisiin, niin ei silloin enää mielestäni ole "lapsi joka tekee aikuisten asioita"! Tässä ketjussahan oli kaiken lisäksi kyse alle 18-vuotiaista, joten miten nuo päälle kaksikymppiset tänne liittyy? Voivathan he olla joidenkin mielestä liian nuoria, mutta minä vaan en jaksa uskoa, että nuoruuden kriisini olisivat yhtään sen pahempia kuin vanhemmallakaan iällä vastaan tulevat ongelmat. Miksei keskeneräisenä voisi olla silti valmis sitoutumaan toiseen ja kestämään nämä keskeneräisyydet yhdessä? Mitä varsinaiseen aiheeseen tulee, niin jokainen tekee niin kuin itselleen sopii, mutta älkää avioliittoon odottajat vaan menkö sen seksin takia naimisiin! Kyllä pitää jaksaa odottaa että on EDES täysi-ikäinen. Tiedän, että se voi olla vaikeaa, mutta olkaa hyvät ihmiset viisaita sen suhteen! Ja noista avioerotilastoista... En usko että kovinkaan moni menee naimisiin ryntäämällä nykyään ja rumenna siten erotilastoja, vaan ne johtuu ihan muista syistä. Suurinosahan testailee suhdettaan avoliitolla useamman vuoden!

Huh, huh! Kyllä on vaikeaa keskustella mielipiteistä... No minä ainakin hankin lapset vasta avioliiton jälkeen! Hehee. ;D Olipas surkku vitsi. Tuppaan tähän nyt vielä oman mielipiteeni. Sen kummemmin uskonnollisia taustojani selvittelemättä pidän järkevänä hankkia lapset vasta avioliitossa. Tämä siksi, että mielestäni avIoliitto on se "ylin" sitoutumisen muoto, eikä se ole pelkkä paperinpala. Se ei ole korvaan kuiskutettu lupaus ikuisesta rakkaudesta, vaan päätös siitä, että TAHTOO sitoutua puolisoonsa yhteiskunnan edessä ja tehdä työtä suhteen eteen. Ainakin näin ideaalitapauksessa avioliitosta pitäisi ajatella, mutta näinhän ei tietenkään aina käy. Minä näkisin niin, että ihmisluonto tarvitsee jonkun tällaisen "paperinpalan", joka on todisteena parisuhteesta. Itse en haluaisi hankkia lapsia miehen kanssa, joka ei uskaltaisi/viitsisi/välittäisi sitoutua kanssani tuolla kaikkein virallisimmalla mahdollisella tavalla. Erityisesti jos kyse on "avioliiton pelosta" eli siitä, että "kuitenkin erotaan sitten ku naimisiin ollaan menty" niin on naurettavaa hankkia lapset suhteeseen, jonka ajattelee hajoavan noin pienestä asiasta. Minulle avioituminen on osoitus siitä, että suhteemme on vakaalla pohjalla ja me KAKSI haluamme sitoutua ja vaikka kuinka olisi valmis lasten hankintaan, niin olisi fiksua olla varma myös omasta suhteesta. Haluan, että mies sitoutuu ensin minuun ja vasta sitten sitoudumme yhdessä lapsiin. Monet sanovat, että lapsi on heille se ylin sitoutuminen, mutta minusta asia ei ole näin. Olen kuullut jonkun sanoneen, että "olen kyllä hyvä isä, mutta parisuhde ei nyt toimi" ja toinen lapsi oli muutaman kuukauden ikäinen. Se parisuhde laitetaan ensisijaisesti toimimaan, sillä se on mielestäni lapsille tärkeintä! En ole varma sainko nyt mitään ajatustani tähän selville, mutta kunhan halusin yrittää selventää järkiperusteita omalle ja monen muunkin valinnalle. Pitkältihän tässä on kyse avioliitto käsityksestä eli kuinka tärkenänä sitä pitää. No, minä pidän sitä hyvin tärkeänä asiana ja jollekin toiselle se ei muuta mitään. En halua tuomita ketään, enkä eritoten tuomitse kenenkään lapsen elämää, joka ei ole minun mielipiteeni "mukaisesti" syntynyt! Yritin vain selventää, mikä mielestäni olisi ideaali tilanne lapselle. Eli rakastava avioliitto, jonka eteen tehdään töitä.

Täällä on hienoja ideoita, mut huomaa, että omat "persoonalliset" ideat on jo keksitty! Ei mitään uutta auringon alla siis. Mutta toisaalta, en halua olla mikään erikoisuudentavoittelija eli hyvä näin. Meillä taitaa erikoisinta olla värivalinnat. Minä haluan nimittäin VIHREÄÄ, KELTAISTA, LIMENVIHREÄÄ, PINKKIÄ ja ORANSSIA! Ei mitään maailman hillityintä, mutta en ole minäkään... Noh, ainakaan värivalinnoissani! : Ja on nyt kaikkea pientä muutakin, mutta en ala niitä tänne luetella kun ne on vasta niin suunnittelun asteella.

Meillä tulee pari vuotta. Kyllä voitais mennä naimisiin vaikka heti, mutta minä haluan nyt vielä kasvaa vähän. :

Yhteinen kotipaikkakunta (ja vielä tämänhetkinen asuinpaikkakuntani, ei tosin enää häiden jäljeen) joten miksipäs ei täällä! Hmm... Tosin tajusin juuri, että vihkipaikkakunta onkin lähikunta, jossa sattuu olemaan ihana, pikku kirkko. Mut juhlat sit kotipaikassa.

Uskoisin että meillä ei toteudu, sillä varmaan kuvat otetaan "feikki-avioparina" käytännön syistä jo ennen vihkimistä. Ei minua haittaa, sillä kävelen kuitenkin sulhon vierellä alttarillekin ja minusta olisi vaan turhaa jännitystä, että näkisin vasta alttarilla. Varmaan pyörtyisin. ;D Mutta toki hienolta varmaan tuntuisi nähdä vasta sielläkin. MIhinkään taikauskoon en usko. Ainoastaan siihen, että jos näkee ennen, voi tulla riitaa (ja siten huonoa onnea) koska juhlapäivänä kaikkia jännittää! Minusta on todella hassua, että vietetään viimeinen yö erikseen, jos on jo yhdessä asuttu. Ainakin jos siis haluaa noudattaa muka jotain perinnettä siinä vaiheessa suhdetta. Tuo kaason kanssa kikattelu syynä on taas ihan hauskaa. Mutta on se eri silti sulhasen nähdä morsian tällingissä vasta alttarilla kuin aamulla vierellä, joten on ihan ok viettää sitten se "viimeinen yökin" yhdessä. Mahdoinkos saada pointtiani selväksi... Noh, ei voi mitään.

Korjaan äskeisen väittämäni: Tuo oli huono esimerkki tuo "kunnes kuolema teidät erottaa" koska se ehkä pikemminkin tekee kirkon puheet pelkäksi sanahelinäksi. Mutta sanotaan nyt vaikka näin, että jos vihkiminen kirkossa menee siihen, että sanallakaan ei viitata mihinkään kristilliseen jos hääpari ei sitä halua ja lauletaan pelkästään maallisia lauluja, niin silloin kirkko joustaa liikaa.

Ehkä menee nyt vähän ohi aiheen, mutta onhan tuo ymmärrettävissä, että kannattaa arvoja sinänsä. Näin ainakin ymmärsin että sinä ajattelet. Tuosta olen kyllä eri mieltä, että Raamatun tekstejä voi tulkita melkein miten vain. Onhan siellä kullttuuri- ja aikasinonnaisia asioita, mutta perussanomaa ei minusta voi mennä tulkitsemaan uudelleen joka aikakauden sääntöjen mukaan. Eli tämä taas liittyy tuohon aiemmin mainitsemaan vihkikaavoissa joustamiseen. En tiedä miten paljon nyt tuollaista (vielä) voi tehdä, mutta tämäkin, että "kunnes kuolema teidät erottaa" pois jättäminen on jo vähän semmoista, että okei, otetaan se sinänsä kiva osa uskonnosta, mutta onko pakko muistuttaa tuosta "rajoittavasta" puolesta. Eli jos haluaa kirkollisen vihkimisen, niin sitten mennään kirkon mukaan eikä omilla säännöillä. Mutta näin ilmeisesti Hasufel aioitkin tehdä, eli en moittinut tässä sinun käsitystäsi, vaan toin taas esille tuon vihkikaavojen muoksimisen yms.

Siis Etapissako oli nämä häät? Jos olivat, niin kuinka paljon mahtais mahtua ilman tanssia?

Tämä on aika hyvä. En halua muuta ressiä kuin kivaa jännitystä! Häät on iloinen asia! Lisäksi nou nou ovat: - Oma Pullo Mukana - Jonkun ryöstö (oli se sitten minä, sulho tai joku muu) - Sukkanauhan kaivaminen & heitto - Örvellys - Tanssihäät! Häävalssi saa olla ja musiikkia muttei mitään humppaa! - Tyllistä ja tekokukista kyhätty "morsiuskaari" (+muut mauttomat yliromanttiset koristeet, sopivasti saa olla hempeääkin!) Lisäksi on paljon juttuja joita en nyt halua, mutta ei ole mitään ehdottomia NOu NOU juttuja. Nuo vaan ovat niitä, jotka pitää mut stressittömänä ja iloisena! Ja meille lapset on tervetulleita, koska ne tekevät juhlasta kaikkien yhteisen!

Jotain tuolta väliltä. Itse haluan pitää melko hyshys asiana nyt kun aikaa häihin on vielä niin paljon. Kavereille kerron varmaan melko myöhäisessä vaiheessa (kaasoa lukuun ottamatta) koska en halua päivittelyjä, että "Mitä nyt noin nuorena!" Yleisellä tasolla voin alkaa sitten häiden lähestyessä puhua, mutta en mitään yksityiskohtaisia, koska en halua jumittua höpöttämään aiheesta koko ajan!

Hyvä idea, mutta jos ei tunnu omalta niin samanlaiset kortit on oikein hyvä myös. Ei kannata ainakaan tuntea tekevänsä väärin, kun jokaista vierasta ei olekaan kutsun ulkonäössä ajatellut erityisesti! Sarjatyö on hyvä työmuoto. Itse ajattelin toteuttaa periaatteessa samanlaiset kortit, mutta jokaiseen tulisi erilainen, pieni akvarelliväri sommitelma. Ei siis mitään esittävää, vaan nättejä värejä vaan kun olen semmoinen väri-ihminen. Ei ne vieraat nyt niin lapsellisia ole, että alkavat vertailla ja sanoa häissä, että: "Onneksi olkoon! Muuten, satuin näkemään Hilma-tädin kortin värit ja mielestäni minä sain aivan liian ruman! Mutta hyvää häiden jatkoa!"

Kylhän tuo tietää ja pitää vähän hassuna, kun on vielä niin kauan häihin, mut ymmärtää kuitenkin. :

Äh, en ole hyvä mielipide keskusteluissa kun aina joustan kauhijasti: "no onhan se noinkin" ja "No toisaalta juu..." Mutta silti tuppaudun taas tähän! Kyllä ymmärrän tuonkin, että kumppani ja suku haluavat ne kirkkohäät, mutta en tiedä onko se kovin fiksua, koska kirkollinen siunaaminen on minusta tällaisissa tapauksissa hyvä vaihtoehto. En minä ainakaan haluaisi, että puolisoni minun takiani näkisi vaivaa asian takia, johon ei usko. Mutta ei se ole keltään "todelliselta" kirkon jäseneltä ainakaan henkisesti pois jos noin nyt tekee. PAITSI että olen sitä mieltä, että kirkon ei pidä turhaan joustaa esim. vihkikaavoissa. En tiedä millaisia niitä nyt on, mutta toivottavasti ei ole ainakaan mahdollista pyyhkiä niistä kaikkea kristillisiin arvoihin ja ajatuksiin perustuvia osia pois. Ei tyyliin näin, että kuulemma joku isä ristiäisissä oli toivonut, että "ei tähän sekoteta sitten mitään kristillistä". Jos haluaa kirkossa naimisiin, pitää hyväksyä se, että silloin mennään sitten kristillisen perinteen mukaan naimisiin.

No kieltämättä, jos heti eroaa niin silloin se on tyhmää. Mutta silloin se varmaan liittyykin siihen pelkkään hääpaikkaan, eikä esim tuohon että puolisolle kirkkoon liittyminen on tärkeää (olettaen ettei syy tässäkään ole pelkkä fiinin hääpaikan halu). Ja jos nyt ihan tunnustautuu ateistiksi ja pitää sitä elämäntapanaan, niin onhan se outoa jos haluaa silti kirkkohäät ja muuta. Mutta enpä ole täällä tuomitsemassa!

No itse kuulun ihan valmiiksi kirkkoon, mutta sanon silti mielipiteeni eli että minusta on ihan ok liittyä kirkkoon häiden takia. Erityisesti jos se toiselle on tärkeää. Voihan siinä pientä tekopyhyyttäkin olla jos haluaa vain pramean vihkipaikan, mutta salaa uskon siihen, että jollekin se voi olla tapa löytää uskonto oikeasti! Ja tuo "pelkkä" siunaaminenkin on minusta tosi hyvä asia.